Seurani kelpaa vain kun ollaan jotain vailla :-/.

Naapurustossa asuu ystäväni (?) jonka lapsi on kummilapseni. Ennen oltiin paljonkin yhteydessä, nykyään minulla ei ole sijaa hänen elämässään. Ainoat kerrat, jolloin hän ottaa yhteyttä minuun, on kun hän on jotain vailla. Milloin on leivinpaperi lopussa, milloin kananmunat... Tänään hän soitti minulle monen viikon tauon jälkeen kun halusi lainata korppujauhoja kun omat oli loppu. Tuntuu aika kurjalta kun olen hänelle vain "lainaamo".