Haluaisin niin kovasti olla "hieno nainen".

ja toiset ei, vaikka kuinka yrittävät. Eikä se liity mihinkään ulkoiseen seikkaan, se on jotenkin sisäsyntyistä. Eli ei edes se MITÄ tekee vaan MITEN tekee. Esim tämmöinen hieno ihminen osaa jopa sammua pöydän alle tyylikkäästi, toiset (suuri enemmistö) taas ei. Vähän niinkuin karisma, toisilla sitä on, toisilla ei.



Ap:n kannattaisi vaan olla oma itsensä, kehittää kykyjään ja tehdä/harrastaa asioita, joista oikeasti itse nauttii.

ja toiset ei, vaikka kuinka yrittävät. Eikä se liity mihinkään ulkoiseen seikkaan, se on jotenkin sisäsyntyistä. Eli ei edes se MITÄ tekee vaan MITEN tekee. Esim tämmöinen hieno ihminen osaa jopa sammua pöydän alle tyylikkäästi, toiset (suuri enemmistö) taas ei. Vähän niinkuin karisma, toisilla sitä on, toisilla ei.

Ap:n kannattaisi vaan olla oma itsensä, kehittää kykyjään ja tehdä/harrastaa asioita, joista oikeasti itse nauttii.

Aloita pukeutumalla tyylikkäästi, vartalosi hyviä puolia korostaen ja huonoja peittäen. Käytä tarvittaessa hyväksesi pukeutumisneuvojan palveluja, kannattaa pyytää myös värianalyysi. Jos sinulla ei ole luottokampaajaa, valitse ennemminkin joku vanhojen rouvien kampaaja kuin kananpersetukkia leikkaava trendikampaaja. Muista myös kengät, laukut, hatut, meikki, mitä nyt ulkoasuusi kuuluukin.



Käyttäydy aina kohteliaasti. Älä kiroile. Älä huuda ja raivoa jos asiat eivät suju niinkuin pitäisi. Kättele, katso silmiin.

Puhu rauhallisella äänellä, ole kaikille kohtelias, sano mielipiteesi selvästi mutta muita arvostelematta. Kunnioita itseäsi ja muita. Harrasta, vaikka käy lukupiirissä.



Pukeutuminen on ihan sivuseikka.

Säästä ja osta vain laatutuotteita. Vaatteita ei tarvitse olla hirveästi, mutta ne mitä on, tulee olla laatua. Kengät, laukut aitoa nahkaa ja yhteensopivat väritykseltään. Osta pikkupuutiikeistä laatutuotteita (siis kenkiä, käsineitä, hattuja, laukkuja). Käytä pukukoruja.



Pannttilainaamon huutokaupasta ostat pari kunnon korua halvalla, joita sitten alat käyttämään (mm. timanttikorvakorut, rannekoru, kaulakoru).



Osta kaksi jakkupuku kokonaisuutta ja muutamia hyviä aluspaitoja.



Pukeutumisesta ja hyvästä kampauksesta kaikki tyyli lähtee. Tukka pitää olla luonnollisesti kaunis, eli värjää luonnollisen värisillä, lämpimillä väreillä, mikä on lähinnä sinun omaa hiusväriäsi.



Älä kiroile, käyttäydy hillitysti, arvokkaasti mutta rennosti. Jäykistely ja pönötys pois. Kohteliaisuus ja huomaavaisuus kunniaan! Tervehdi ja kiitä mahdollisimman paljon. Sydämen sivistys lähtee siitä että olet empaattinen ja huomaavainen toisia ihmisiä kohtaan.



Lue paljon ja seuraa maailman tapahtumia, että tiedät missä mennään. Seuraa uutisia. Ole polittisesti tietoinen.

Puhu rauhallisella äänellä, ole kaikille kohtelias, sano mielipiteesi selvästi mutta muita arvostelematta. Kunnioita itseäsi ja muita. Harrasta, vaikka käy lukupiirissä.

Pukeutuminen on ihan sivuseikka.

Paljon jo tunnistan itseäni näistä kuvauksista. Ehkä eniten itseäni häiritsee oma epä varmuuteni, joka silloin tällöin näkyy ulospäinkin hössötyksenä ja häsläämisenä, mikä tietenkin vie arvokkuuden ja uskottavuuden sekunnissa nollaan.



Eli miten pääsisin sellaiseen mielentilaan, jossa mikään ulkonen ei hetkauttaisi, vaan voisin stoalaisesti todeta jotain tyyliin "no satuuhan sitä".



ap

että mistään asiasta ei pidä hämmästyä. Hämmästynyt toljotus on "maalaista". Olet sillä tavalla cool, että rauhoita ensin itsesi kun alat sählätä. Pysähdy. Mieti. Harkitse. Ja sitten vasta toimi.



Tarkkaile ympäristöäsi. Viisautta on olla hiljaa ja tarkkailla, ei hössöttää.

Paljon jo tunnistan itseäni näistä kuvauksista. Ehkä eniten itseäni häiritsee oma epä varmuuteni, joka silloin tällöin näkyy ulospäinkin hössötyksenä ja häsläämisenä, mikä tietenkin vie arvokkuuden ja uskottavuuden sekunnissa nollaan.

Eli miten pääsisin sellaiseen mielentilaan, jossa mikään ulkonen ei hetkauttaisi, vaan voisin stoalaisesti todeta jotain tyyliin "no satuuhan sitä".

ap

Mutta voihan mieltään aina yrittää harjoittaa ja aikakin tekee tehtävänsä. Eihän nyt kaikkia kulmiaan tarvitse hioakaan pois.

hanki niistä asioista tietoa ja kulje sellaisissa paikoissa. älä levittele elämääsi ja nimeäsi lehdissä ja netissä äläkä kommentoi facessa ainakaan mitään. opiskele kieliä ja matkusta ja hakeudu kulttuuriharrastuksiin. tyylikkäät ja "peittävät" vaatteet, korkkarit, kynnet ja hiukset aina kunnossa. älä vain kulmia jätä laittamatta äläkä ammu yli meikeissä, habituksessa äläkä yleensäkään missään! hanki mielenkiintoista seuraa..

Sinun täytyy arvostaa itseäsi. Sen kun opit niin aika moni muu asia tulee omalla painollaan.

ja korostamaan omia hyviä puoliasi?



Näyttelemisellä ei pitkälle pötkitä ja teennäisyys näkyy kauas. Tulee ihan lapsuuden leikit mieleen näistä teksteistä, kun leikittiin alakouluikäisinä jotain "hienoja neitejä", mikä lie nimi leikillä ollut. He puhuivat eri lailla kuin me "tavalliset" tytöt ja vain asioista, jotka oli olevinaan jotain tosi hienoa ja erikoista.



Ihmiset ovat erilaisia, ja oikeasti säälin aikuista ihmistä, jolla on tarve esittää jotain "todellista itseään hienompaa". Mikä voisi olla hienompaa kuin jokainen itse omana persoonanaan, ellei nyt varsin hirviömäinen ja ilkeä tyyppi ole? Rennot ja mukavat ihmiset eivät ainakaan ole niitä, jotka leikkivät isonakin hienoa rouvaa.

hanki mielenkiintoista seuraa..

elämässään ajelehtivalle, sisäistä tyhjyyttä potevalle täti-ikäiselle wannabe-hienolle naiselle, joka vain miettii tietynlaisen imagon luomista? Seiskapäivää lehden toimituksestako? Vai mistä?

Miten vähän pullukasta ohuttukkaisesta 40-vuotiaasta naisesta

Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, niin loppu onnistuu itsestään.

vaan OLLA sellainen. Ihan luonnollisesti ja pingoittamatta. Ja pelkään, ettei se ole kuitenkaan se vaikutelma, jonka annan.



Mutta tärkeitä luonteenpiirteitän minulla jo on. Kunnioitan toisia ihmisiä ihan jo kotikasvatuksen perusteella, enkä hae tällä "hieno nainen" -habituksella ylemmyyttä vaan ehkä lähinnä uskottavuutta ja kiinnostavuutta muiden silmissä.



ap

Kannattaa lainata kirjastosta ja lukea ajatuksella jesuiitta Anthony de Mellon pieni kirja "Havahtuminen", niin havahtuu elämään oman näköistä elämää.

Tuo on jo tosi hyvä alku, että tunnistat oman käyttäytymisesi (omasta mielestäsi) kehitettäviä puolia. Auttaa kun huomaat, että nuo tekijät ovat todellakin ulkopuolellasi, eivät osa sinua, tai ketään muutakaan ihmistä. Ajattele tilanteita pilvinä, jotka tulevat ja menevät ohi kun aikasi niitä katselet, et voi niille mitään.

jos mahdollista, niin kulttuuririennoilla oman kiinnostuksen mukaan, oli se sitten musiikki, teatteri, tms.



Jos on sivistymätön töllerö, jakkupuvuilla ei pitkälle pötki. Toisaalta taas, yliopisto-opinnotkaan eivät takaa hienostuneisuutta, päinvastoin, monasti paljon opiskelleilta puuttuu tunneälyä.

Osaltaan siksikin haluaisin kehittyä myös "hienona naisena", en yritäkään teineillä samoissa opiskelijabilepiireissä, mutta muita opiskelijayhteyksiä olen kyllä luonut. Yliopisto on tiedon ja sivistyksen tyyssija, kyllä, mutta sivistystä ei opiskelemalla opi vaan se kehittyy siinä jotenkin samalla.



ap