Voiko ylipäänsä äiti olla hyvä?

vaikka sitten on yhden ainoan kerran käyttänyt kertakäyttövaippaa eikä vauvojen vessavietintää.

Kun sitten äideillä on syyllisyys kova, ettei voi edes täyttää hyvän äitiyden kriteerejä, niin eihän sitä voi olla aidosti läsnä lapselleen, kun on täynnä sitä syyllisyyttä omasta huonoudestaan.



Afrikkalaisen mielestä on hyvä äiti, jos kykenee ruokkimaan lapsen, pitää lapsen puhtaana ja antaa hyviä arvoja sekä rakastaa lasta.

olevan järki päässä ja jalat maassa.

Aina voi olla parempi. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma mikä on parempi tapa.

Ja minä ainaki tohdin myöntää etten ole aina hyvä äiti. Olen purnannut, voi sitä niin kamalaa väsymystä vauva-aikana, eihän äiti niin saa tehdä. Vaikka minulla on pääsääntöisesti hyvin nukkuva lapsi. Ja sekin että lapsia on vain yksi, en saisi valittaa oikeasti MISTÄÄN! Imetinkin vain alle vuoden josta täysimetystäkin oli vain viisi kuukautta. Hyi selkään sietäisin.



No joo, minä pystyn elämään sen kanssa etten ole täydellinen. Tiedän ettei kukaan muukaan ole.

Kuka ne rajat määrää? Eikö ihminen ole kuitenkin aina jollain tavalla epätäydellinen? Minkälainen ihminen on täydellinen? Mitkä on ne pahimmat virheet? Jos ei lasketa mitään juopottelua yms. ääritapausta.

aina silloin tällöin oot maailaman huonoin äiti, lapsien mielestä.

en millään mittapuulla täydellinen, kuten ei lapsetkaan, mutta he ovat jo isoja, tasapainoisia ja iloisia, elämää eteenpäin katsovia. heillä on ollut turvallinen lapsuus. minusta se on tärkeintä.

Eikö se saa väsyä? Kiukutella? Huutaa? Olla huonolla tuulella? Loppuuko ihmisyys äitiyteen? Tuleeko naisesta joku toinen ihminen synnytyksen jälkeen? Onko odotukset liian kovia? Onko meillä liikaa painetta hyvästä äitiydestä jolla todellisuudessa pilaamme sen pienenkin mahdollisuuden onnistua? Eikö se riitä että olemme mitä olemme?