Lue keskustelun säännöt.
Paljonko teidän nelivuotiailla käy kavereita itsenäisesti kylässä?
05.12.2012 |
Tarkoitan siis sitä, että joku pimputtaa ovikelloa ja pyytää leikkimään, tai sitä että vanhemmat tuovat lapsen ovelle ja hakevat sitten.
Omalla nelivuotiaallani ei ole tällaisia kavereita ollenkaan, vaan aina kyläillään koko porukalla tai meille tulee useampi kylään. En myöskään päästä häntä vielä yksin ulkoilemaan muiden pihan lasten kanssa (saa olla yksin etupihalla tai takapihalla, mut ei sen kauemmas saa mennä) koska pihan lapsiporukalla näyttää menevän touhu vähän överiksi aika useinkin, ja kiusaamistakin on paljon.
Mietin että olenkohan ylisuojeleva, kun minusta nelivuotias on vielä aika pieni, ja pitäiskö tässä alkaa antamaan vähän enemmän liekaa..miten muut teette?
Kommentit (9)
Isompi sai 6-vuotiaana mennä naapurin pihalle leikkimään, ei sen kauemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun 4,5 vuotiaalla ei edes lähistöllä ole kavereita... En ole koskaan vienyt kaverin luokse leikkimään tai ottanut meille ketään ilman vanhempiaan. Sen sijaan viikon kahdenvälein treffaillaan ystäväperheiden kanssa ja silloin saa kaveriseuraa.
On kotihoidossa ja talossa tai lähitaloissa ei ikäseuraa. Kerhossa ja harrastuksissa saa sitten kaveriseuraa. Kavereiden puute ei siis johdu ylisuojelevasta äidistä.
En päästäisi missään nimessä yksin ulos. Ainoastaan isovanhempien suojatulla takapihalla saa näköyhteyden päässä olla. Asumme kerrostalossa ja ei esim. yllä painamaan hissin nappia jne.
tällä pihalla siis muut nelivuotiaat ulkoilevat pihalla yksin tai sitten lapsiporukassa. Usein olen ainoa aikuinen koko pihalla, joten melko tarkkaan tiedän mitä siellä touhuavat, ja monta kertaa niihin touhuihin saa puuttua. Toisaalta noilla lapsilla on kyllä keskenään aivan hurjan hauskoja leikkejäkin, kun vanhemmat eivät ole rajoittamassa.
Kiva kuulla ettei muidenkaan nelivuotiaat ole kovin "itsenäisiä". Sitä aina miettii, että pitääkö esikoista jotenkin liikaa kontrollissa. Kavereita hänellä toki on, ja heitä näkee melkein joka päivä, mutta kaverit ovat aina kerhossa, harrastuksissa tai sitten ystäväperheiden lapsia.
ap.
on haettu pihalle ja päinvastoin kahden kaverin kanssa, toinen on myös 4v ja toinen 5v. Yleensä ne nyt vain sattui ajoittumaan niihin aikoihin, kun muutenkin oltiin menossa ulos, eli nämä isommat olivat valmiina ja hakivat seuraa. Me muut tultiin sitten pienten kanssa perästä.
Ei ole vielä järkeä päässä sen vertaa, ettei juoksisi jonnekin auton alle pallon perässä. Ei meillä myöskään käy ketään nelivuotiaita yksikseen. Tiedän naapurustosta vain yhden perheen, jossa nelivuotias leikkii ulkona ilman vanhempien valvontaa, hän leikkii 6-vuotiaan isoveljensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten täällä aika pienetkin lapset leikkivät aika vapaasti "pihalla" ja menevät naapurustoon kyläilemään jne. Mutta oma 4-vuotiaani on arempi, enkä oikein itsekään uskaltaisi häntä kauhean kauaksi aikaa päästää katseen ulottumattomiin. Mutta naapuruston 3- ja 5-vuotiaat veljekset käyvät harva se päivä ovellamme. :)
MeIllä päin ei 4-vuotiaat yksin ulkoile. Vasta sitten 6 v voi hakea kaveria itse ulos. Mutta meillä kyllä tuon ikäisellä on kaveria liki joka päivä kylässä tai ainakin pihalla. On siis kotihoidossa. Tuli kovin surullinen mieli tuosta yhdestä 4,5 v, jolla leikkiseuraa vain kerhossa ja kahden viikon välein.
Muistan lapsuudesta saman yksinäisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pienempi lapsi 3-v, ja hänkin on ruvennut jo vähän kaverikyläilemään ja kutsumaan meille kavereitaan (noin 1-2 tuntia kerrallaan), ottaa isommastaan mallia.
Isommalla alkoi ehkä just noin 4-vuotiaana.
Tärkeitä hetkiä lapsille ja sitten se, että laitetaan tällöin "mehupöytä" niinkuin aikuisten kyläilyissä on kahvipöytä.
Pihalla yksin on meillä alettu olla noin 4-5-vuotiaana, riippuu mielestäni lapsen luonteensa. Omansa kyllä tuntee koska voi ruveta luottamaan... ja lyhyitä aikoja ensin tai niin että välillä käy itse pihalla tarkistamassa onko kaikki hyvin.
Tietenkin aina on mahdollista että jostain hyökkää "Jammu Siltavuori", mutta tällaisten pelkojen kanssa ei voi elämää elää. Silloin pitäisi sulkeutua loppu iäksi jonnekin häkkiin
Pihapiirissä ei samanikäisiä olekkaan, mutta minusta liian pieni. En anna edes ulkoilla pihalla yksin ja vain hetkeksi jätän isoveljen kanssa kaksin ulos. Minusta 4-v on vielä aika pieni ja emme elä enää missään menneisyydessä, missä 4-v hoiti vauvaa, kun äiti tilan töissä...