Vauvakuume.. juupas, eipäs, juupas, eipäs..

Eipäs-juupas-olo on kestänyt jo pari vuotta! syksyllä olin jo pitkään sitä mieltä, että juu, kolmas tehdään kohta, mutta nyt olen jo kuukauden verran ollut taas vahvasti sitä mieltä, että ei sittenkään, kaksi riittää! Ollaan tässä nähty viime aikoina suht tiuhaan lähipiirin pikkulapsi/vauvaperheitä, ja olen muistanut että millaista se onkaan.. ei se ole kuin pelkkää vauvaa ja väsymystä 24/7 eka vuosi, sen jälkeen on vähän vähemmän väsymystä mutta lapsen hereilläoloaika pelkkää perässä juoksemista, kieltämistä ja sotkujen siivoamista. Plus että ei pääse ikinä mihinkään (meillä kun ei ole niitä hoitopaikkojakaan lapsille mitenkään liiaksi tarjolla...)



Nyt on just alkanut vähän helpottaa, nuorin on 5 v. Ja on ihanaa kun nyt joulunakin on pysynyt paikat suht siistinä, ja on voinut polttaa kynttilöitä ilman että on tarvinut pelätä että lapset menee polttamaan itsensä tai vetää pöytäliinoja alas tms.



Nyt on jo niin helppoa, ja lapset ihanassa iässä, emmä taidakaan jaksaa enempää lapsia ja aloittaa koko hiton rumbaa taas alusta!



(No, saa nähdä, mitä mieltä olen asiasta esim. taas keväällä.. :D )

Mä jahkasin ja veivasin 4 vuotta ja sitte oli aika vaihtaa kierukka. Sillä hetkellä tuntui että ei sittenkään ja laitatin uuden kierukan 2 vuotta sitten. Ja nyt harmittelen että miksi en antanut kolmannelle mahdollisuutta. Tällä hetkellä viime hetken paniikki, ikää 41v joten juna taisi jo mennä.