Lue keskustelun säännöt.
Tulin lomalla vanhempien luokse ja elo täällä ahdistaa
26.12.2012 |
Tämä koko paikkakunta ja lapsuudenkoti saa kaikki ikävät muistot menneisyydestä mieleen.
Aaton aaton iltana pahoitin mieleni, kun vanhemmat muistuttivat minua vahingossa siitä, kuinka eräs serkkuni kiusasi minua lapsena ja teininä. Olin luullut käsitelleeni asian jo aikoja sitten, mutta niin vain purskahdin itkuun ja olin koko sen illan ja jouluaattopäivänkin pahalla tuulella.
Mun lapsuus ja nuoruus ei ollut muutenkaan helppo, kavereita ei ollut, ainoastaan pari samanikäistä serkkua. Sitten kun serkkukin yllättäen kääntyi minua vastaan, niin se polki mun muutenkin huonoa itsetuntoa entistä alemmas. Nykyään olemme kavereita kyseisen serkun kanssa ja en kanna kaunaa kiusaamisesta. Siksi en edes tiedä, miksi se muisto sai mut reagoimaan niin vahvasti.
Yritin keskustella kiusaamisasiasta vanhempieni kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään. Äiti nauroi räkäisesti serkkuni käyttämälle haukkumanimelle jonka veljeni mainitsi ääneen ja isä istui apaattisena sanomatta sanaakaan. Lopulta itkin itkuni yksin ja yritin unohtaa koko tyhmän jutun.
Ei ainoastaan tuo yksi tapaus, mutta minua ahdistaa täällä juuri tuo, että me ei perheen kesken osata puhua mistään. Niinhän se on aina ollut, mutta nyt se vaivaa mua kamalasti. Oon yrittänyt, mutta vastaanotto on aina tuo, että muut istuvat hiljaa kuin eivät kuulisikaan tai äiti lähinnä nauraa jollekin epäoleelliselle ja kääntää keskustelun johonkin aivan muuhun suuntaan, kuten tänään tekemiinsä pieruihin.
Tai no puhutaanhan meillä jotakin. Äiti haukkui yhtenä päivänä ihan odottamatta minua ja veljeäni juopoiksi. Yritin saada häntä perustelemaan, että miksi hän niin sanoi tai pyytämään edes anteeksi, mutta hän vain istui passiivisena ja täysin hiljaa television ääressä, kuten tavallista. Sanoin, että minusta tuollainen tuntuu pahalta -ei mitään vastausta. Tällaiset jutut jää mun mieleen kaivelemaan pitkäksi aikaa, vaikka tiedän, ettei me mitään juoppoja tietenkään olla. Se vaan tuli jostakin, yhtäkkiä tuollainen väite, eikä sille mitään peruisteluja tai edes kuittausta, että "Sori, huonoa huumoria, anteeksi!"
Koko ilmapiiri on meillä tosi ahdistunut. Kun kerrankin oltaisiin joulun pyhinä koko perhe koolla, niin kaikki vaan istuvat omissa huoneissaan katsomassa televisiota tai kuka tekemässä mitäkin. Haluaisin, että tekisimme jotakin yhdessä tai edes kommunikoitaisiin jotenkin (mieluiten muuten kuin puhumalla niistä pieruista).
Nyt minusta tuntuu, että taidankin lähteä täältä jo vaikka heti huomenna omaan vuokrakämppääni. Sielläkin on yksin paljon hauskempaa kuin täällä painostavan ilmapiirin keskellä. Vaikka mä perhettäni rakastakin, niin en mä jaksa tällaista. En vaan jaksa viettää enää pidempiä aikoja tämän porukan kanssa.
Kommentit (8)
miten sinä sitten siellä ollessa? Koeta rakentaa oma elämä, koska mahdottomasta et voi tehdä mahdollista eli saada aikaan läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa. Äitisi varsinkin vaikuttaa suorastaan tunnevammaiselta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että sinulla on ystäviä ja jotain kivaa elämässäsi. Keskity hyviin asioihin ja unohda tuo perheesi, he ovat mitä ovat. Eivät hirveän tyytyväisiltä vaikuta hekään elämäänsä!
Ihan oikeastiko sulla on tommoset vanhemmat, tommonen lapsuusperhe?
Ja menit vielä joulua sinne viettämään? Miksi? Hakemaan jotain , mitä ei ole koskaan ollutkaan? Minkä ikäinen olet?
Jos nuo ihmiset eivät olisi sukulaisiasi, olitiko heidän kanssaan tekemisissä?
Ei sukulaisuus ole mikään syy olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vaan loukkaa.
Pidä etäisyyttä , ja vietä ensi joulu jotenkin muuten, vaikka töissä.
"kokoa" ympärillesi ihmisiä, joista saat "sukulaisia" itsellesi. Ystäviä. Tutustu uusiin ihmisiin. Sellaisiin jotka näkevät sinussa hyvää.
Ihan oikeastiko sulla on tommoset vanhemmat, tommonen lapsuusperhe?
Ja menit vielä joulua sinne viettämään? Miksi? Hakemaan jotain , mitä ei ole koskaan ollutkaan? Minkä ikäinen olet?Jos nuo ihmiset eivät olisi sukulaisiasi, olitiko heidän kanssaan tekemisissä?
Ei sukulaisuus ole mikään syy olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vaan loukkaa.
Pidä etäisyyttä , ja vietä ensi joulu jotenkin muuten, vaikka töissä.
"kokoa" ympärillesi ihmisiä, joista saat "sukulaisia" itsellesi. Ystäviä. Tutustu uusiin ihmisiin. Sellaisiin jotka näkevät sinussa hyvää.
Tulin siksi lomalle tänne, koska se oli mulle itsestään selvää. Ajattelin, että joulu kuuluu viettää kotona perheen kesken. En oo muutenkaan syksyn mittaan järin usein vieraillut, vaikka äiti ainakin on aina kysellyt, että milloin tulen käymään.
Oon 23-vuotias opiskelija. Aloitin tänä syksynä opiskelut uudella alalla, mutta toivon, että ensi joulun aikaan pääsen jo johonkin tämän alan töihin.
Eivät he pahoja ihmisiä ole, luonteeltaan vaan tuollaisia jurottajia. Eiköhän se puhumattomuus useimmissa perheissä ole ihan normaalia, varsinkin maaseudulla ja Suomessahan tässä eletään. Ei täällä keskustella. :)
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, tai oikeastaan olin. Olen jo 30+ ja minulla ei ole omaa perhettä. Olen lapsuudesta asti kärsinyt lievistä mt-ongelmista, joihin en ole saanut apua kotoa ja jotka osittain aiheutuvat perheestäni. Olen pärjännyt työelämässä hyvin ja asunut vuosia maapallon toisella puolella. Se auttoi todella paljon, koska noiden vuosien aikana perheeni ei käyttänyt harvoja yhteisiä hetkiämme loukkaamiseen. Sain silti pari vuotta sitten täydellisen romahduksen ja minulta pyydettiin anteeksi. Kuitenkaan emme edelleenkään puhu ongelmista, mutta ainakin vanhempani pitävät päänsä kiinni. Olen saanut apua ammattiauttajalta. En voi auttaa vanhempiani, mutta voin auttaa itseäni. Minulle on myös tärkeää hyvät välit sisaruksiini. Taloudellinen tilanteeni on varmaan eri kuin ap:lla, mutta minun tilanteessa auttoi kuin ostin oman pienen kesämökin vanhempieni maatilan läheltä. Voin lomailla lapsuuden maisemissa omilla ehdoillani ja nähdä vanhempiani silloin kun minulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluaa luoda erilaisia perinteitä, kuin lapsuuden eprheellä, on ne luotava itse, alusta asti. Voihan olla, että löydän itsellesi kumppanin ja vietätte ensi jolun kylpylässä tms. uuden heilan kanssa. Tai sitten menet kaverin kanssa tai yksin. Joulun saa ihminen viettää, kuten haluaa. Ja jos sitä ei voi tehdä sukulaisten kesken, niin yksin tai kavereiden kanssa sitten.
Munkaan vanhempien kanssa ei voida jutella, ku ei ne osaa. Tulee kinaa ja kränää joka asiasta. Ei voi jutella sivistyneesti. Ruokailukin on pikaista lappamista. Itse olen alkanut omaa jouluani viettämään. Vaikka joulu on kylä päivä muiden joukossa. Liikaa odotuksia siihen liittyy ja siksi pettymyksiäkin. Tsemppiä ja parempaa uutta vuotta!
ps. älä mieti niitä kiusaamisia muistoina, vaan kasvunpaikkoina. Olet nyt vahvempi ja riippumattomampi ihminen. Sulla on valoisa tulevaisuus edessä. Serkutkin voi tokaista toisilleen mitä sattuu, varsinkin läheisille ihmisille, eikä niistä kannata kaunoja kantaa.
että jos oltaisiin nuorina täysikäisinä oltu minä ja veli (tai sisko)yhtäaikaa sinkkuja niin oltaisi varmaan lähdetty jouluna yhdessä baariin.
Siis syötyämme kiltisti vanhempien luona.
Kamala perhe sinulla.