rahaa joululahjaksi? kenelle sopiva? ev

Niille ei osaa ostaa vaatteita eikä oikein muutenkaan mitään, kun antaa rahaa saavat itse ostaa mitä tykkäävät.

Toteaa marraskuussa, et ostakaa mitä huvittaa ja lykkää rahat kouraan

ja kyllähän suurimmalla osalla se oli sitä rahaa.



Olen aika hämmästynyt ja pettynyt. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä, ,mutta kun itse olin nuori, lahjoja nimenomaan SAATIIN, ei TILATTU. Se, oliko lahja kiva ja onnistunut, oli yhtä suuren jännityksen aihe kuin sekin, että sai ylipäätään lahjoja ja kuinka paljon. Rahaa ei jaeltu joka juhlassa huolettomasti ympäriinsä, ja lahja oli nimenomaan antajansa näköinen ja siksikin tärkeä ja arvostettu. Lahjoille ei asetettu samanlaisia vaatimuksia kuin nykyään eikä niitä samaistettu välittämisen ja rakastamisen merkeiksi. Tärkeintä oli ylipäätään saada se lahja.



Löysin oman kirjeeni joulupukille vuonna 1981. Olin tuolloin 7-vuotias. Toivoin lahjaksi uutta talvihaalaria, kun äiti oli jo pitkään huokaillut, miten kulunut ja pieni se vanha oli. Sitten toivoin karkkia ja pikkuveljelle nallea. Sain joka joulu runsaasti lahjoja, arvokkaitakin muutaman. En silti koskaan osannut ajatella, että lahjoja olisi voinut tilata tai määrätä. Siihen tyydyttiin, mitä saatiin, ja aina löytyi jotain mieleistä ja ihanaa.



Toista se on nykyään. Se lahjakortti tai riihikuivaa rahaa pitää saada tai muuten ei teini halua joulua viettää. Pikkukoululainen vaatii pleikkaa ja ipadia. Sukulaistytölle ei voi enää ostaa mitään, kaikki pitää antaa rahana.



Kertoo aika paljon nykypäivän arvoista, kun lahjastakin pitää saada se hyöty tai muuten se ei ilahduta.

Kuuntelin tuossa muutaman teinin lahjatoivetta ja kyllähän suurimmalla osalla se oli sitä rahaa.

Olen aika hämmästynyt ja pettynyt. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä, ,mutta kun itse olin nuori, lahjoja nimenomaan SAATIIN, ei TILATTU.

Nehän on nimenomaan TOIVEITA!!

Ei mikään tilauslista!

nykyajan lapsilla jo on sitä tavaraa niin paljon, että ei edes omille lapsille oikein osaa mitään ostaa. Mielummin minä sile teinille annan sen rahan tai lahjakortin, kuin jonkun lahjan joka jää sitten käyttämättä. Viime vuonna vein tosin teini-ikäisen kummitytön ostoksille ennen joulua, tyttö valitsi itse pari lahjaa, jotka sitten paketoitiin joulupaketteihin. Oli oikein tyytyväinen järjestelyyn ja shoppailupäivään, kun käytiin samalla syömässä ym.

Itsestä tuntuu vähän typerältä saada isäpuolelta muutama kymppi, kun se ei meidän kummankaan rahoissa missään tunnu. Toisaalta ymmärrän ettei hän meille mitään osaa ostaakaan, mutta haluaa antaa. No, viinipullon ehkä.



Opiskeluaikoina nuo pienet rahalahjat taas saattoivat pelastaa seuraavan kuun budjetin. Tai sitten pystyi ostamaan jotain tarpeellista mihin ei muuten ollut varaa (ostin mm. kintaat, kattilan...)