Tuleeko lapsesta älykkäämpi jos television katselua on "rajoitettu"?

En kyllä "istuta" lapsiani telkkarin ääressä, mutta en kyllä mitenkään kyttää kellosta että kauanko ovat katsoneet, tuo lasten kanava pyörii päivisin tuossa, ja katsovat sitä silloin kun tulee joku kiva ohjelma, eivät siis vaan tuijota mitä vaan tuntitolkulla.

Leikkivät paljon, ja myös hahmoja näkemistään lastenohjelmista.

Meillä lapset myös puhuvat suurimmaksi osaksi kirjakieltä, vaikka me vanhemmat emme puhu, lapset ovat oppineet paljon sanoja ja sanontoja telkkarista, ovat oppineet myös numeroita ym. kehittävää. Lapset myös laulavat ja tanssivat paljon, toinen varsinkin tykkää esiintyä, on katsonut esim. ankkaräppiä. Selvästi on telkkarista opittuja esiintymismaneereita. Kolmevuotias poika tekee itse räppisanoituksia samalla kun esiintyy, on todella sosiaalinen muutenkin, puhuu paljon ja kaikille, mielikuvitus tuntuu olevan ääretön. Toinen kaksospojista osaa automerkit, on osannut jo kaksivuotiaasta, koska lukee isänsä kanssa tuulilasia, kaupan pihalla luettelee autojen merkit, ja aina oikein, tykkää telkkarin automainoksita:)

ap

Meillä kyllä katsotaan telkkaa ja pelataan pelejä, mutta välillä voi olla päiviäkin, että ei. Ei niinkään siksi, että en antaisi, vaan siksi, että lapset ei muulta tekemiseltä (kaverit, leikki, läksyt, askartelu jne.) ehdi.



Nyt kun vanhempi lapsi on ekalla olen törmännyt kavereihin, jotka meille tullessaan eivät osaa muuta sanoa, ja ihan todella ei yhtään mitään muuta, kun että "Saadaaks kattoo dvd:tä?", "Saadaaks pelata?", "Tylsää". Mä lähden kuitenkin siitä, että kun kavereita tulee, niin sillon leikitään. Yks tyttö ei esim. tämän takia tule enää meille. Mun mielestä on mennyt tv ja pelit vähän liian pitkälle siinä tapauksessa. Toisen kaverin luo tyttö ei tahdo mennä koska siellä ei tehdä muuta kun katsotaan telkkaa. Viimeks kolme tyttöä istu kuulemma rivissä iltapäivän lastenohjelma katsoen. Edes välipalaa ei tarjottu vaikka sovitusti suoraan ip-kerhosta meni vaan koko aika tv:n edessä. Tyttö oli koittanut leikkimistä ehdotella, utta toiset oliat menettäneet puhekykynsäkin.



Onneks on sentään muutamia normaaleitakin kavereita.



Ja mistähän on tapa opittu. Isäinpäiväksi tuli koulusta kotiin asten kirjoittamat kuvaukset isistä yhteen nidottuina. 20 isää, joista 16:sta ainoa kuvaus liittyi tietokoneeseen tai telkkariin. Mitähän äitienpäivänä..

meillä 3 nuorta, yksi jo kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta ei saanut 9 laudaturia, koska katsoi pienenä liikaa piirrettyjä. Harmitti valtavasti 6 laudaturia ja 3 eximiaa.

Meilläkin lapset saa katsoa televisiota niin paljon kun haluavat. :) kunhan ohjelmat ovat sopivia hänen ikäiselleen.



Tuo älykkyys on minusta ennemmin peritty ominaisuus, että sitä joko sitten on tai ei.



Ne jotka rajoittaa sitä telkkarin katselua tekee ihan vittuuttaan sitä.

Heistä tulee sosiaalisempia, urheilullisempia, terveempiä ja tasapainoisempia.

Riippuu siitä minkä verran sitä television katselua todella on. Joillakin lapsilla sitä pitää rajoittaa, jos ei tee mitään muuta kuin katsoo vain telkkaria niin uskon että tylsistyttää mieltä ja omaa mielikuvitusta. Uskon, että tulee aktiivisempi ja enemmän omilla aivoillaan ajattelevampi, jos tv:tä katsoo "normaalin" määrän.



Toisaalta minusta sekin on huono, jos ei koskaan saa katsoa telkkaria. Ei tee tyhmempää, mutta ei ehkä ole ihan niin perillä kaikesta.. Nuorena minulla oli lestadiolaiskavereita ja kyllä sen tietyistä jutuista huomasi. Etenkin jos ei sitten juuri luekaan mitään niin missaa paljon asioita.

vaan se mitä ei tee sillä aikaa kun katsoo telkkaria. Saahan siitä telkkarista varmasti hyviäkin vaikutteita ja kaikenlaisia yhteyksiä syntyy aivoihin katselemisestakin, mutta voisihan sitä tehdä jotain laajemminkin kehittävää, vaikka jutella oikeille ihmisille, kiipeillä puussa tai soittaa musiikkia sen aikaa.



Tietty sitten jos muksut katsoo mitä tahansa, niin varmaan alkaa olla jo se pelkkä katsominen haitallista.



Niin joo ja onhan se pelkkä istuminen, siis aloillaan istuminen, haitallista. Jos istumista tulee päivässä tyyliin automatkat, koulupäivät ja illalla muutama tunti, niin se alkaa olla liikaa. Ei sillä niinkään väliä onko istuttu telkkarin edessä vai kirjan ääressä.

vapaalta leikiltä, piirtämiseltä, lukemiselta, ulkoilulta tms. niin silloin sitä on liikaa ja syytä rajoittaa.

Pikkulapsillahan televisionkatselu kyllä vaikuttaa aivojen kehitykseen, ihan tutkitusti. Niin kyllä vaikuttavat tietokoneetkin (vähemmän tutkitusti, aiankin toistaiseksi).



Se on eri asia sitten, että vaikuttaako "älyyn". Riippuu paljon älyn määritelmästäkin.

ja pikkulapsen aivot vasta kehittymässä.



Eli jos katsoo telkkaria, tai muuta ruutua, niin aivot sopeutuvat siihen että se on mielenkiintoista ja tyydyttävää. Televisiossa ei ole edes vuorovaikutusta, joten pelkkä seuraaminen muuttuu tyydyttäväksi.



Silloin jotkut muut asiat eivät enää ole niin mielenkiintoisia ja tyydyttäviä, kuten vaikka vapaa leikki (kehittää tehokkaasti aivoja) tai liikkuminen.



Nämä siis ovat ihan tutkimustuloksia.

meillä ainakin ovat kaikki katsoneet ihan vauvasta alkaen paljon tv:tä ja ovat fiksuja.

oli taannoin artikkeli tästä. Siinä kerrottiin useista tutkimuksista, joiden mukaan kehollinen harjoittelu (kiipeily, hyppely, tasapainottelu) ja esim. laulaminen luovat aivoille hermoratakytköksiä. Mitä parempi lapsi on tasapainoaistiltaan, sitä parempi hän on matikassa. Laulaminen puolestaan kehittää puhetta, ja on myös huomattu, että laulaessa ihminen ei pysty pelkäämään. Siksi sitä yksin pimeässä talossa helposti ryhtyy hyräilemään karkoittaakseen pelon.



Televisiota katseleva lapsi tottuu pian siihen, että satuhahmot eivät vastaa hänen kommentteihinsa, ja lapsi turtuu vain seuraamaan sivusta tapahtumia, joihin hän ei itse pysty vaikuttamaan. Hän siis luopuu omasta vuorovaikutushalustaan ja hyväksyy kohdalle tulevat asiat yrittämättäkään vaikuttaa niihin. On turha tässä kohtaa valittaa siitä, että koulu tekee oppilaista passiivisia tiedon vastaanottajia, jotka eivät osaa kritisoida mitään. Vanhemmat ovat heidät tällaisiksi tehneet istuttamalla heitä tuntitolkulla päivittäin television edessä.



Tietokonepelien pelaaminen sitten taas luo lapselle illuusion siitä, että hän jotenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin, vaikka mikään ei tapahdu todellisessa maailmassa todellisissa kohtaamistilanteissa. Parempi olisi pelata lautapeliä toisen lapsen kanssa ja oppia, että toisen ihmisen tekoja ei voi hallita eikä toinen tee niin kuin minä haluaisin, vaan pitää opetella yhteistyötaitoja.



Tyttöjen jatkuva chattailu kertoo siitä, että tytöt pyrkivät koko ajan olemaan yhteydessä toisiinsa, koska he pelkäävät joutuvansa ulkopuolelle. Heille ei kehity itsetuntoa vaan he ovat sen varassa, että muut ovat koko ajan tietoisia heidän olemassaolostaan.



Parasta lapselle on siis leikkiä pihalla toisten lasten kanssa. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän aivoihin kehittyy hermoratoja. Lukeminenkin kannattaa, sillä se kehittää mielikuvitusta toisin kuin valmiiksi syötetyt kuvat.

oli taannoin artikkeli tästä. Siinä kerrottiin useista tutkimuksista, joiden mukaan kehollinen harjoittelu (kiipeily, hyppely, tasapainottelu) ja esim. laulaminen luovat aivoille hermoratakytköksiä. Mitä parempi lapsi on tasapainoaistiltaan, sitä parempi hän on matikassa. Laulaminen puolestaan kehittää puhetta, ja on myös huomattu, että laulaessa ihminen ei pysty pelkäämään. Siksi sitä yksin pimeässä talossa helposti ryhtyy hyräilemään karkoittaakseen pelon. Televisiota katseleva lapsi tottuu pian siihen, että satuhahmot eivät vastaa hänen kommentteihinsa, ja lapsi turtuu vain seuraamaan sivusta tapahtumia, joihin hän ei itse pysty vaikuttamaan. Hän siis luopuu omasta vuorovaikutushalustaan ja hyväksyy kohdalle tulevat asiat yrittämättäkään vaikuttaa niihin. On turha tässä kohtaa valittaa siitä, että koulu tekee oppilaista passiivisia tiedon vastaanottajia, jotka eivät osaa kritisoida mitään. Vanhemmat ovat heidät tällaisiksi tehneet istuttamalla heitä tuntitolkulla päivittäin television edessä. Tietokonepelien pelaaminen sitten taas luo lapselle illuusion siitä, että hän jotenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin, vaikka mikään ei tapahdu todellisessa maailmassa todellisissa kohtaamistilanteissa. Parempi olisi pelata lautapeliä toisen lapsen kanssa ja oppia, että toisen ihmisen tekoja ei voi hallita eikä toinen tee niin kuin minä haluaisin, vaan pitää opetella yhteistyötaitoja. Tyttöjen jatkuva chattailu kertoo siitä, että tytöt pyrkivät koko ajan olemaan yhteydessä toisiinsa, koska he pelkäävät joutuvansa ulkopuolelle. Heille ei kehity itsetuntoa vaan he ovat sen varassa, että muut ovat koko ajan tietoisia heidän olemassaolostaan. Parasta lapselle on siis leikkiä pihalla toisten lasten kanssa. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän aivoihin kehittyy hermoratoja. Lukeminenkin kannattaa, sillä se kehittää mielikuvitusta toisin kuin valmiiksi syötetyt kuvat.

Strategiapeleissä jos missä täytyy verkostoitua, manipuloida, suunnitella ja sitten havaita, että homma ei mennytkään niin kuin piti eli vastapuoli ei toiminut sovitusti tai oletetusti.