Lääkittysynnytys vai lääketön?

stressitilanne, olipa äidin kipu lääkitty pois tai ei. Ja toisaalta kipulääkkeilläkin on haittansa, jos sitten jotain haittaa on äidin kivun takia erittyvistä stressihormoneistakin. Jokaisen naisen oma valinta on käyttääkö lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Kummallakaan tavalla ei vaaranna lastaan eikä kummastakaan tavasta pidä ketään syyllistää. Itse olen synnyttänyt 2 ilman kivunlievitystä, koska en ole ollenkaan kipuherkkä ihminen enkä pelkää kipua mitenkään. Mutta en luuule olevani mitenkään parempi kuin kivunlievityksen valinneet äidit.

En halunnut kipulääkkeiden riskejä. En lääkkeettömässä synnytyksessä kokenut myöskään kestämätöntä kipua tai sitä stressiä. Hyvä synnytys minulle. Oikein hyvä. Enkä tarkoita että muiden (tai erilaiset) olisi huonompia, mutta tämä oli mielestäni hyvä ja mahtava kokemus.



Aiempi synnytys oli lääkkeellinen, ihan helvetistä, ja todellakin koin kipua ja stressiä koko sen 24-tuntisen synnytyksen ajan.



En koe olevani parempi kuin muutkaan, luomusynnytys oli minun valintani ja olen siitä saanut aika paljon paskaa niskaani muilta äideiltä, enkä ymmärrä miksi. Seuraavan haluaisin synnyttää kotona, mutta se on vain haave. Todennäköisesti siis suuntaan sairaalaan ja pyydän että saan olla rauhassa.

Osa-aikainen vaipattomuus on ihan jees. En näe siinä mitään ihmeellistä. Totta kai vauva oppii tunnistamaan tarpeensa jos hän tuntee pissan tulevan. Vauvalle annetaan mahdollisuus pissata esim. lavuaariin, mihinkään ei pakoteta. Jos vauva ei pissaa niin ei pissaa. Sitten pissaa vaikka housuihinsa (jotka toki vaihdetaan HETI! pissan jälkeen). Seuraavalla kerralla se saattaa pissata lavuaariin ja housut pysyä kuivana, ja sitten päästessään uudelleen pissapaikalle, se saattaa tehdä uudestaan sinne pissat. Ja taas pysyy housut kuivana. Ja lapsi/vauva yhdistää vähän asioita. Kun pissaan tuonne, housut ei kastu. Kun pissaan minne sattuu, housut pitää vaihtaa. Vauva jopa oppii pidättämään pissaa, niinkin uskomattomalta kun se kuulostaa.



En ymmärrä miksi pitää aina lytätä jos joku tekee jotain erilailla kun muut.

joskus se on niin siedettävää, että sen kestää ilman lääkitystä. Joskus sitä ei meinaa kestää, eikä ole kenenkään etu, että hyperventiloiva, panikoiva äiti joutuu käymään läpi tällaisen synnytyksen. Se ei ole hyvä myöskään lapselle.



Minulla on takana yksi käynnistetty ja sietämättömän kivulias synnytys, ja yksi lähes kivuton luomusynnytys. Synnytyskipu ei riipi siitä kuinka reipas äiti on, on ihan sattumaa miten synnytys etenee.

Oma synnytykseni päätyi kiireelliseen sektioon.

itse synnytin kuusi kertaa luomusti ja vaippoja olen vauvoilla käyttänyt, vieläpä teollisia, paisti ihan alussa harsoja hetken.

Ei ole perusteluita, minä vain halusin toimia noin, ja aivan sama kuinka muut toimivat!

vaipattomuus on oikein hyvä idea niillä leveysasteilla, joilla lapsella ei tarvitse olla paljoa vaatetta päällä. Koska elämä ei voi vauvan synnyttyä pysähtyä siihen lavuaarin viereen (varsinkaan jos on isompia lapsia, joiden pitää päästä ulkoilemaan, kerhoihin ja kylään) niin väistämättä suurin osa pissoista tulee vaippaan, jos lapsi on sitä tyyppiä, että pissaa unissaan tai heti herättyään.



Meillä on myös kokeiltu vaipattomuutta, eikä siinä ollut mitään järkeä. Sinänsä se tietenkin toimi. Se vauvan pissa on hyvänen aika vain pissaa, ja niissä hormonihuuruissakin on ihan hyvä muistaa se, että lapsi tarvitsee kasvurauhan, eikä se oikein onnistu jos äiti tarkkailee koko ajan lasta silmä kovana, että pissattaako? Entä nyt? Entä nyt? Vaippa pöksyyn ja vaikka perhekerhoon niin saa muuta ajateltavaa sekä äiti että lapsi.

Tuo lääkekysymys on sellainen, jota ei voi ennalta päättää. Oma synnytykseni päätyi kiireelliseen sektioon.

Kannattaa lueskellä etukäteen niistä keinoista, joilla kipuja voi itse lievittää. Mulla auttoi liike ja kaurapussi. Aqua-rakkuloita suosittelen myös.

Tuosta vauvan vessattamisesta sen verran, että sit kannattaa ehdottomasti kokeilla, mutta mielestäni siihen ei pidä suhtautua liian vakavasti. Vauvat ovat yksilöitä.

Äiti oppii tuntemaan vauvansa niin hyvin että tietää tämän kulmakarvan asennosta että kohta pissattaa. Se vaatii tosin vauvalle läsnä olemista, vauvan kanssa olemista ja vauvan tuntemista läpikotaisin. Vauvat myös usein itse oppivat kertomaan että pissattaa heti kun vähänkin alkaa tulla puhetta.