Onko kukaan opettanut alle koulu/eskari ikäisiä lapsiaan lukemaan tai

joita kannattaa nimetä lapsen kanssa jo ihan pienestä pitäen. Kun lapsi alkaa tuntea kiinnostusta numeroita ja kirjaimia kohtaa, kannattaa alkaa tutustua niihin lapsen kanssa. Numeroiden lisäksi kannattaa kiinnittää lapsen huomiota käsitteisiin vähemmän, enemmän, luokitella ja järjestellä asioita luokkiin ja vertailla asioita. Laskemista ja lukemaan oppimista (esim, kirjaimia ja sanahahmoja -oma nimi esim) voi tehdä leikinomaisesti ja leikkien. Tutkimusten mukaan lapsen ko. taitoihin on mahdollisuus vaikuttaa suuresti, samanikäisten lasten välillä voi olla vuosien kehityksellinen ero taidoissa.

Jos lapsi ei tietyssä iässä niitä tunnista, voi se olla merkki kehityksen viiveestä. Mitä aikuinen tekee lapsensa kanssa jos ei auta oppimaan ympäristössään olevia asioita ja nimeämään niitä?

Nuorempi lapsemme oppi lukemaan jo ennen eskaria. Tähän vaikutti varmaan esikoisen eskarin ja ekan luokan lukemaan opetteleminen. Itse en tietoisesti halua opettaa alle eskari-ikäistä lukemaan, mutta olen huomannut, että lukemisessakin tulee ns. herkkyyskausia, jotka kannatta hyödyntää. Toisille tämä kausi tulee hyvin aikaisin ja toisille vasta koulussa.

3 vuotiaan tytömme ajamaan automaattivaihteista traktoria. Opetus tapahtui englannin kielellä. Äitini on pakottanut lapsemme virkkaamaan 2 vuotiaasta lähtien. Huiman näköistä, kun tyttö ajaa traktoria ilman käsiä ja virkkaa! On siinä neuvolatädeillä ollut ihmettelemistä. Tavoittenamme on laittaa tyttö 7 vuotiaana suoraan ammattikoulun auto- ja kuljetusalan kansainväliselle linjalle Novosibirskiin venäjälle. Oppiipahan siinä samassa venäjän kielen! Voi että, olen niin ylpeä tyttärestäni! Toinen vaihtoehto on, että tyttö liittyy Wienin Philharmoonikkojen joukkoon viimeistään 8 vuotiaana.

kiinnostusta kirjaimia kohtaan ja lasta kiinnostaa sanallinen leikittely. Itse asiassa kaikki rytmiin, kuuntelemiseen ja äänien erotteluun liittyvät toimuinnot kehittävät lukemaan oppimisessa tarvittavia valmiuksia ja nämä valmiudet alkavat kehittyä jo kohtuaikana, kun lapsi alkaa kuulla ääniä.



Loruttelut ovat tärkeitä, samoin laulut, sillä niiden avulla lapsi oppii rytmittämään puhettaan ja sanoja (tavutus). 4-5-vuotiaana lapsia alkaaa usein kiinnostaa kielellä leikittely ja alkusoinnut: nappi, pappi...ja tätä vaihetta kannattaa hyödyntää - ja se on myös hauskaa! Lapsi alkaa kiinnostua siitä, millä kirjaimilla sanat alkavat, jos saavat siihen aikuisen kannustusta ja tukea. Hankkisin lapselle magneettikirjaimet tms. ja suuntaisin lapsen huomiota kirjaimiin ja numeroihin, jos haluaisin tukea lapsen kielen kehitystä ja matemaattista ajattelua (no, siinä on tärkeää myös monet muuta asiat).

lapselle luontaisilla toiminnan muodoilla kuten leikillä. Lapsi on luonnostaan aktiivinen ja tiedonhaluinen, ja suurin osa lapsista pitää leikkimisestä, ja monissa leikeissä nimenomaan matemaattiset taidot samoin kuin kielellinen kyvykkyys rikastuttavat leikkiä.



Päiväkodissa näkee hyvin, miten oikeastaan kaikilla 4-6-vuotiailla on kiinnostusta ko asioihin, kunhan vaan toimintamuodot ovat oikeat. Kirjastosta ja täältä netistä löytyy vinkkejä, miten integroida matematiikkaa ja kielen oppimista leikkeihin, liikuntaan ja taidekasvatukseen, suosittelen!





Joo, se että ko. asioita harjoitellaan kynä kädessä paperille ei kuulu lapsen oppimiseen ja nyt e"skaritehtäviäkin" pyritään tekemään liikkuen tai (sääntö)leikkien, sillä se on tehokkaampaa, motivoivempaa ja hauskempaa. Kynätehtäviä tehdään, jotta opitaan pitämään kynää kädessä ja hienomotoriikka vahvistuu, mutta muuten laskemista ja lukemista voi opetella toiminnallisemmin keinoin.



On muuten havaittu, että ennen kouluikää tapahtuvalla matemaattisen ajattelun perusteiden harjaantumisella on suuri merkitys lapsen myöhemmällekin matemaattisille taidoille, eikä myöhemmin tapahtuva oppiminen pysty niitä korvaamaan.

lapselle luontaisilla toiminnan muodoilla kuten leikillä. Lapsi on luonnostaan aktiivinen ja tiedonhaluinen, ja suurin osa lapsista pitää leikkimisestä, ja monissa leikeissä nimenomaan matemaattiset taidot samoin kuin kielellinen kyvykkyys rikastuttavat leikkiä.

Päiväkodissa näkee hyvin, miten oikeastaan kaikilla 4-6-vuotiailla on kiinnostusta ko asioihin, kunhan vaan toimintamuodot ovat oikeat. Kirjastosta ja täältä netistä löytyy vinkkejä, miten integroida matematiikkaa ja kielen oppimista leikkeihin, liikuntaan ja taidekasvatukseen, suosittelen!

Joo, se että ko. asioita harjoitellaan kynä kädessä paperille ei kuulu lapsen oppimiseen ja nyt e"skaritehtäviäkin" pyritään tekemään liikkuen tai (sääntö)leikkien, sillä se on tehokkaampaa, motivoivempaa ja hauskempaa. Kynätehtäviä tehdään, jotta opitaan pitämään kynää kädessä ja hienomotoriikka vahvistuu, mutta muuten laskemista ja lukemista voi opetella toiminnallisemmin keinoin.

On muuten havaittu, että ennen kouluikää tapahtuvalla matemaattisen ajattelun perusteiden harjaantumisella on suuri merkitys lapsen myöhemmällekin matemaattisille taidoille, eikä myöhemmin tapahtuva oppiminen pysty niitä korvaamaan.

lapsi saa riittävästi ruokaa, lepoa, lohdutusta ja kokee itsensä tärkeäksi.

Kaiken mailman eskaritehtävien, kynähommien ja muiden aikuisten mielestä tärkeiden asioiden tuputtaminen on lapsen ajan haaskausta.

Lapsen pitää leikkiä ja touhuta omien kavereiden kanssa lasten omia juttuja. Leikki on lapsen työtä, eikä siihen pidä aikuisen puuttua, jos lapsi ei erikseen pyydä apua.

Lapset ovat kysyneet, mikä kirjain sekä kirjoittaneet sanoja niin että on lueteltu kirjaimia. Vanhin oppi ekalla luokalla lukemaan. Pikkusisko oppi itsekseen 5-vuotiaana, ei erikseen opetettu. Kannattaa mennä lapsen kiinnostuksen mukaan.



Värejä ja muotoja on kirjojen avulla pienempien kanssa käyty läpi.

tyttö oli niin kiinnostunut kirjaimista että joka paikassa kyseli 'mikä kirjain tuo on' ja 'mitä tuossa lukee'? -kysymyksiä. Vastasin aina kun kysyi, en siis sen tavoitteellisemmin opettanut. Lapsi oppi lukemaan ja kirjoittamaan tasan viisivuotiaana.

itsekseen, 6v, 6v, 4v, 6v, 5v. Nyt nuorin on 1v 9kk ja kiinnostunut kirjaimista, opettelee piirtelemään niitä ja sanomaan ja kyselee mikä kirjain. Opettelee samalla puhumaan kuin noita kirjaimia.



Minusta opettaminen on turhaa jos ei jotain erityisvaikeuksia ole, lapsi oppii siinä vaiheessa kun on valmis. Aikaisemmin lukemaan oppiminen ei välttämättä vaikuta mitenkään koulumenestykseen. Meidän 4v lukemisen aloittanut luki 7v ekalla tasan yhtä hyvin kuin 4v ja on tosi hidas kirjoittamaan.

ennen eskaria 5v iässä. En aktiivisesti opettanut, mielestäni lapsi oppi lukemisen itse. Päiväkodissa toki varmaan kirjaimia vähän jo opetetaan. Kotona vastasin lapsen kysymyksiin ja pyynnöstä tein jotain tehtäviä hänelle esim. automatkalla katselimme sanoja (siwat ja muut ;)) ja lapsi sanoi millä kirjaimella (myöhemmin millä tavulla) alkaa tai loppuu.

oppi lukemaan alle 5v. Ja on vielä pienikeskonen(alle 0,5kg painoi syntyessään.)ja hieman ylivilkas. Niin ja ei vasiten edes opetettu eikä tavaa. Ihmetyyppi. On nyt eskarissa ja lukee kuvallisia seikkailukirjoja,koiramäkeä,dinokirjoja ja tieteen kuvalehteä. Ihana poika.

toki kirjaimet, muodot, värit voi opettaa, mutta jos lapsella itsellään on aito kiinnostus, tai jos lapsi ottaa isommasta sisaruksestaan mallia, niin voi oppia aikaisin ja vielä ihan itsestään.

Lähti varmaan siitä, että tein ristisanatehtäviä vauva sylissä ja luin lehtiä ääneen lasta viihdyttääkseni. Puhuminen kun kai on tärkeää eikä se puheen sisältö ole pienelle vielä niinkään tärkeää.



Lapsi oppi sitten kirjaimet hyvin nuorena. Siitä edettiin sitten niin, että kirjoitin asioille nimilappuja. Pöydässä luki pöytä, tuolissa tuoli, ovesa ovi jne. Niin hän oppi lukemaan.



Ainoa harmitus syntyi vieraiden aikuisten tavattomasta päivittelystä. Alkoi jo hävettää ja nolottaa lapsen hieno taito, kun aina sai kuulla, kuinka on erikoista ja että varmaan tulee viisas lapsi. Eihän se yksi taito tarkoita mitään erityistä viisautta tai erikoisuuttakaan. Toiset osaa aiemmin lukea, toiset ajaa pyörää tai tekemään jotain muuta.

tuosta noin vain ja toisen kanssa sen sijaan tehtiin kovasti töitä lukutaidon eteen ja siitä huolimatta oppi sen haparoiden vasta koulussa. Hänellä sitten varmaan oli jonkinasteinen lukivaikeus.

juttuja vaikka kuinka paljon. Kiitos! Paransi aamuani 100%!

oli aina kiinnostunut kirjaimista, pelasimme Muumikirjain pelia ja kyseli aina autossa mentäessä mitä tossa lukee, mikä kirjain jne.



Lapsi oli siis itse kiinnostunut noista asioista. Värit ja muut tunsi jo parivuotiaana eli siinä olet mielestäni jo myöhässä.



Myös näitä kumpi on isompi ja kumpi pienempi juttuja lapsi halusi tietää

vaikka pukiessa kertoo, että nyt otetaan siniset sukat ja punainen myssy tms.? Ainakin meillä on värit osattu siitä lähtien, kun on osattu puhua.

Kirjaimet ja numerot on samaten osattu reilusti alle 3v iässä, lukemaan opittu 4v iässä ja peruslaskutoimitukset samoihin aikoihin. Kaikki tämä ilman erityisiä opettamisia kotitöiden ohessa.



Miten sitä olisi osannut olla 4 vuotta lapsen kanssa siten, että nuo luettelemasi asiat eivät tulisi käytyä läpi? Ainakin meillä lapset ovat olleet kiinnostuneita kirjaimista ja numeroista.

Ei ole poikaa mitenkään opetettu, vastattu ja kerrottu jos kysyy. Kirjaimissa oli selkeä kausi 2,5vuotiaana ja oppi sillon paljon, konsonantteja helpommin kuin vokaaleja..? Sitten kiinnostus vaihtui numeroihin, osa kirjaimista kadonnut muistista mutta osaa laskea miettimättä 20:een. Ikää nyt 3v. Värit osasi jo ennen noita kirjaimia, siinä 2v.

Esikoinen oli kiinnostunut kirjaimista jo hyvin pienenä, ehkä siksi että luin hänelle tosi paljon. Oppi lukemaan 3-vuotiaana ja luki sujuvasti 4-vuotiaana. Laskemaan oppi arkiaskareiden ohessa samoihin aikoihin. On edelleen nopea oppimaan ja koulu sujuu erinomaisesti (5-luokkalainen). Nuorempi oppi lukemaan ja laskemaan 4-v.