Mitäjos lapsella ei oleminkäälaista uhmaikää, onko se normaalia?

joillain ei koskaan. Osalla uhma tulee sitten kuusivuotiaana. Osalla vasta murrosiässä.

riidellyt. Hyvin mukava ja sopuisa härkä lapsi. Kohtelen kuin pientä aikuista.

vastaajaa. Monille ensimmäinen uhmaaminen tulee vastaa siinä 6-vuotiaana tahi vasta (esi)murrosiässä. Älä murehdi, ehditte vielä "taistelemaan" :)

Murrosikä sen sijaan on ollut aivan hirveä!

Olen lastentarhanopettaja ja meillä koulutuksessa ei koskaan puhuttu uhmaiästä. Puhuttiin lähinnä siitä, että jokaisen ihmisen pitää jossain vaiheessa löytää oma tahto. Että ei voi mennä aina toisen tahdon mukaan. Se, missä iässä se kellekin tulee, vaihtelee

Meillä yhdellä lapsista on aina rauhallisesti asiat onnistuneet, taaperonakin. On jo melkein aikuinen, eli eipä tässä uhmaa tarvittu. Toisaalta ei uhma ole pahasta.

Meillä tuli kahden ekan kanssa pahat uhmat, kolmas taas on ollut kuin pieni enkeli heihin verrattuna aina ja puhumalla on kaikki asiat selvitetty.



Eli luulisin, että jos lapsen luonne täsmää yhteen vanhempien kanssa, niin kaikki ok, jos kaikki rauhaa rakastavia keskustelutaitoisia immeisiä?

Nykyaikana uhmaikää kutsutaan tahtoiäksi. Sama asia. Eri termit.



Minä olen jo keski-ikäinen eukko. Ei minulla lapsena ollut uhmaa, eikä mitään muutakaan omaa tahtoa. Olin kiltti aina puhumattomuuteen asti. Tyydyin osaani.



teini-iässä sitten repesi ja isosti repesikin. 15-v alkoi, kotona kaikki oli yhtä taistelua, irtauduin ja itsenäistyin, vaadin tulla kuulluksi ja huomatuksi ja isoon ääneen, teatraalisesti. Kaikki purkautui teininä, kaikki se mitä kiltti olin ollut, en enää teininä ollutkaan.



Sitä ei pitkän kestänyt. Suvussa tapahtui traaginen menetys, eikä siihen aikaan kriisiapua tunnettu. Piti selvitä itse. Tottakai selvisin. mutta siihen loppui teini-ikä. Joiltaki osin olen edelleen teini-ikäinen, ja kielenkäyttöni on teinimäistä "nyt vituttaa" linjaa.



Joten antakaa lapsillenne tilaa sille ikäkauteen liittyvälle itsenäistymisele.

Yyber-rauhallisia, niin lapsi saattaa olla hyvinkin ihan uhmaton ja super chilli tapaus. Tunnen pari tälläistä lasta ja niiden vanhempaa. Kadehdittavaa!

ei ole ollut uhmaikää 2 vuotiaana. Se tuli vasta hälle 6-vuotiaana eskari-ikäisenä. Muistan vieläkin kun hän riehui joka päivä kuin mikäkin hullu. Puri opettajaakin :D huh onneksi se meni noin vuodessa ohi. Nykyään rauhallinen ja fiksu aikuinen mies :)

Mulla ei ole mitään kokemusta uhmaiästä vaikka lapsia on kolme! Esikoinen saisi vähän enemmänkin kapinoida, on aivan liian tossukka. Keskimmäinen on taas aivan mahdoton, ilkikurinen jääräpää, mutta sellaista uhmaa mitä esim. täältä palstalta saa lukea ei hänelläkään ole ollut. Nuorin on 2.5v eikä hänelläkään mitään uhmaa ole pahemmin näkynyt... Tai ehkä mä en vaan en ole huomannu lasteni uhmaa, olen aika viilipytty.

Minun mieheni on yli 50 vuotias ja uhmakas edelleen. Hän tulkitsee kaikki asiat päinvastoin, kun vetoan / käsken, ettei juo alkoholia niin hän juo itsensä aivan humalaan. En ole tuntenut häntä lapsena, mutta epäilen, ettei hän ole kokenut aikoinaan normaaliin aikaan uhmaikää ehkä liittyen osaltaan siihen, että hänellä on luustoheikkous ja ollut pitkiä aikoja sairaalassa ja liikuntakyvytön.

Meidän esikoisella ei ollut vielä 2 vuotiaana uhmaa, mutta sitten 4 vuotiaana alkoi omaa tahtoa tulla ja sen jälkeen on tasaista vääntöä koko ajan, nyt ikää 9v. Kuopuksella tuota omaa tahtoa on ollut syntymästä saakka, tosin tuntuu iän karttuessa koko ajan tasaantuvan, mutta ikää vasta 5v. 

Tytöllä ei ollut pienenä uhmista mitä nyt pari kertaa kaupassa koitteli rajoja.

Mutta nyt sitten murkkuikä onkin kamala...on  "jo" 16v. mutta ei näy vielä loppua.

Pikkuveljellä ei ollut myöskään uhmista ja hän on nyt 12v. ja kauhulla odotan kuinka käy kun alkaa murkkuikä...vielä on rauhallinen tapaus.