Lue keskustelun säännöt.
Isän viha
25.12.2012 |
Jotenkin taas joulunaikana se tuli mieleen. Se on ihan ok, ettei isäni muista synttäreitäni, vastaa mitään minun hänelle osoittamiin onnitteluihin, yms. Mutta ettei edes joulukorttia.
Mummoni takia olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta kai se on aika luovuttaa ja todeta, että antaa paskan olla. Onhan toki se kolmas avioliitto ja uudet lapset niin aikaa vieviä, ettei ensimmäisen avioliiton hedelmä paljon nappaa.
Mietityttää vaan myös, että mitenköhän ensi jouluna, jos tyypistä on tullut silloin jo isoisä... Onkohan sekin merkityksetön?
Kunpa vaan pystyisi muuntamaan kivun välinpitämättömyydeksi. :/ Helpotti tosin avautua. Kiitos. :)
Osaanpahan toisaalta arvostaa isäpuolta, appea ja appipuolta, ja sitä välittämistä, jopa ilman biologisia velvoitteita. :) Vasta aikuisena oppinut että miehilläkin on tunteita. Hah. /)_*
Kommentit (4)
Mun isä ei ole muistanut ensimmäistä lapsenlastaankaan mitenkään.
Ryyppää ja rypee itsesäälissä. Hänet on hylätty.. Omalla käytöksellä ei tietenkään mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortit ja muistamiset ovat joidenkin mielestä naisten hommia, eli eivät tule sellaisia edes ajatelleeksi, jos ei vaimo hoida. Kortittomuutta en siis lukisi liikaa merkitystä.
jota vois olla hyvä käsitellä jopa ammattilaisen kanssa.
Voit miettiä mitä se tekee sinulle, kun odotat edelleen huomiointia mikä sinulle kyllä kuuluisi biologisena lapsena. Mitä jos kysyisit suoraan, mitä isä haluaa? Tuot esiin että olet halunnut pitää jonkinlaista sidettä yllä, mutta nyt kun et vuosiin ole saanut vastakaikua, kysyt haluaako isä että lopetat yhteydenpidon kokonaan.
Onneksi sinulla on muita ihmisiä elämässäsi jotka välittävät. Silti isän välinpitämättömyys satuttaa ihmistä.