POIKA 32 v ei viihdy työssään

En mäkään jäisi paikkaan, joka on paska eikä vastaa sitä mitä työnkuvasta sovittiin.

Jos haluaa irtisanoutua, senkö tekee sen ja ilmoittaa sinulle myöhemmin, jos asiakseen näkee. Ja huolehtii kuitenkin itse koko ajan elatuksestaan ja mahdollisesta perheestään.



Aikuinen mies.

pitkän yliopistossa vietetyn ajan lopputulema. Jos ei ole kauheesti työelämässä ollut, ei ole tullut vastaan sitä, että työnteko on myös ihan harmaata ja tylsää puurtamistakin eikä vaan jatkuvia jännittäviä haasteita päivästä toiseen.

Opiskelijana voi muodostua vähän turhankin ruusuinen ajatusmaailma työelämästä kun kokemusta ei ole.

Mutta voihan poika hakea muita hommia, ilmeisesti hän nyt kuitenkin pääsee sellaisiin töihin, joihin on kouluttautunut ja joihin haluaa.

vaikka olen jo 45-vuotias. Jos on vuosia opiskellut tiettyä alaa ja työkokemustakin ON jo joitain vuosia, on mielestäni melkoisen kohtuullista odottaa työltä suunnilleen sitä, mitä siitä on sovittu.

Tietysti on ihmisiä, joille mikään ei koskaan ole riittävän hyvää, mutta on vaikeaa sanoa, onko poikasi sellainen. Ap varmasti äitinä tunnet poikasi parhaiten siinä suhteessa. Ilmeisesti hän kuitenkin on aina löytänyt uuden työn? Suunnitteleeko hän nyt välittömästi irtisanoutuvansa vai mitä? Onko hänellä muita suunnitelmia ja jos, niin millaisia?

Itse olen kahdesti irtisanoutunut vakituisesta työstä, mutta jos en niin olisi tehnyt, en nyt olisi siinä missä nyt olen = juuri itselleni omaksi kokemassani työssä/ alalla. Tiedän pilvin pimein ihmisiä, jotka vuodesta toiseen valittavat ja märehtivät työtään ja vaikka mitä, mutta eivät tee asialle koskaan mitään.

AIKUINEN poikani ei tyydy työhönsä Aikuinen poikani, jolla on pitkä yliopistokoulutus, soitti juuri oltuaan pari päivää uudessa työpaikassaan, ettei työ olekaan sellaista mitä halusi sen olevan. Hän on ollut muutamia vuosia aikaisemmissa työpaikoissaan ja aina sama: ensin innolla hakee ja vähän ajan päästä työ ei olekaan sellaista mitä toivoi sen olevan ja hän ei saa toteuttaa itseään sellaisella tavalla kuin haluaa. Hän on kyllä työhönsä omistautunut ja tehnyt työnsä hyvin. Hän haluaisi jatkokouluttautua että saisi työn mikä on tarpeeksi haasteellinen tai mitä hän taas nyt siinä vaiheessa työltään haluaakaan. Vastasin rauhallisesti pojan puheluun. Sanoen että itse valitsit ja sinut valittiin sinne. Poikani mukaan hän tekee niinkuin parhaaksi näkee enkä saa sekaantua. No, mitäs valittaa. Pitää olla tyytyväinen että on nyt laman aikana työtä, mikä työ mielestäni on ok. Nykyajan nuoret aikuiset on liian vaativia työn suhteen, ennen oltiin iloisia kun oli työtä. Itse olen ollut 40 v työssä eikä sekään ole aina ollut herkkutyötä, mutta olen tyytyväinen uraani kokonaisuutena. Miten aikuinen voi olla noin tavattoman lapsellinen? Ei aina voi saada mitä haluaa heti. On myös tärkeää laman aikana olla töissä ja pyrkiä vaikka sitten parempaan. Tekisi huutaa ja raivota tuollaista käytöksestä.

työuransa suhteen eivät kyllä kuulu enää hänen vanhemmilleen! Anna poikasi elää omaa elämäänsä.

Voi olla että on turhaa haihattelua ja poika etsii epärealistisia, tai sitten ei, mutta joka tapauksessa, 32-vuotiaan kyseessä ollessa asia ei ole enää äidin mitenkään. Itse joutuu poika kärsimään tuskansa kun jopa alistuu epätyydyttävään työhön tai sitten keksii jotain parempaa, tai sitten jää työttömyystuilla räkimään kattoon.