jos seurustelette kumppanin kanssa, jolla jo "elettyä elämää"...

mulle menneisyydellä on iso merkitys. Jos on ollut paljon kumppaneita, alkoholi tai huume ongelma, väkivaltaa, rikoksia se olis siinä sitten.

Sit kun mies alkoi kehua exää sanoin että tähän loppui siitä akasta puhuminen, tai meet sen kans takas yhteen.

Mun exästä on joskus jotain puhuttu, minulla kun on yhteinen lapsi hänen kanssaan. Missään tekemisissä ei silti olla, joten puhumista hänestä on miehen kanssa todella harvoin.

mutta oikeasti en kuitenkaan halua tietää enkä kysele. Elettyä elämää mullakin emmekä juuri puhu niistä, paitsi mitä nyt jotkut lapsikuviot ym. välillä kaipaa vähän jotain valaisua, eksiin kun on pakko olla jossain kontaktissa ja mieskin tapaa lapsiaan.

Jotain on puhuttu, muttei tarkasti. En tiedä esimerkiksi minkä ikäisenä mieheni menetti poikuutensa ja kenelle, enkä kumppaneiden määrää. Ei hänkään tiedä samoja asioita minusta. Seurustelun alkuvaiheen jälkeen luottamus perustuu ihan muihin asioihin, eikä enää 14 vuoden jälkeen ole mitään merkitystä edes sillä, miten kauan ensimmäinen avioliitto kesti ja oliko siinä seksitöntä kautta vai ei.

ja koska miehellä on lapsi edellisestä liitosta (asuu meidän kanssamme) niin miehen exän kanssa olen ollut paljonkin tekemisissä. Ei mua haittaa, jokaisella on oma menneisyys. Itse olen koonnut lapselle muutaman valokuva-albumin miehen vanhoista valokuvista, jotta lapsella on sitten heidän perhe-elämästä omia kuvia. Ei siis ole ongelmaa vaan normaalia elämää.

esim uskottomuutta, väkivaltaa tai alkoholiongelmia. Entisistä mies ja naisystävistä ja niiden määrästä ei ole väliä

esim uskottomuutta, väkivaltaa tai alkoholiongelmia.

olisko se väärin? Ei suoranaisesti liity aloitukseen, mutta tavallaan.. jos ajatellaan että olisi ollut esim. väkivaltaisuutta, mutta sitä ei tekisi enää niin olisko aina suurempi riski että sitä esiintyisi (kuin jos sitä ei olisi ollut)?

tai mitä tahansa noista.

ap