Taisi kummilapsen äiti vetää herneen nenuun kun minulla ei ole rahaa lahjoa kummilasta

äidin syy, ettete tapaa kuin kerran puolessa vuodessa.

Se on tosi harmi ja aina kun nähdään, niin se on sellaista pikaista. En ymmärrä miksi meillä ei ole aikaa toisillemme. Kumpikaan kummeista ei ole koskaan halunnut olla kahdestaan kummilapsen kanssa tai mitään. Eivähän he edes tunne kummilastaan, jos kerran vuodessa näkevät lahjojen merkeissä. Tänä vuonna kummaltakaan ei tullut edes korttia.

Lapsen puolelta surettaa, vaikka ymmärrä hyvin suakin, ettet halua vähäisiä rahojasi laittaa lapseen, jota näet niin harvoin, mutta ainakin mun kaikki lapset tulevat jo tosi iloisiksi pelkästä kortista. Ja voithan sä tehdä alotteita nähdäksesi kummilastasi.

jos joku ei muista.

Se on tosi harmi ja aina kun nähdään, niin se on sellaista pikaista. En ymmärrä miksi meillä ei ole aikaa toisillemme. Kumpikaan kummeista ei ole koskaan halunnut olla kahdestaan kummilapsen kanssa tai mitään. Eivähän he edes tunne kummilastaan, jos kerran vuodessa näkevät lahjojen merkeissä. Tänä vuonna kummaltakaan ei tullut edes korttia. Lapsen puolelta surettaa, vaikka ymmärrä hyvin suakin, ettet halua vähäisiä rahojasi laittaa lapseen, jota näet niin harvoin, mutta ainakin mun kaikki lapset tulevat jo tosi iloisiksi pelkästä kortista. Ja voithan sä tehdä alotteita nähdäksesi kummilastasi.

kummeja synttäreille ja muutenkin kyläilemään? Itse lopetin tänä vuonna kummilapselle synttärilahjojen hankkimisen, kun ei kertaakaan ole tullut kutsua synttäreiden viettoon, eikä muutenkaan kyläilemään. Ei se ole pelkästään kummin velvollisuus pitää yhteyttä yksinään, pitäisi sen kummilapsen perheenkin joskus ottaa yhteyttä.

rahaa ei ole :(



Meidän lapsilla on muutamalla kummit, jotka eivät pidä yhteyttä. Toiset tuovat/lähettävät aina joululahjan, mutta toiset eivät muista mitenkään. Minusta olisi kiva, jos laittaisivat vaikka onnittelukortin. Olen kyllä ajatellut, etten kohta enää kutsukaan heitä juhliin ym, jos ainoa yhteys on se lähetetty lahja.... Tulee tunne, etteivät halua pitääyhteyttä. Lahjasta nyt viis.

mutta kun nähdään kummeja tosi harvoin, niin jos kutsun heitä vain aina juhlapäivinä meille, niin tulee tunne, että halutaan heiltä vain lahjoja. Ja jos mä aikuisena olen niin pöljä etten osaa pitää lapseni kummiin tarpeeksi yhteyttä, niin pitääkä se "kostaa" lapselle. Ainakin meillä isohko poika oli tosi surullinen, kun kummit eivät häntä muistaneet edes sillä kortilla.

Minulla on 3-vuotias kummilapsi, jonka yh-äiti pitää yhteyttä vain silloin, kun hän jotain palveluksia minulta toivoo. En muista, että olisi moneen vuoteen edes kysynyt, mitä minulle kuuluu, vaikka itsellenikin on sattunut niin ikäviä (mm. vakava sairaus) kuin iloisiakin asioita näinä vuosina. Olen koettanut itse pitää yhteyttä, kutsua kylään meille jne., mutta yleensä viesteihini tai puheluihini ei edes vastata. Muistanut olen sekä lasta että äitiä (entistä ystävääni) syntymäpäivinä, nimipäivinä, jouluna jne. Kertaakaan ei ole edes kiitosta tullut ilmeisesti itsestäänselvyytenä tai huonoina pidetyistä lähetetyistä korteista ja lahjoista, puhumattakaan että ystäväni olisi joskus tosiaan minuakin jotenkin muistanut (edes tekstarionnitteluilla). Silloin harvoin, kun näen kummilastani, tilanteet ovat todella levottomia - lapsi on aivan rajaton, viskelee tavaroita ympäriinsä, jopa lyö minua, eikä kuuntele mitään käskyjä keneltäkään. Äitinsä mielestä lapsi on niin täydellinen ja kiltti (!!!). Harvat tapaamiset (pari kertaa vuodessa) koostuvat siis lapsen holtittomasta riehumisesta, ja jos jostain muusta puhutaan kuin lapsesta, niin äiti valittaa omista asioistaaan. Pitkään koin huonoa omaatuntoa, kun en vain mitenkään pysty olemaan sellainen kummi kuin haluaisin, koska minulla ja lapsen äidillä ei vain ole enää minkäänlaista ystävyyssuhdetta eikä oikeastaan mitään yhteistä enää keskenämme. Olenkin nyt luovuttanut. Tiedän, että minut on nyt helppo leimata pahikseksi, mutta ei kummius voi olla vain kummin aktiivisuuden varassa. 

Minä en halua itsekään olla mikään lahja-automaatti kahdelle kummilapselleni, ja harmittaa, kun toisen kanssa on muodostunut nimenomaan tällainen suhde. MUTTA SE EI OLE LAPSEN VIKA. Olenkin ottanut sen asenteen, että jotenkin tätä lasta muistan, vaikka muuten emme näekään kuin lahjojen antamisen yhteydessä. Monesti olen ostanut lahjan, jossa väkisinkin näemme (liput teatteriin, huvipuistoon jne), koska koen, että lasta tässä muistan, en vanhempia.

Jos rahaa on vähän, niin tietysti se lahja on vähäisempi, mutta hyvin helppoja lahjoja ovat reissu uimahalliin tai elokuviin (alle 10 euroa) tai kortti (1 euro) ja jokin värityskirja, kirja (Miina ja Manu 4 euroa), muovailuvahaa, värikynät, karkkipussi, Aku Ankka tai muu vastaava lehti (alle 5 euroa). On tavallaan surkuhupaisaa, että ne synttärit tulevat joka vuosi eikä niihin saa säästettyä sitä 5 euroa. Minä kummilapsen äitinä ajattelisin, että lapseni ei ole edes yhden euron kortin arvoinen tälle kummille. Ei kyse ole lahjoista vaan viitseliäisyydestä.

Oman lapseni ihana kummi teki lapseni nukelle villasukat ja pipon. Voi, mikä riemu lapsella niistä on ollutkaan! Langat olivat ylijäämälankoja, joten mitään suurta kulua ei noista tullutkaan ja vaikka sen lankakerän hankkisi ihan uutena, niin sekin maksaa sen 5 euroa ja takuulla jää lankaa yli useampaankin pipoon tai villasukkapariin.Tärkeintä on ajatus - se, että on mietitty sitä lapsen synttäriä ja pohdittu, miten tätä voisi muistaa. 

Yhtenä vuonna tämä sama kummi tarjosi lapselle synttärilahjaksi yökyläilyn kummitustalossa. Hän oli tehnyt kummitusradan olohuoneeseen vilteistä ja tuoleista, ja yhdessä pukivat lakanat päälle ja ottivat valokuvia kummitustalosta kummituksineen. Illan kruunasi yhdessä katsottu elokuva popcornien kera. Muistoksi jäi kummituslakana sekä ihanat valokuvat!

Anteeksi vaan, mutta kyllähän asenne " ei ole varaa antaa synttärilahjaa" kertoo kaiken oleellisen halusta olla kummi. Ei sen synttärilahjan tarvitse maksaa mitään, tärkeintä on se ajatus.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:55"]

Anteeksi vaan, mutta kyllähän asenne " ei ole varaa antaa synttärilahjaa" kertoo kaiken oleellisen halusta olla kummi. Ei sen synttärilahjan tarvitse maksaa mitään, tärkeintä on se ajatus.

[/quote]

Toisaalta, miksi antaa väkisin lahjoja, oli ne sitten kalliita tai halpoja, jos niitä lahjoja ei selkeästikään arvosteta, ei kiitetä koskaan jne.? Kyllä siitä tulee sellainen olo, että niillä lahjoilla EI OLE MERKITYSTÄ. Ja jos ei edes puhelimeen vastata, niin aika hankalaa on kummin mitään tapaamisia lapsen kanssa järjestää...