Todella rankka elämäntilanne (ero, muutto, sairastumisia...)

Numero 1: suoriudu arjesta. On tehtävä ruokaa perheelle ja syötävä. Peseydyttävä.



2: käy katsomassa isääsi ja kerro miten tärkeä hän on. Luota hoito ammattilaisten käsiin.



3: ala hoitaa käytännön asioita. Hae eroa, asuntoa, työtä, koulupaikat lapsille, pakkaa. Lähde.

erot haettu, asunto saatu, päivähoitopaikkaa haettu, jne. Eli kaikki asiat on kyllä hoidossa. Oman pään sisällä pyörii monen vuoden asiat ja murheet nyt sitten oikein olan takaa.

Rankan pohdinnan jälkeen eroaminen, Rakkaan isäni kuolema siihen samaan rytinään.

Pelko siitä miten selviää lapsen kanssa kaksin.

Tiesin ettei lapsen isä tule pitämään yhteyttä lapseen. Ja näin kävi.

Sukulaisten ja ystävien voimalla jaksoi ja selvisi.

Muutto pois eksästä oli helpotus.

Uusi koti ja uusi elämä alkoi. Sain töitä lopulta ja arki alkoi rullata mukavasti lapsen kanssa.



Asiat alkoi pienin erin sujumaan ja oma järki yms kirkastui, ja oli helpompaa, kun ei sitä miestä ollut siinä enää riesana.



Tsemppiä ja jaksamista ap. Nyt on sulla menossa rankka jakso, mutta sä selviät siitä.



Olin monta vuotta yksin. En edes kaivannut miestä rinnalle. Kyllä sitä toki joskus mietti, että noinko sitä on lopunelämää yksin.

Ja kuka nyt ottaisi yh:n.

Kuitenkin monien vuosien jälkeen tapasin aivan ihanan miehen. Vahingossa ja sattumalta. En edes hakenut ketään. EN siis ollut niin sanotusti miesjahdissa.



Uuden kanssa olen nyt ollut yhdessä 17v.

EN nyt ala kilpailemaan kanssasi, mutta omassa elämässäni alan olla aika tiukilla ja pelkään että mies ei kohta jaksa enää vaan tekee jotain peruuttamatonta.

Mun mies jätti mut aikoinaan toisen naisen takia, äiti oli sairastunut syöpään, muutin toiselle paikkakunnalle, äiti kuoli...



Mä selvisin, kun keskityin yhteen asiaan kerrallaan.



Älä muuten sit liikaa odota sun exältä.

Tämä on paras neuvo jota näin yksinhuoltajana voin antaa.

Olen eronnut vastaavanlaisesta miehestä, lapsia tosin oli jo 4. Olin töissä, muutettiin... Kaikki kävi lopulta nopeasti ja sujui, vaikka paljon hommaa siinä oli.

Mutta suurin tunne eron osalta oli kuitenkin helpotus. Enää ei tarvinnut miettiä, missä mies on, kenen luona (valehteli aina kotona työmatkoja yms.).

Olen tosin miettinyt, onko hän kovin hyvä isä lapsille, vaikka aina välillä yrittääkin, välillä taas huitelee ties missä, eikä ole kovin vastuullinen. Lapset tulee sieltä likaisissa vaatteissa yms, vaikka asioista on puhuttu.

Niin ja ex on pyydellyt kovasti takaisin ja selittänyt kuin nyt ymmärtää ja blaablaa. Taisi ymmärtää, että menetti taloudenhoitajan.



Toivottavasti sun isä toipuu. Ikävä, että kaikki sattuu nyt yhteen putkeen, mutta päivä kerrallaan, sä selviät.

Miten lasten isän läsnäolo näiden arjessa onnistuu, jos asutte eri kaupungeissa. Kannattaisikohan sinun harkita vielä tuota muuttoasiaa?

Miten lasten isän läsnäolo näiden arjessa onnistuu, jos asutte eri kaupungeissa. Kannattaisikohan sinun harkita vielä tuota muuttoasiaa?

Muutan 10 km päähän, eli en kauas. Kauemmas mies ajaa joka päivä töihin... Kiitos viesteistä ja kannustuksesta.. Toisinaan tulee ilon läikähdyksiä, mutta usein - etenkin aamuisin kun herään taas siihen tilanteeseen, tuntuu jotenkin nujerretulta.

Uskon, että arki alkaa rullaamaan jopa paremmin sitten kun pääsen miehestä. Nyt vielä viettää joka toisen-kolmannen yön tässä yhteisessä kodissa. Menee ja juoksee, naiset soittelee perään jne.. riidellään, mutta sit joskus on tosi ihana ja iloinen.. tänään sanoi että minunhan päätös tämä oli erota, että nyt mun pitäisi etsiä joku muu tukemaan itseäni vastoinkäymisissä. Rankkaa on, kun miettii että vuosi sitten teimme yhteistuumin, yhdessä mietittynä ja toivottuna toisen muksunkin..

Toivon että olisi vastuuntuntoinen isä, vaikkei ole niille lehtolapsillekaan jotka on alkuun pannut meidän avioliiton aikana, ei ole nähnyt ollenkaan. :(

Ihan sama kuin neljän lapsen äiti; loppuu se odotus, turhan toivominen. Kesällä ei tehty yhdessä MITÄÄN. Itse kävin kavereiden ja lasten kanssa huvipuistot ja vietin kesää vauvan kanssa. Okei, käytiin kaupassa ja pari kertaa mäkkärissä.

Mä kanssa pitkään mietin, että koskaan en enää miestä rinnalleni halua.Mutta kun tämä lasteni isä alkoikin ihan toden teolla, aika avoimesti tätä nykyistä heilaansa ylläpitää, vaikka siis virallisesti edelleen naimisissa, asumme yhdessä jne. aloin miettiä ettei tämä ole normaalia, jokamiehen käytöstä, vaan todella ylitselyövää. Ei ole normaalia. Ja uskon ja toivon, että niitä ihan hyviä, arkimukavia miehiäkin on jossain tuolla. Jos tapaan, niin tapaan. Jos en, sitten en. Mutta lapsille en halua tarjota painekattila-kotia...