Artun isä toivoo ihmisten lahjoittavan TAYS:n lastenosastolle

Vto:lle ja LO4:lle voisi viedä kahvipaketteja!

Hyvää Joulua kaikille!

Tuskinpa Artun vanhempia kiinnostaa sinne kalliilla rahalla ostetut kukkapuskat. Varmaan on muutakin tekemistä kuin ottaa niitä vierailta ihmisiltä vastaan ja etsiä vaaseja. Hävytöntä mennä sinne rimputtamaan ovikelloa jonkun risukimpun kanssa.

kukkakimppuja satoja. Mihin he niitä enää laittavat? Eivät riitä maljakot, ja koko ajan on joku lähetti ovikelloa rimputtamassa. Ei tuntemattomien tarvitse lähetellä mitään ja tutut voivat tarjota apua muutaman päivän/viikon päästä.

Silloin kun on ns. rauha maassa, suomalaiset naiset pohdiskelevat porukka että eikö tässäkin maassa voitaisi surra vähän kollektiivisemmin ja osallistua aktiivisesti surutyöhön. Vaan sitten kun joku kuolee, alkaa marina: "antaisivat nyt perheen edes surra rauhassa, ei sinne ovelle tarvitse mennä!".



Mielestäni on ymmärrettävää toivoa sururauhaa, mutta ihan yhtä ymmärrettävää on muiden ihmisten tarve osallistua osanottojen kautta. Arttu oli pienen "kylän" lapsi ja tunnettu sellainen (vilkkautensa vuoksi), on vähän naiivia ajatella että muut kuin perhe olisivat ulkopuolisia tässä tapauksessa. Lisäksi poikaa etsi satoja vapaaehtoisia kamalalla pakkasella, tuntikausia.

luuleeko ne tosiaan, että joku kukkapuska lämmittää noiden vanhempien mieltä. Heiltä on kuollut lapsi. Veikkaan, että he haluavat olla ihan täysin rauhassa, oman perheen kesken. Ilman tuntemattomien kukkalähetyksiä tai adresseja.

Lisäksi poikaa etsi satoja vapaaehtoisia kamalalla pakkasella, tuntikausia.

Kyllä VAPEPA sai oman osansa julkisuudesta ei pitäsi olla tarvetta valittaa

Silloin kun on ns. rauha maassa, suomalaiset naiset pohdiskelevat porukka että eikö tässäkin maassa voitaisi surra vähän kollektiivisemmin ja osallistua aktiivisesti surutyöhön. Vaan sitten kun joku kuolee, alkaa marina: "antaisivat nyt perheen edes surra rauhassa, ei sinne ovelle tarvitse mennä!".

Mielestäni on ymmärrettävää toivoa sururauhaa, mutta ihan yhtä ymmärrettävää on muiden ihmisten tarve osallistua osanottojen kautta. Arttu oli pienen "kylän" lapsi ja tunnettu sellainen (vilkkautensa vuoksi), on vähän naiivia ajatella että muut kuin perhe olisivat ulkopuolisia tässä tapauksessa. Lisäksi poikaa etsi satoja vapaaehtoisia kamalalla pakkasella, tuntikausia.

En tarkkaan tiedä, minkä kokoinen "pieni kylä" tämä vainajan asuinpaikka oli, mutta ehdotuksena tuolle kollektiiviselle suremiselle voisiko toimia näin: kirjoiteltaisiin niitä adresseja vainajan naapureille, kaupan tädille, etsintöihin osallistuneille ja otettaisiin osaa heidän suruunsa, kerta nyt se suru on niin iso ja kollektiivinen. Näin ei loukattaisi vainajan perhettä enää yhtään lisää, ja kaikki adressin ja kukkapuskan lähettäjät voisivat lähettää niitä mielin määrin.

Laittakaa tosiaan ne adressi- ja kukkarahat hyväntekeväisyyteen! Silloin joku lapsi saa ruokaa, lääkettä, vaatetta, katon pään päälle ja koulutusta. Ja itse saatte hyvän mielen.



Ei kukaan tosiaankaan halua satoja tai tuhansia adresseja tai kukkakimppuja surussaan. Mihin ne laittaa? Sitten täällä valitetaan, että hänen lähettämänsä kukkakimppu on jätetty ulos... Mutta halloo, minnekä muualle jos kotiin ei enää mahdu!

Ja jos se ehdotettu Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenosasto ei käy, niin lisää kohteita



http://www.lahjoitus.org/

kukkakimppuja satoja. Mihin he niitä enää laittavat? Eivät riitä maljakot, ja koko ajan on joku lähetti ovikelloa rimputtamassa. Ei tuntemattomien tarvitse lähetellä mitään ja tutut voivat tarjota apua muutaman päivän/viikon päästä.

ja jakavat niille vapepan väelle ja etsijöille.

Silloin kun on ns. rauha maassa, suomalaiset naiset pohdiskelevat porukka että eikö tässäkin maassa voitaisi surra vähän kollektiivisemmin ja osallistua aktiivisesti surutyöhön. Vaan sitten kun joku kuolee, alkaa marina: "antaisivat nyt perheen edes surra rauhassa, ei sinne ovelle tarvitse mennä!".

Mielestäni on ymmärrettävää toivoa sururauhaa, mutta ihan yhtä ymmärrettävää on muiden ihmisten tarve osallistua osanottojen kautta. Arttu oli pienen "kylän" lapsi ja tunnettu sellainen (vilkkautensa vuoksi), on vähän naiivia ajatella että muut kuin perhe olisivat ulkopuolisia tässä tapauksessa. Lisäksi poikaa etsi satoja vapaaehtoisia kamalalla pakkasella, tuntikausia.

tai aktiivisesta osallistumisesta surutyöhön. Ja kun joku kuolee, niin sinne ovelle ei tarvitse tuntemattomien mennä rimputtelemaan! Riittää, että läheiset ja omaiset ovat tukena tällaisen hirveän tragedian hetkellä.

Jotenkin tuntuu, että nämä adressien lähettelijät ja kukkien viejät yrittävät vanhempien kustannuksella käsitellä omaa ahdistustaan, mikä on VÄÄRIN!! Jättää perhe rauhaan! Viekää vaikka sinne lumikasalle kynttilä tai kukka, mutta jättäkää perhe rauhaan! He eivät kaipaa teitä höyrypäitä ollenkaan.

vastaisi puhelimeen, enkä aikakausi ovea.