Mieti hetki, kuinka hankalaa elämäsi olisi ilman nettiä.

Ja mä olen elänyt aikaa ilman nettiä tosi pitkään. Mun lapsuudenkodissa oli mustavalkotelkku. Ja serkkujen luona ei pikkulapsiaikana ollut edes sähköä.

ei olisi työtä ilman nettiä. Lähdetään siitä.

Ja mä olen elänyt aikaa ilman nettiä tosi pitkään. Mun lapsuudenkodissa oli mustavalkotelkku. Ja serkkujen luona ei pikkulapsiaikana ollut edes sähköä.

Silloin käytiin kyläilemässä, leikittiin ulkona, luettiin lehtiä jne.

Jotenkin kumma tunne, että oliko se elämä silloin niin vaikeaa ollenkaan...

Mieti, mihin kaikkeen nykyään käytät nettiä. Ja mieti, millaista elämäsi olisi ilman sitä.

Laskut pitäisi maksaa jollain automaatilla, johon pitää jonottaa.

Kaikki viralliset asiat pitäisi hoitaa eri virastoissa tai puhelimitse virka- tai puhelinaikaan ja tietenkin jonottaen.

Et pitäisi keneenkään sähköpostitse tai facebookitse yhteyttä. Et todennäköisesti tietäisi vanhoista luokkakavereistasi yhtään mitään ja uudet tuttavuudet jäisivät paljon helpommin unohduksiin, kun niitä ei lisättäisi sähköpostilistoihin tai Facebookiin kavereiksi.

Joutuisit ostamaan joka ikisen asian konkreettisesti jostain kaupasta, kotiin et pystyisi tilaamaan yhtään mitään täyttämättä jotain postimyyntikatalogien tilauslappuja, joita kiikuttaisit sitten postilaatikolle tuiskussa ja tuulessa.

Et tietäisi yhtään mitään mistään, koska Google ei sitä sinulle kertoisi.

Lasten kouluasioista ei tulisi Wilman kautta mitään viestejä.

Jne jne

Moni asia voisi olla paremminkin, kun ei tarvitsisi olla tavoitettavissa 24/7, tulisi nähtyä ihmisiä enemmän livenä, tulisi tehtyä asioita, joilta netissä roikkuminen vie aikaa, ei olisi nettikiusaamista jne. jne.

Ei siitä niin kauaa ole, kun nettiä ei ollut, ja ihan hyvin tuo elämä silloinkin sujui.

Laskut maksaisin maksupalvelun kautta (sellainenkin joissain pankeissa vielä on), viralliset asiat hoidan edelleenkin mieluiten paikan päällä tai puhelimitse. Yhteydenpito hoituu pääsääntöisesti puheluiden, tekstiviestin ja ihan rehellisten tapaamisten avulla, fb:ssä en ole koskaan ollutkaan. Nettiostosten tekoa en harrasta, asun stadin sydämessä ja "kaikki" kaupat on kilometrin säteellä. Ainoastaan tiedonhaku tuottaisi päänvaivaa, kirjastossa joutuisin ravaamaan varmaan päivittäin.



Taidan olla auttamattoman vanhanaikainen, koska elämä ilman nettiä ei tuntuisi mitenkään erikoiselta :)

Kesällä mökillä lomaillessa en avaa läppäriäni koskaan, vaikka mukana se aina kassissa on.

Olen 50 vuotias, joten olen elänyt netin kanssa aktiivisesti ehkä vuosikymmenen, ja sitä ennen pajon vähemmän verkossa, lapsuudessa en ollenkaan.



Pankkeja oli aikaisemmin joka kylässä, ja ne oli auki klo 17 saakka, virkailijat istui siellä odottamassa että asiakkaat tuli sisään. Ei mitään tuulikaappin tungettuja automaatteja tyyliin: yksi-automaatti-10 000-asukasta-kohden.



Lankapuhelimella soitettiin asiat ja sovittiin treffit. Kaikki tiesi kummasti, minne tulla ja mihin aikaan, ei tehty ohikkaita eikä myöhästelty. Myöhemmin tuli edistyneet puheinvastaajat, joihin saattoi jotain pikaista asiaa laittaa kaverille tietoon.



Postikortit ja kirjeet kulki etanapostilla. Niitä tosiaan kirrjoiteltiin ja osoitteita vaihdeltiin.



Työasiat kuitenkin kummasti saatiin hoidettua ilman sähköpostia. Suuria teollisuuksia ja isoja kauppoja ja vientiä on suoritettu ilman internettiä. Tosin toimistoissa oli silloin aivan eri määrällä porukkaa töissäkin: varsinkin sitä suorittavaa ja avustavaa porrasta ja taustatyöntekijöitä oli runsaasti: veihän asioiden tekeminen enemmän aikaa.



Matkustelin aasiassa reppureissulla ennen internettiä, ja ihan hyvin meni, vaikka ei mulla ollutkaan netin ohjeita, mihin kannattaa mennä ja mistä varata hotelleja.

Lentolipuista pyydettiin tarjoukset eri toimistoilta, ostettiin liput ja ehkä jotain hotellivouchereita ja sitten reissuun.



Kauppoja eikä sitä ostettavaa niin kamalasti edes ollutkaan. Muutama kauppa, pari tavarataloa kaupungeissa.



Lehtiä luettiin huolella ja jos joskus viikon viiveellä sai jonkun ulkomaisen musa- tai muotilehden käsiinsä, niin se oli huippua!



Silti ne toimittajat pystyi esim. radioon tekemäään todella kiinnostavia musiikkiohjelmia, vaikka tiedot mustasta ja levyt tuli viikkojen kuluttua johonkin postiin pakettina. Eiks ole kumma, kun radiot pyörittää nyt muutamaa biisiä, vaikka ne sais napin painalluksella vaikka mitä kappaleita eri artistelilta esille.



Googlea ei ollut eikä semmoista voinut kuvitella olevankaan. Tieto haettiin kirjoista, yliopiston kirjasto oli ihana ´paikka!



Elämä oli hitaampaa, hierarkista ja järjestyksessä. Oli 3 tv-kanavaa ja niitä kansa katsoi. Jos oli joku kiinnostava ohjelma, niin se piti katsoa kaikkien silloin kun se tv-stä tuli, ei voinut tallennella ja katsella kun ehtii.

Muistan, kun oli joku suosittu sarja tv-ssä, niin koko kansa oikeesti vetäytyi katsomaan sen ohjelman ja kylät ja kadut hiljeni siksi aikaa...



Tunnen itseni äkkiä kovin vanhaksi. Kumma juttu.

ei olisi työtä ilman nettiä. Lähdetään siitä.

pienen esittelyn ja muutaman valokuvan perusteella sellasesta paksusta matkaoppaasta.

Asuntoja oli pakko mennä katsomaan paikan päälle, yhtään et tiennyt mitä oli vastassa. Kulutettiin kaikki sunnantait ajelemalla ympäri Espoota parin kuukauden ajan,kun haettiin asuntoa.

Olen nimittäin myös yli 40 v ja elänyt pitkään tuota aikaa.

Treffit sovittiin jonkun kanssa, mutta mitenkään et voinut ilmoittaa jos oletkin myöhässä. Olisi se nyt kyllä aika outoa:)

Laskut sai maksaa ilmaiseksi pankissa, jonne olisi matkaa noin 4 km. Nyt lähin pankkiautomaatti on 17 km päässä.



Virastoissa olisi runsaasti väkeä palvelemassa, Kelassa joutuisi jonottamaan max 15 min.



Yhteyttä voisi pitää lankapuhelimella ja kirjeillä. Niistä oikeista ystävistä tietäisi ihanyhtä paljon kuin nytkin. Osoitekirjassa olisi satoja osoitteita, joka päivä tulisi muutama kirje ja saman verran vähintäänkin tulisi itse kirjoiteltua.



Kotiin voisi tilata vaikka mitä, koska posti toisi erilaisia postimyyntiluetteloja pinokaupalla. Posti nappaisi tilauslomakkeen omasta postilaatikostasi tuodessaan aamupostin.



Hyllyssä olisi tietosanakirjasarja, lehdet ilmestyisivät kuin nytkin ja opettaja käyttäisi reissuvihkoa.



Ja tärkeintä on se, että ei tarvitsisi joka kolmas vuosi ostaa uutta noin 700 euron hintaista laitetta, jolla voi asioita netissä hoitaa. Ei tarvitsisi taistella pätkivän nettiyhteyden kanssa eikä tarvitsisi miettiä, ollaanko jollain katvealueella vai ei.

Olen elänyt netitöntä aikaa eikä se ollut mitenkään hankalaa. Puhelin oli jo keksitty, laskut voi maksaa pankissa tai maksupalveluna, postimyyntikuvastotkin oli jo keksitty eikä kaupoissa kiertelykään ollut vaivaloista.

Suoraan sanottuna, en tarvitse nettiä nytkään varsinaisesti mihinkään. Pärjäisin oikein hyvin ilmankin ja elämänlaatuni voisi olla jopa paljon parempaa.

Itse olen vasta 30 ja silti olen ehtinyt elää reilu 20 vuotta ilman nettiä joten tuoreessa muistissa on elämä ennen nettiä.



Ainoa ongelma on jos ei olisi skypeä ja nettikameraa, lapsen rakkaat isovanhemmat ja serkut kun asuvat niin kaukana että heitä tulee nähtyä sen 2-3 kertaa vuodessa ja skypellä soitellaan videopuheiluita usein.



Onhan toki sitten mukavuusongelmia, eli nyt voin katsella lempibändini musiikkivideoita netistä mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä sitä ilman nettiäkin fanitti pelkästään CDtä kuuntelemalla.



Laskut maksan yhä automaatilla kun en ole viivakoodinlukijaa kotiini hankkinut. Ja olen jopa jonottanut siinä ja hui kauheeta, tutustunut toiseen jonottajaan. Vanhoista luokkakavereista ei edes kiinnosta muut kuin pari joihin olen kyllä ihan muuten kuin netin kautta yhteydessä. Ostan kaiken konkreettisesti kaupasta, sen verran hankala vartalon malli ettei sovittamatta tiedä miten vaate asettuu päälle. Kengät teetätän alusta asti suutarilla. Postimyynnistäkään en ole koskaan mitään ostanut. Wilma on riippuvainen kodin tietokoneesta ja netistä, paperinen reissuvihko on aina käytettävissä. Nautin ihmisten kanssa kasvotusten asioinnista joten mielummin vaikka kävelen siellä tuiskussa virastoihin, soitellakaan en koskaan jaksa. Nytkin olisi eräs asia jäänyt kuukaudeksi hoitamatta kun se joka yleensä hoitaa asian oli lomalla, ei olisi mennyt sähköposti eikä soitot läpi, ihan piti sielä virastossa käydä toiselle ihmiselle selittämässä kun missään ei tietenkään kerrottu vaki-ihmisen poissaolosta.



Kyllä minä mielestäni tiedän aika paljonkin, ihan ilman googlea. Sitä kutsutaan koulunkäynniksi tai käytännössä oppimiseksi. En minä olisi googlea ihmettelemällä oppinut talon tai hirsimökin rakentamista, sähköjen laittamista suomen lain ja standardien mukaisesti, tekemään vaatteita, laittamaan ruokaa tai leipomaan.



En myöskään olisi googlea katsomalla oppinut kuinka paljon lapseni rakastaa uimista, kyllä siihen ihan uimahalliin meno tarvittiin.

Tietokoneesta ei ole kuin harmia. Muistan hyvin vielä vanhat hyvät ajat kun oli pankkikirja ja pankista sai nostaa rahaa. Laskujen maksu oli ilmaista pankin tiskillä.



Tietoa sai ihan tarpeeksi tietosanakirjasta ja tietokirjoista. Facebookissa en ole enkä sinne halajakaan.



Mulle riittäisi ihan hyvin paperinen reissuvihko koulun kanssa asioimiseen. Ärsyttää ihan, kun luin juuri, että ylioppilaskirjoituksissakin ollaan menossa siihen, että tietokoneella tehdään.



Ainoa, mikä nykyajassa on tarpeellinen ja kätevä, on kännykkä. Tosin on siitä harmiakin: oletetaan, että on aina tavoitettavissa. Lasten kanssa se on kätevä, kun voi seurata, missä pikku kullanmuru liikkuu.

Minä sanoin muutama vuosi sitten lopputyötäni ohjaavalle professorille, että olisipa mukavaa, jos ei olisi tätä tietokoneaikaa, niin se professori oikein kimpaantui. Hän oli tasan sitä mieltä, että tietokoneet ovat todella hyvä asia ja muita mielipiteitä ei saa olla.



Kyllä minä ne lopputyöhön tarvittavat materiaalit olisin saanut kirjaston kautta hankittua ihan yhtä hyvin ja olisi ollut tuo luotettavuuspuolikin helpommin hoidettu. Siis lähdekritiikki.



Tuntuu, kuin eläisimme kaukana todellisuudesta jossain virtuaalimaailmassa, kun kavereitakin pitäisi facebookissa tavata. En todellakaan ole siellä, mutta moni tuttu valittaa, kun en ole. Monessa porukassakin ruikutetaan, että hankalaa pitää yhteyttä niihin, jotka eivät ole facessa. En ymmärrä.

Tietokoneesta ei ole kuin harmia. Muistan hyvin vielä vanhat hyvät ajat kun oli pankkikirja ja pankista sai nostaa rahaa. Laskujen maksu oli ilmaista pankin tiskillä.

Tietoa sai ihan tarpeeksi tietosanakirjasta ja tietokirjoista. Facebookissa en ole enkä sinne halajakaan.

Mulle riittäisi ihan hyvin paperinen reissuvihko koulun kanssa asioimiseen. Ärsyttää ihan, kun luin juuri, että ylioppilaskirjoituksissakin ollaan menossa siihen, että tietokoneella tehdään.

Ainoa, mikä nykyajassa on tarpeellinen ja kätevä, on kännykkä. Tosin on siitä harmiakin: oletetaan, että on aina tavoitettavissa. Lasten kanssa se on kätevä, kun voi seurata, missä pikku kullanmuru liikkuu.

Kännykästä kyllä tosiaan on harmiakin. Nyt sitä hermostuu helposti ihan kamlasti jos lapsi esim. ei heti vastaakaan.

Jos voisin, lopettaisin netin käytön mielelläni mutta lapsen koulutiedotkin ovat nykyään vain netissä, paperiversioita ei enää saa.

Todella ärsyttävää, että ylioppilaskoe siirretään tietokoneella tehtäväksi. Kaikki pyörii netin ympärillä.



Vihaan tätä nettiaikaa!