Lestadiolaisperheen ihmissuhteet?

Lukekaa erään suurperheessä kasvaneen kokemuksia



Äitini kohtalo



http://freepathways.wordpress.com/2012/09/29/aitini-lapsen-nakokulmasta/

aika suuresta perheestä, minulla on 10 sisarusta. Meillä on näin aikuisena läheiset välit ja tunnen heidät jokaisen hyvin.

Itse en ole joutunut jäämään mistään paitsi, enkä ole ollut vanhemmilleni "työvoimaa". Itselläni on todella ihanat muistot lapsuudesta ja vieläkin pidämme säännöllisesti perhejuhlia ja ne ovat kyllä kaikille sisaruksille ja vanhemmilleni odotettuja tapaamisia. Ei se suuri perhe välttämättä ole mikään huono, uskon että ne suuret perheet joissa on ongelmia, niin niitä ongelmia olisi joka tapauksessa. Lapset vaan on usein syy väsymiseen yms. Yleensä se ongelma on oikeasti joku muu, kuin väsyminen lapsiin.

v.lestadiolaisperheessä kasvaneena voin kertoa yhden näkökulman: Minulla 13 sisarusta. Vanhemmat eivät olisi halunneet saada näin monta lasta, mutta kun kokevat uskonsa niin, ettei heillä ole valinnanvaraa, on otettava vastaan ne mitä tulee. Ja tällainen tilanne on vaarallinen ja johtaa vanhempien uupumiseen eikä jakseta/pystytä olla tilanteiden tasalla varmaankaan samalla tavalla kuin he, jotka niitä lapsia aidosti haluavat. Lapset ovat tuolloin sijaiskärsijöitä vanhempien elämänkatsomuksen täyttämisen kutsannuksella.

erilainen kuin monella "tavisperheellisellä". Kun mennään naimisiin, aika vahva oletus on, että lapsia saadaan. Moni vl-vanhempi on itse elänyt suurperheessä ja lasten saaminen on luonnollista. Ihan varmasti jokaiselle suurperheen vanhemmalle vanhemmuus on haaste. Nimenomaan se jokaisen lapsen yksilöllinen kohtaaminen ja eri-ikäisten tarpeet. Toisaalta juuri suurperheessä yhteisöllisyys saa aikaan sen, että yksittäinen lapsi saa huomiota vanhempien lisäksi myös muilta sisaruksilta. On kovasti vanhemmista kiinni minkä verran lapset joutuvat/saavat tehdä kotitöitä. Varmasti lapset voivat kokea taakkana liiallisen kotitöiden määrän, mutta nyky-yhteiskunnassa taitaa olla yleisempää lasten osallistumattomuus kotitöihin. Tällöin korostuu joissakin perheissä vallitseva lasten ehkä runsaskin osallistuminen yhteisiin töihin.

Kuten joku mainitsikin, aika harvoin esim. 15-lapsisen perheen kaikki lapset ovat alaikäisiä. Varhainen vuorovaikutus on tärkeää. Sen nimissä kuitenkin tehdään nykyään näitä "vien esikoisen hoitoon, jotta vauva saa 100%:n huomion, kuten isompikin sisarus aikoinaan".

Lestadiolaisuudessa valtava lapsirakkaus ei ole mikään erityisominaisuus, mutta uskotaan Jeesuksen opetukseen lapsesta uskon esikuvana. Joukossa on varmasti onnettomia ja kärsiviä perheitä ja lapsia, mutta käsittääkseni pääosin tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä. Huolimatta siitä, että elämäntapa herättää kummeksuntaa, sääliä ja jopa halveksuntaa.

Oma lapsuuteni oli onnellinen 10 lapsen sisarusparvessa ja uskon omienikin saavan hyvät lähtökohdat elämään. Tosin olen nippa nappa suurperheellinen, koska minulla on vain 5 lasta :)

Oletetaan, että lestaperheessä on vaikkapa 15 lasta. (Se ei ole harvinaista täälläpäin.) Kun puhutaan niin paljon siitä että lapselle on tärkeää se suhde vanhmpiinsa, ja erityisen tärkeä vauvasta lähtien.

Niin miten ihmeessä niillä vanhemmilla riittää aikaa ja energiaa luoda sellainen yksilöllinen suhde jokaiseen lapseensa, kun koko ajan äidillä on vauva imetettävnä ja hoidettavana? Ja entä miten jokaisella lapsella suhteet sisaruksiin?

Tuntuisi tosi oudolta ajatella, että itsellä olisi 14 sisarusta ja että tuntisi jokaisen heistä ihmisenä niin hyvin, kuin nyt tunnen siskoni ja veljeni.

Ja muutenkin käytännön asioista: miten kaksi aikuista (tai yksi päivisin jos toinen on töissä) edes pystyy katsomaan 15 lapsen perään? Asennoitumaan jokaisen eri-ikäisen erityistarpeisiin?

Itse en sinänsä mitenkään paheksu lestoja, mutta minulle on jäänyt täysin mysteeriksi se että joku tosissaan haluaa noin monta lasta? Mikä selitys tähän suurperheen haluamiseen on?

Ja kuinka ne valtavan lapsirakkaat ihmiset ovat kasautuneet juuri lestadiolais-liikkeeseen?

Tuli monta kysymystä yhteen viestiin mutt aolen kiitollinen jos löytyy vl:iä jotka voi vastata!

Seurustelinpa aikoinani 10-lapsisen lestadiolaisperheen toiseksi nuorimman lapsen kanssa (olisiko ollut 22-vuotias)...



Parhaiten jäi mieleen silloisessa anoppilassa vietetyt sunnuntait: sunnuntai oli lepopäivä, esimerkiksi nurmea ei saanut sunnuntaisin ajaa, tai siivota, tai muuta vastaavaa. Piti lähinnä istuskella ja pelailla lautapelejä. Tämähän ei tietenkään perheen äitiä koskenut: hänen tehtävänään oli mm. ruokkia paikallaolijat ja siivota ruokailun jäljet, ja kun paikalla oli useampi sisarus ja heidän lapsiaan niin ruokittavia riitti. Lisäksi "anoppi" leipoi mm. leivän itse, joten tekemistä varmasti oli...



Lestadiolaiset eivät myöskään saisi nauttia seksistä (ainakaan eksäni mukaan), vaan seksiä harrastetaan lasten hankkimista varten. Kumma juttu silti että anoppini aina puheli kuinka eksäni piti olla heidän viimeinen lapsensa (kas kummaa kun yksi silti syntyi). Kertokaa, miten hitossa mies voi olla nauttimatta seksistä, kun vaatii kuitenkin orgasmin että lapsen saa aluilleen?



Tuolloin oli myös hyvin tavallista, että eksäni sukulaiset (mm. miljoona serkkua) menivät hyvin nuorena naimisiin. Käsittääkseni liittyi petipuuhiin sekin, ei jaksettu enää odotella niin oli saatava papin aamen noihin lapsentekohommiin.

up

Ehkäisy on syntiä. Jokaisen tänne pyrkivän sielun on annettava syntyä. Jos ei anna kaikkien lasten syntyä tänne maan päälle, nainen saa kuoltuaan synnyttää helvetin liekeissä ikuisesti. Että tämmöstä...



Voi naisparat. Onko se mitään elämää 24/7 vuosikymmenet palvella lasta, miestä... onko aikaa ajatella itseään? Voiko ihminen joka uupuu työtaakkansa alle, olla hyvä äiti?



Ajattelen eri tavalla, mutta olenkin feministi.

Luulen että yksikin kerta tulee olemaan mulle aivan riittävä.

jotka eivät halua isoa perhettä ja osa ehkäisee esim. masennuksen tai muun syyn takia. Itse olen 8-lapsisesta(10 vuodessa kaikki syntyneet)vl-perheestä ja meillä taisi olla 6. lapsi liikaa, sillä sen jälkeen äitini romahti ja oikeastaan koskaan toipunut. Meillä oli paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja varsinkin nuorimmat lapset jäivät täysin heitteille ja elämän riepottelemaksi oman onnensa nojaan. Kaksi siskoani jäi ainoastaan vl-liikkeeseen ja toinenkin heistä lähti perheineen liikkeestä pois 5. lapsen jälkeen. Syynä puhtaasti se, etteivät enää jaksaneet enempää lapsia. Itse olen nähnyt työssäni paljon vl-lasten hätää ja aikuisen nälkää. Tuntuu tosiaan, että vl-liike on jakautunut niin, että toisella puolella ei ole edes halua ymmärtää toisten hätää ja kärsimystä. Ollaan vain sitä mieltä, että kun itsellä menee vahvasti, ei ymmärrä laisinkaan muiden hätää omassa liikkeessä.

T:ex-vl

Me nimeämme kaksi "perhekumia" vanhemmista lapsista. Heidän tehtävänään on erityisesti katsoa nuoremman hyvinvoinnin perään. Minusta ei ole väärin että vanhemmat lapset hoitavat nuorempiaan, päin vastoin se on oikein ja luonnollista. Ja opettaa lapsia omaan tulevaan perhe-elämään. t. 10 lasta

Se on parasta yhteisölllisyyttä että opitaan siihen jo kotona!

on kai oikeastaan ihmiskunnassa se normaali tapaus. Tehokas ehkäisy kaikkien saataville on tullut sadan vuoden sisällä.



En ole isosta perheestä eikä mulla ole isoa perhettä.

liiasta lapsimäärästä. Lestat saavat kodinhoitajan ja on tuo päivähoitomahdollisuus kaikille jne. On kodinkoneet jne.

on kai oikeastaan ihmiskunnassa se normaali tapaus. Tehokas ehkäisy kaikkien saataville on tullut sadan vuoden sisällä. En ole isosta perheestä eikä mulla ole isoa perhettä.

Ei ihan näinkään, sillä suurperheet ovat vasta elintason nousun tulos.

Nykyäänkin niissä kehitysmaissa joissa ravintoa on niukka eikä terveydenhoitoa ole tarjolla, naiset synnyttävät maksimissaan 5-8 lasta. Siellä ei onähdä 15-lapsisia perheitä.

paimentolaisperheissä on tuotakin vähemmän lapsia.

Ihmiskunnan alkuhämärässä eli kun elimme keräilijä-metsästäjäkulttuurissa, naisen synnytysvälit saattoivat olla 3-4 vuotta. Ihmiskunta kasvoi eritätin hitaasti kymmeniä tuhansia vuosia.

Vasta maanviljelyn keksiminen alkoi mahdollistaa sen että asetuttiin paikalleen ja ravintoa pystyttiin varastoimaan. Silloin väestön määräkin kääntyi kasvuun. Sitä rajoittivat kuitenkin sairaudet, aina 1800-luvulle saakka, kun lääketiede alkoi kehittyä ja laajentua koskemaan muitakin kuin yläluokkaa.

Se että lestadioalisnaiset tuottavat nykyään jopa 20 lasta, perustuu puhtaasti hyvinvointivaltion tarjoamaan lääketieteeseen, äitiiys- ja lapsihuoltoon, neuvolajärjestelmään, vaurauteen niin että on tarjolla hyvää ravintoa jne.

Kehitysmaissa ei ole tämänkokoisia perheitä kellään.

Elävässä kristillisyydessä opetamme että ehkäisyssä ihminen asettuu Jumalan paikalle eikä enää usko Hänen kaikkivoipaisuuteensa. Ehkäisyssä ihminen ei siis enää usko Jumalaan! Asia on hyvin yksinkertainen kun sen vain haluaa uskoa, lapsenkaltaisena. Se ei kummempia selityksiä vaadi. Kysytään vain uskoa. Silloin tie vie taivaaseen.

Sokea usko vie helvettiin tässä elämässä, ainakin monet muut joutuu kokemaan helvetillisiä asioita siinä ympärillä.

Ja muutenkin käytännön asioista: miten kaksi aikuista (tai yksi päivisin jos toinen on töissä) edes pystyy katsomaan 15 lapsen perään?

jos perheessä on 15 lasta, niin käytännössä niitä "peräänkatsottavia" ei ole 15. Aika harvinaista varmaan on, että lapsia olisi joka vuodelle tasaisesti, kyllä siellä isompiakin ikäeroja tulle (tosin joukossa saattaa olla jotkut kaksosetkin). Eli 15-lapsisen perheen vanhimmat saattavat olla jo muuttaneet omilleen. Silti en kiellä sitä etteikö tekemistä olisi ja lestadiolaisperheissähän aika yleisesti isommat lapset katsovat pienempien perään.

Niin, mitä siitä sitten heilel seuraa että ovat vanhemmilelen lähinnä työvoimaa lapsuutensa ajan.

Elävässä kristillisyydessä opetamme että ehkäisyssä ihminen asettuu Jumalan paikalle eikä enää usko Hänen kaikkivoipaisuuteensa. Ehkäisyssä ihminen ei siis enää usko Jumalaan!



Asia on hyvin yksinkertainen kun sen vain haluaa uskoa, lapsenkaltaisena. Se ei kummempia selityksiä vaadi. Kysytään vain uskoa. Silloin tie vie taivaaseen.

Säälimätöntä kun ajatellaan että syytön lapsi joutuu kärsimään kun vanhemmat uupuvat ylisuuren perheen taakan alla.



Ei kai kukaan uskonnollinen fanaatikkokaan sentään kuvittele voivansa antaa täysipainoisen aikuisen läsnäolon 15-lapsisessa perheessä jokaiselle lapselle.

Ja muutenkin käytännön asioista: miten kaksi aikuista (tai yksi päivisin jos toinen on töissä) edes pystyy katsomaan 15 lapsen perään?

jos perheessä on 15 lasta, niin käytännössä niitä "peräänkatsottavia" ei ole 15. Aika harvinaista varmaan on, että lapsia olisi joka vuodelle tasaisesti, kyllä siellä isompiakin ikäeroja tulle (tosin joukossa saattaa olla jotkut kaksosetkin). Eli 15-lapsisen perheen vanhimmat saattavat olla jo muuttaneet omilleen.

Silti en kiellä sitä etteikö tekemistä olisi ja lestadiolaisperheissähän aika yleisesti isommat lapset katsovat pienempien perään.

ja en siis ole lestadiolainen itse.

Säälimätöntä kun ajatellaan että syytön lapsi joutuu kärsimään kun vanhemmat uupuvat ylisuuren perheen taakan alla.

Säälimätöntä kun ajatellaan että syytön lapsi joutuu kärsimään kun vanhemmat uupuvat vaikka lapsia on yksi tai kaksi

Ei kai kukaan uskonnollinen fanaatikkokaan sentään kuvittele voivansa antaa täysipainoisen aikuisen läsnäolon 15-lapsisessa perheessä jokaiselle lapselle.

Ei tarvitse kuvitella koska käytännössä on nähty, että suurperheiden lapsista kasvaa ihan tasapainoisia aikuisia. Ongelmat johtuvat kyllä muista asioista kuin sisarusten lukumäärästä.

Ongelmia on niin isoissa kuin pienissäkin perheissä ja sekä tavis- että lestaperheissä

meillä siis 15 lasta. Mukava lapsuudenkoti, mukavat muistot lapsuudesta. Sisarukset ovat hyviä ystäviä, nuorin on alle kouluikäinen ja on mukava katsella heidän varttumistaan. Käyvät meillä kylässä usein, samoin naimisissa olevien sisarusten lapset. Äiti ja isä ovat virkeitä ja tasapainoisia, samoin me lapset (joista kaikki eivät ole enää lestadiolaisia). Itselläni on myös lapsia.



Ihan tavallista perhe-elämää, sitten täällä puhuu joku "syyttömästä lapsesta joka joutuu kärsimään". :D Kuten edellinen totesi, eiköhän ne syyt ole ihan muualla kuin lapsiluvussa..