Lue keskustelun säännöt.
Tunnen olevani vapaa lähes kaikesta sosiaalisesta ja
23.12.2012 |
yhteiskunnallisesta paineesta. siis tarkoitan, että olen löytänyt "tyylini" elää eikä se ole aina valtavirran mukainen, en esim ole hyvä kuluttaja, en ole kiinnostunut paljoakaan muiden hankinnoista tai tavoista. Huomaan kaipaavani eniten yksinoloa tai vain muutaman ihmisen seuraa, en pidä suurista tapahtumista tai "joukkokokemuksista". Haluaisin eniten vain olla ja lukea kirjoja, ja välillä tehdä todella hyvää ruokaa. Työttömyyskin on ollut mulle ihan posiitivista, en oikein tunne kuuluvani tai pitäväni mistään työyhteisöstä, harmi, että ansiosidonnaiseni loppuu pian. Olen lähes aina tyytyväinen, kunhan saan tehdä ja elää tällä omalla tavallani.
Kommentit (8)
Heh, kohtalotoveri. Paitsi että itsellä ansiosidonnainen alkoi vasta :)
Vähän mun omatuntoa tämä työttömyys kyllä kaivertaa ja yritän tässä koko ajan ihan tosissani töitä hakeakin. Mut täytyy myöntää, että en kovin aidosti pahoillani ole siitä, ettei vielä ole tärpännyt. Töissäkäynnissä raskaimmaksi koen juuri sen työyhteisön kanssa toimimisen (mikä on jännä, koska olen työskennellyt asiakaspalvelualalla, ja juurikin asiakaspalvelusta ja asiakkaista pidin kyllä paljon). Mun sosiaaliset taidot eivät vaan oikein veny sellaiseen kahvipöytärupatteluun ja niihin kaikkiin ihme kirjoittamattomiin sääntöihin ja nokkimisjärjestyksiin. Tahtoisin vaan saada tehdä työni ja lähteä kotiin ilman että tarvitsisi puhua kellekään mitään (tai katsella niiden mulkoilua, kun en puhu).
Taloudellisestikaan vaikea keksiä valitettavaa, koska kyllä mulla nyt työttömänäkin ihan vallan mainiosti rahat riittävät siihen mitä tarvitsen ja haluan (ja se ei ole kovin paljoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahallisesti, ellet sitten lykkää vastuuta kaikille muille kuin itsellesi. Kaikkea tuota, mistä pidät, voit ihan hyvin harrastaa omalla ajallasi, voit rentoutua, olla ja lukea. Mutta teet itsellesi todella suuren karhunpalveluksen, jos ainakin kohtuu nuorena noin vain päätät, että tämä on ainoa oikea elämäntapasi. Ehkä et paremmastakaan tiedä, koska et uskalla kohdata elämän haasteita, erilaisia töitä, erilaisia työyhteisöjä, erilaisia ihmisiä, työtovereita. Tyydyt helppoon, et vaadi itseltäsikään mitään, et kehittymistä, et uskallusta. En tiedä, en tunne sinua, mutta kehottaisin lopettamaan itsellesi selittelyn ja miettimään niitä perimmäisiä syitä, miksi ja miten ja mitä. Kukaan ei käske normipalkansaajaakaan kuluttamaan itseään hengiltä, ei se ole se juttu. Se on, että olet täysin riisuttuna sanojesi takana. Ehkä oletkin, en sitäkään voi tietää, mutta jotenkin epäilen. Epäile itsekin - se on terve merkki, vaikka en tietenkään elintasosairastumiseen kannusta. Löydä hyvä paikkasi elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti mutenkin ihan hyvän kommentin. Tosin en oikein tunnistanut siitä itseäni, koska en ole enää nuori, ja koska olen kokeillut rohkeasti noin 15 erilaista työyhteisöä, opiskellut kk-tutkinnon ja yhden toisenkin tutkinnon, en siis ole levännyt laakereillani ja vaan "ollut", tosiaankin olen tehnyt töitä monenlaisia ja samalla opiskellut. Mutta nyt tilanteeni ja tunnelmani on tämä, se on pitkän tien tulos ei mitään nuoren ihmisen haahuilua. Varmasti jokainen toivoo löytävänsä paikkansa elämässä, se paikka voi olla vaan niin erilainen kunkin kohdalla. En mielestäni sen enempää selittele itselleni, vaan rehdisti totean, että kohdallani tilanne on nyt tämä, ja jään katselemaan elämää suurella mielenkiinnolla, tietyn rauhan olen itselleni jo ratkaisuillani saanut. Ja niille, jotka pohtivat tässä kohtaa horoskooppimerkkiä, ne ovat minun mielestäni hirveää höpsismiä ja roskaa, johon en edes kommentoi...