Voiko lapsettomuudesta tehdä "menestystarinaa"?

Upeinta on, kun lapsen vanhemmat ovat:

- alkoholisteja

- tupakoijia

- moraalittomia

- epärehellisiä

- narkomaaneja



Ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan edes itsestään. Saati lapsesta.

mulla on kyllä ystäväpiirissä aika monta lapsetonta pariskuntaa. Sellaista, jotka ovat näin valinneet.

Kaikki ovat akateemisesti koulutettuja, hyvissä duuneissa. Yksi heistä on julkisuuden henkilö, mutta ei halua perheasioitaan esille, joten se siitä.



Heidän elämänsä näyttäytyvät mulle ihan normaaleina hyvän elämän esimerkkeinä. Jos menestystarinaksi haluaisi, niin varmaan ainakin pari noista pareista olisi sellaisia, millä voisi revitellä mitä tahansa.

Ovatko yleensäkään ihmisten elämät "menestystarinoita"? Ja mikä oleellisinta; tahtovatko kaikki sellaista? Elämää eletään, siinä tulee vastaan kaikenlaista, siinä tehdään valintoja, halutaan jotakin, hylätään jotakin. Oli niitä omia lapsia tai ei, niin useimmillahan se on ihan peruselämää iloineen ja suruineen, ja sekin on aika laaja se sen skaala ainakin omasta mielestäni.