Miksi American beauty on mielestäsi niin hyvä elokuva?
Perustele. En ole koskaan ymmärtänyt tuon elokuvan päälle.
Kommentit (38)
Siitä on aikaa, kun viimeksi katsoin ko. leffan, joten täytyykin katsoa taas uudestaan. Sairaan hyvä leffa, kuten myös "Magnolia".
Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että siinä olevat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ei niitä silloin nähnyt selvästi, ennen kuin ne tyrkättiin naaman eteen. Se oli sen leffan tarkoitus.
leffan kaikki "tuoreet" näkökulmat ovat olleet kaunokirjallisuuden hyllytavaraa jo viimeistään modernismin alkuvaiheista saakka. SIksi ehkä onkin paljon katsojia, joille AB on vain klisesilppua, vaikkakin eri genren klisilppua kuin James Bond
satiirinen kuvaus amerikkalaisesta vuosituhannen vaihteen yhteiskunnasta ja erityisesti valkoisesta keskiluokasta ja sen kriisistä. Loistavat näyttelijät, paljon visuaalisesti hienoja kohtauksia (esim. se ruusunlehtitanssi). Olen nähnyt kyseisen leffan ainakin 10 kertaa isolla kankaalla ja kotiteatterissa, ja edelleen se on yhtä hyvä, tuore ja naurattava.
satiirinen kuvaus amerikkalaisesta vuosituhannen vaihteen yhteiskunnasta ja erityisesti valkoisesta keskiluokasta ja sen kriisistä. Loistavat näyttelijät, paljon visuaalisesti hienoja kohtauksia (esim. se ruusunlehtitanssi). Olen nähnyt kyseisen leffan ainakin 10 kertaa isolla kankaalla ja kotiteatterissa, ja edelleen se on yhtä hyvä, tuore ja naurattava.
itse en ole huomannut siinä mitään satiiria, se on mielestäni stereotyyppisiä hahmoja painottava ja kaikki mitä siinä on, on heti moneen kertaan osoitettu ja näytillä. Se huutaa jo kauas sitä "hei piikittelen amerikkalaista keskiluokkaa". Kaikki mitä siinä elokuvassa on, tekee sen todella alleviivaten, niin että tyhmäkin ymmärtää, että "Tämä on nyt satiiria."
En huomannut elokuvassa mitään oivaltavaa. Siinä ei ollut mitään provosoivaa, nasevaa, raikasta. Se oli turvallinen, keskinkertainen elokuva.
Yllättäkää nyt minut kertomalla elokuvasta jotain, mitä en ole ottanut ajatuksissani huomioon.
ap
koska se nuoleskelee keski-ikäisen miehen egoa ja esittelee tämän ihmistyypin vieraantuneisuuden tuntoja "viiltävän tarkkanäköisesti". Ja tadaa, mikäpä kriitikko usemimmin on? Aivan oikein: keski-ikäinen mies tai ainakin mies, joka pystyy samastumaan päähenkilön vihaan vaimoaan ja ylipäänsä maailmaa kohtaan.
Naiskriitikot pitävät leffasta, koska pystyvät samastumaan leffan "herccään" friikkityttöön, koska mikäpä naiskriitikko useimmin on? Aivan oikein, se teinixinä itsensä "erilaiseksi" ja "älylliseksi" tuntenut erilainen nuori. Ja onhan se nuori raccaus aina niin herccää.
Meille muille leffa on ihan jees aika ajoin ja kulkee hyvin eteenpäin, mutta antaa vähän vaivaantuneen olon etenkin silloin, kun leffan päähenkilön avulla vähän liiankin imelästi paapotaan mieskatsojan tunteita. Bening ei ole koskaan hyvä missään roolissa, hän on aina yliampuva tai liian väkisin luonneroolia näyttelevän oloinen.
Päähenkilö, kuka nyt olikaan, on ruma ja kulahtanut ja on vaikea tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Ei olisi ikinä naisen valinta filmin miespääosan esittäjäksi.
Ei huono leffa, mutta yliarvostettu. Yliarvostettu, koska se kosiskelee sitä mitä leffan perinteisesti on kuulunut kosiskella eli vieraantunutta keski-ikäistä miestä.
Kuka tietää, onko käsis homoseksuaalin vai heteron käsialaa? Mä veikkaisin että homon.
Mutta olihan siellä listalla muitankin paskoja elokuvia, lähes koko lista täysi.
ehkä se on rankka kuvaus amerikkalaisen saippuaoopperaa tuijottavan keskiluokan silmissä
Minusta se leffa nyt vaan oli aika hauska, nauroin monissa kohdissa. Esim. kun vaimo ja rakastaja jäivät kiinni, äijä neuvotteli itselleen irtisanoutumispaketin, tai se vävykokelas otti loparit cateringfirmasta.
Ei mitään sen syvällisempää.
Minä veikkaan, että tuota elokuvaa on monen parikymppisen egosentrisen ihmisen hyvin vaikea ymmärtää. Se kun ei tarjoa samaistumisen kohteita ja käsittelee sellaisia tuntemuksia, joita parikymppinen ei vielä ole ehtinyt kokea = ei siinä nyt toki "voi" olla mitään annettavaa....
Kuutonen hyvin tiivisti tuollaisen oma-napa-kriitikon kommentit. Kun elokuva ei hänelle avaudu, se tietenkään ei voi "aidosti puhutella" ketään muutakaan....
Minusta elokuva on ihan huippu. Parhaita elokuvia ikinä. Näistä syistä:
- elokuva kuvaa loistavasti keski-ikäisen ihmisen tuntoja: mihin katosi nuoruuden into ja palo, mikä on elämän tarkoitus, mistä löytää vielä merkityksiä elämään?
- se kuvaa loistavasti myös naisen turhautumia. Päähenkilön vaimo määrittää itsensä suorittamisen ja työnsä kautta, koska lapseen hän ei enää saa kontaktia ja mies runkkailee teini-ikäisten pimujen vuoksi. Elämä näyttäytyy tyhjänä ja sitä peittääkseen nainen pyrkii olemaan Hyvä ja suorittamaan kaiken täydellisesti, ikään kuin elämään löytyisi merkitystä täydellisen sohvan tai ruusupenkin kautta.
- elokuva kuvaa hyvin myös homofobiaa, aviomiehen alistaman vaimon elämästä luovuttamista, nuoren kapinaa ja oman minän etsintää (miten olla erikoinen ja merkityksellinen - pitääkö ylipäätään päteä jollain?), bisneselämän teennäisyyttä ja Hyvien Kontaktien etsinnän pakonomaisuutta (kiinteistövälittäjien palkintogaala) jnejne.
Elokuvasta löytää joka katsomiskerralla uutta, ja se on hiton harvinaista nykyaikana. JOKAINEN elokuvan hahmo on omanlaisensa, psykologisesti uskottava - ja sekin on aivan tolkuttoman harvinaista nykyajan elokuvissa.
Loistava, loistava elokuva.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:49"]
Minä veikkaan, että tuota elokuvaa on monen parikymppisen egosentrisen ihmisen hyvin vaikea ymmärtää. Se kun ei tarjoa samaistumisen kohteita ja käsittelee sellaisia tuntemuksia, joita parikymppinen ei vielä ole ehtinyt kokea = ei siinä nyt toki "voi" olla mitään annettavaa....
Kuutonen hyvin tiivisti tuollaisen oma-napa-kriitikon kommentit. Kun elokuva ei hänelle avaudu, se tietenkään ei voi "aidosti puhutella" ketään muutakaan....
Minusta elokuva on ihan huippu. Parhaita elokuvia ikinä. Näistä syistä:
- elokuva kuvaa loistavasti keski-ikäisen ihmisen tuntoja: mihin katosi nuoruuden into ja palo, mikä on elämän tarkoitus, mistä löytää vielä merkityksiä elämään?
- se kuvaa loistavasti myös naisen turhautumia. Päähenkilön vaimo määrittää itsensä suorittamisen ja työnsä kautta, koska lapseen hän ei enää saa kontaktia ja mies runkkailee teini-ikäisten pimujen vuoksi. Elämä näyttäytyy tyhjänä ja sitä peittääkseen nainen pyrkii olemaan Hyvä ja suorittamaan kaiken täydellisesti, ikään kuin elämään löytyisi merkitystä täydellisen sohvan tai ruusupenkin kautta.
- elokuva kuvaa hyvin myös homofobiaa, aviomiehen alistaman vaimon elämästä luovuttamista, nuoren kapinaa ja oman minän etsintää (miten olla erikoinen ja merkityksellinen - pitääkö ylipäätään päteä jollain?), bisneselämän teennäisyyttä ja Hyvien Kontaktien etsinnän pakonomaisuutta (kiinteistövälittäjien palkintogaala) jnejne.
Elokuvasta löytää joka katsomiskerralla uutta, ja se on hiton harvinaista nykyaikana. JOKAINEN elokuvan hahmo on omanlaisensa, psykologisesti uskottava - ja sekin on aivan tolkuttoman harvinaista nykyajan elokuvissa.
Loistava, loistava elokuva.
[/quote]
Käsitteleekö se kuitenkaan hyvin noita piirteitä? Tuntuu että moni teos on ottanut vaikutteita tästä. Se on selvä. Mutta...
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:49"]
Minä veikkaan, että tuota elokuvaa on monen parikymppisen egosentrisen ihmisen hyvin vaikea ymmärtää. Se kun ei tarjoa samaistumisen kohteita ja käsittelee sellaisia tuntemuksia, joita parikymppinen ei vielä ole ehtinyt kokea = ei siinä nyt toki "voi" olla mitään annettavaa....
Kuutonen hyvin tiivisti tuollaisen oma-napa-kriitikon kommentit. Kun elokuva ei hänelle avaudu, se tietenkään ei voi "aidosti puhutella" ketään muutakaan....
Minusta elokuva on ihan huippu. Parhaita elokuvia ikinä. Näistä syistä:
- elokuva kuvaa loistavasti keski-ikäisen ihmisen tuntoja: mihin katosi nuoruuden into ja palo, mikä on elämän tarkoitus, mistä löytää vielä merkityksiä elämään?
- se kuvaa loistavasti myös naisen turhautumia. Päähenkilön vaimo määrittää itsensä suorittamisen ja työnsä kautta, koska lapseen hän ei enää saa kontaktia ja mies runkkailee teini-ikäisten pimujen vuoksi. Elämä näyttäytyy tyhjänä ja sitä peittääkseen nainen pyrkii olemaan Hyvä ja suorittamaan kaiken täydellisesti, ikään kuin elämään löytyisi merkitystä täydellisen sohvan tai ruusupenkin kautta.
- elokuva kuvaa hyvin myös homofobiaa, aviomiehen alistaman vaimon elämästä luovuttamista, nuoren kapinaa ja oman minän etsintää (miten olla erikoinen ja merkityksellinen - pitääkö ylipäätään päteä jollain?), bisneselämän teennäisyyttä ja Hyvien Kontaktien etsinnän pakonomaisuutta (kiinteistövälittäjien palkintogaala) jnejne.
Elokuvasta löytää joka katsomiskerralla uutta, ja se on hiton harvinaista nykyaikana. JOKAINEN elokuvan hahmo on omanlaisensa, psykologisesti uskottava - ja sekin on aivan tolkuttoman harvinaista nykyajan elokuvissa.
Loistava, loistava elokuva.
[/quote]
Käsitteleekö se kuitenkaan hyvin noita piirteitä? Tuntuu että moni teos on ottanut vaikutteita tästä. Se on selvä. Mutta...
[/quote]
Käsittelee, minun mielestäni ainakin erittäin hyvin. Tietenkin koska kyse on yhdestä ainoasta elokuvasta, voi olla, että joku esim. pelkästään teinien seksuaaliseen heräämiseen keskittyvä elokuva menee aiheessa syvemmälle - mutta ei tuokaan elokuva kliseitä viljele, vaan käsittelee aiheitaan älykkäästi.
tylsistä tylsin elokuva, ja tuntuu tulevan kerran kuukaudessa joltain kanavalta.
Omasta mielestäni siinä leffassa on paljon hyvää, mutta myös ehkä liiallisuuksiin menevää, vedetään oikein kunnolla överit esim. juuri vaimon rooli.
Paljon on herkkää ja puhuttelevaakin, tunnistettavaa. Esim. miehen hapuilemista siihen rakkauteen, mikä joskus kerran oli vaimon kanssa; kun vaimo oli vielä rento ja iloinen, hetkeen heittäytyvä.
Miten pitkässä liitossa voi turruttautua pelkkään turvallisuuteen, vaikka kaikki sisältö onkin onttoa ja tyhjää tottumuuksiin tarrautumista.
Miten omissa kuplissaan, lähes tuntematta toista voi vanhemmat ja lapset elää omaa elämäänsä, kun ei enää sitten lapsuusvuosien oikein tunne sitä ihmistä mikä omasta lapsesta on kasvanut teinivuosien aikana.
Miten viehättävä voi olla nuori nainen, ja tuntua seksuaalisuuden huipentumalta, vaikka sisältä onkin pieni tyttö, jolle seksuaalisuus on Suuri Tuntematon.
Miten keski-ikäisenä voi "herätäkin", ja huomata, että tässäkö se elämä? Ja alkaa elää sitä elämää, niinkuin itse haluaa. Siksi niitä eroja tulee nelikymppisenä kun haluaa vielä kerran elämässään elää ja kokea rakkautta.
Jos olet nähnyt etkä pidä niin tuskin sinulle mitään yllättävää leffasta voi kertoa
kuulla, mitä ihmiset kertovat. Subjektiivisetkin näkemykset ovat minusta ihan ok, tyyliin "leffa kosketti minua koska..". Kukaan vaan ei missään kyllä kerro ko. leffan koskettaneen vaan aina se vaan pääsee listauksiin, koska "on niin hyvä". Niin miksi on "niin hyvä"?:) Tämän halusin kuulla.
Onneksi täällä jotkut ovat osanneet väläyttää näkemyksiään.
ap
Kevin Spacey, tae laadusta. Neuvottelija, K-pax, Laivauutisia jne. Sukupuolinen suuntautuminen on toissijaista, enkä ymmärrä miksi joku (=8) nostaa sen esiin tässä yhteydessä, varsinkin kun Spacey tekee tämän(kin) roolin upeasti. Ihan yhtä perusteltua olisi väittää, että homoseksuaalinen kokki, postinkantaja, toimittaja tai hortonomi ei selviydy työstään.