Miksi American beauty on mielestäsi niin hyvä elokuva?

Meille muille leffa on ihan jees aika ajoin ja kulkee hyvin eteenpäin, mutta antaa vähän vaivaantuneen olon etenkin silloin, kun leffan päähenkilön avulla vähän liiankin imelästi paapotaan mieskatsojan tunteita. Bening ei ole koskaan hyvä missään roolissa, hän on aina yliampuva tai liian väkisin luonneroolia näyttelevän oloinen.

Päähenkilö, kuka nyt olikaan, on ruma ja kulahtanut ja on vaikea tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Ei olisi ikinä naisen valinta filmin miespääosan esittäjäksi.

Annette Bening on leffassa aivan loistava, taisi saada roolistaan Oscarinkin, ja Kevin Spacey toooodella überherkku. Ite olin teini-ikäinen leffan ilmestyessä ja oisin pannut ja panisin edelleen milloin vaan sitä äijää. Enkä muuten samastunut siihen rumaan tyttöön, vaan Mena Suvariin :) Mutta tosiaankin osa ko. leffan viehätystä on se, että sen hahmoista oli ja on helppo löytää itseään, vanhempiaan, kavereita ja niiden vanhempia. En usko että mulla on aiheesta enää muuta sanottavaa; omaan pitämiseeni ei jonkun av "vieräskynän" ajatukset vaikuta puoleen tai toiseen ja sama varmaan toisin päin.

t.3

Voi olla, että olen liian nuori.

t: ap 30+

taisit sen kiteyttää.

ap

itse asiassa huomasin jälkikäteen, että olit itse kommentissa nro 5 kiteyttänyt asian jo paljon paremmin ja tyylikkäämmin!

Mä skoolaan sulle ja kaikille muillekin, jotka osaa lukea leffoja sen ohi ja yli miten niitä saa ja pitää lukea.

Se satiiriosuus on vain pintaa.



Tuota leffaa on mahdoton ymmärtää, jos ei itsellä ole kokemusta elämän varjopuolista. Sitä pystyy lukemaan rivien välistä vain, jos yleensäkin pystyy näkemään elämän hienovireisimmät asiat.



Lisäksi se on visuaalisesti hieno ja hieno ajankuva. Kävin katsomassa sen teatterissa silloin heti alussa, ja uskoni amerikkalaiseen elokuvataiteeseen palasi saman tien. Sen jälkeen on jotenkin tehty paljon älykkäämpiä leffoja rapakonkin takana, kuin ennen. Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että siinä olevat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ei niitä silloin nähnyt selvästi, ennen kuin ne tyrkättiin naaman eteen. Se oli sen leffan tarkoitus.

elokuva on muka-piikittelevä, todellisuudessa se Hollywood-elokuvana pyörii turvallisessa sapluunassa, siinä ei ole sisällöllisesti mitään kiistanalaista ja oikeasti ravistelevaa ja ärsyttävää. Ja tämä ottaa minua aivoon eniten ko. elokuvassa.



Hollywood antaa luvan pienelle keskiluokkaiselle ihmiselle omassa leikkikehässään reflektoida ja kriiseillä asioita sopivasti mutta ei kuitenkaan niin, että todella mentäisiin jonkun hienon rajan yli. Ingmar Bergman taas mielestäni menee aina sen sovinnaisuusrajan yli, huolimatta siitä, että hänen asetelmansa ovat porvarillisuutta kuvaavia.

ap

Se satiiriosuus on vain pintaa.

Tuota leffaa on mahdoton ymmärtää, jos ei itsellä ole kokemusta elämän varjopuolista.

ovat nimenomaan keskiluokkaisen elämän varjopuolia, eivät kaikenlaisia ihmisiä koskevia elämän varjopuolia. On tietysti mahdollista, että kun en itse niihin niin samastu (esim. pitkä avioliitto ja tyhjyyden tunne), elokuva tarjoaa erilaisen kokemuksen.

Mutta arvostan mielipidettäsi.

ap

Onko tämä elokuva vanhentunut kamalasti? Ei todella tunnu raikkaalta ja oivaltavalta.

En minäkään ole ymmärtänyt American Beautyä. Se ei kosketa millään tasolla. Ehkä se koskettaa niitä jotka ovat saavuttaneet keskiluokkaisen unelmansa jossa vaatteet ovat samaa sävyä kuin puutarhavälineet. Minulla on suurempiakin ongelmia kuin kipuilla elämän tyhjyyttä.

Mutta tiesittekös, että Mena Suvari on puoliksi virolainen?

[quote author="Vierailija" time="31.12.2012 klo 20:36"]

Se satiiriosuus on vain pintaa.

Tuota leffaa on mahdoton ymmärtää, jos ei itsellä ole kokemusta elämän varjopuolista. Sitä pystyy lukemaan rivien välistä vain, jos yleensäkin pystyy näkemään elämän hienovireisimmät asiat.

Lisäksi se on visuaalisesti hieno ja hieno ajankuva. Kävin katsomassa sen teatterissa silloin heti alussa, ja uskoni amerikkalaiseen elokuvataiteeseen palasi saman tien. Sen jälkeen on jotenkin tehty paljon älykkäämpiä leffoja rapakonkin takana, kuin ennen. Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että siinä olevat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ei niitä silloin nähnyt selvästi, ennen kuin ne tyrkättiin naaman eteen. Se oli sen leffan tarkoitus.

[/quote]

Olen kyllä niin samaa mieltä kanssasi! Juurikin tuo rivienvälistä juttu. Minsuta elokuva on hieno ja koskettava, varmaan juurikin siksi, että rivien välistä elokuva on minulle henkiläkohtainen jollain tapaa. ÄH en osaa selittää. Elokuva on koskettava. 

Itse kyllä heräsin taas miettimään elämää. Mielestäni silloin elokuva on onnistunut, jos se herättää ihmisen miettimään. MINUN mielestäni.

Varsinkin se loppu, jossa tämä päähenkilö puhuu elämän kauneudesta niin herkästi. 

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:10"]

Mutta tiesittekös, että Mena Suvari on puoliksi virolainen?

[/quote]

Virolaisen lääkäri-isän ja amerikankreikkalaisen sairaanhoitajaäidin tytär. Jännä kun leffa nimi American Beauty tavallaan kulminoituu Menaan, joka ei ole biologiselta perimältään amerikkalainen, vaikka onkin siellä koko ikänsä elänyt.

Näin elokuvan silloin joskus heti kun se oli valmistunut ja minuun, tyhjässä avioliitossa kipuilevaan naiseen, leffa osui kuin nyrkki palleaan. Mikään ei ollut aikaisemmin täräyttänyt minua niin hereille. Sen koommin en olekaan elokuvaa katsonut. Mutta ei ole tarviskaan, koska tyhjä avioliittoni päättyi ja elämä sai toisenlaista väriä. Tällä yritän sanoa, että eri elämäntilanteissa eläville ihmisille elokuva näyttäytyy ihan eri tavalla. Elokuva on mainio peili mm. niille, jotka elävät vastaavanlaisessa tyhjyydessä.  

Pitääpä nostaa seitsemän vuotta sitten avaamani ketju, kun kerran Hesarikin kirjoitti nyt leffasta artikkelin.

Se on vähän rankka muttei kuitenkaan liian rankka vaan sopivasti keskitien elokuva. Sellaiset nousee tuoreeltaan ilmiöiksi ja saa Oscareita. Hyvin samanlainen kuin Truman Show, ihan elokuvan ilmeestä lähtien.

Muistan että videokuvaajapoikaa pidettiin hurjana kuvauksena etääntymisestä silloin 25 vuotta sitten.

Tämähän on aivan loistava kuvaus keskiluokkaisesta elämästä, missä juostaan oravanpyörässä tavoitellen jotain illuusiota ja näytellen onnellista, vaikka samaan aikaan olisi sisältä täysin rikki. Meiltä odotetaan jatkuvasti tiettyjä asioita kyseenalaistamatta. Suomalaisille sellaiset voisivat olla mökille matkustaminen juhannuksena tai joulukinkku. Aika moni toteuttaa näitä riittejä, vaikka inhoaisi mökkeilyä ja kinkku ällöttäisi.

Se oli huono miespääosan takia. Ja totuushan myöhemmin  paljastuikin.

Sehän on edelleen aivan loistavan osuva kuvaus keskiluokkaisen elämän tyhjyydestä ja tylsyydestä, jota yritetään sitten vimmaisesti täyttää esim. irtosuhteilla, huumeilla, kuntoilemalla jne. Missään kohdassa elokuvan päähahmot (Bening ja Spacey) eivät edes enää tosissaan yritä korjata kulissiliittoaan, vaan tekevät omia ratkaisujaan.