Minkä takia aina äitipuolia haukutaan, ei kaikki tykkää toisten lapsista

Miestä pitää ymmärtää, lapsia pitä'ä ymmärtää ja jopa exääkin mutta kuka ymmärtäisi äitipuolta ettei hänelläkään ole helppoa siinä kuviossa. Varsinkin jos ne omat lapset puuttuu niin ei ole mitään kokemusta lapsista eikä mitään tajua niiden kanssa olemisesta.

No jos mies on heti alussa kertonut, että hänellä on lapsia, niin se ei tule sitten yllätyksenä uudelle naisystävälle. Ja jos hän ei tilanne siedä, kannaa miettiä tilannetta. Mies ja lapset ovat kokonainen paketti ja harvoin voi vain kaapia kermat päältä. Sori hani.

Elämä on täynnä tiukkoja päätöksiä ja jotkut ovat niistä vääriä.

ainakin noin paperilla ja sen takia sen aikuisen pitää joko osata käyttäytyä tai tajuta nostaa kytkintä.. ihmisellä on vain yksi isä, viikonloppupanoja sen sijaan vaikka satoja (eli ne ovat siis aina korvattavissa, isä ei).

Sietää pitää. Sitä se "koko paketti" tarkoittaa. Pitää olla valmis ottamaan koko sakki vastaan ja käyttäytymään sen mukaisesti.

Rakkautta on turha lässyttää tähän väliin.

Ei toisen lapsiin kiinny, niiiden kanssa oppii elämään.

Ei voi valita, että kohtelisi hyvin vain niitä lapsia, joista pitää. Jos on valinnut elämänkumppanikseen ihmisen, jolla on lapsia entisestä suhteesta, aikuinen hyväksyy tämän ja elää sen mukaan. Kuvailemasi suhtautuminen lisää lasten pahaa oloa, huonoa käytöstä ja ongelmia. Kukaan ei vaadi äitipuolelta ehdotonta rakkautta. Mutta jokainen äiti toivoo, että lasten isän uusi puoliso on positiivinen ja aikuinen ihminen, joka ymmärtää, että lasten etu tulee ensin.

Lapsista ei tarvitse pitää, kunhan sietää. Miten se onkin niin vaikeaa täällä tajuta?



Eihän moni äitikään rakastu lapseensa edes synnytyslaitoksella, kyllä, näitäkin "ihmishirviöitä" on ja heitä kutsutaan masentuineiksi tms. mutta siis vaikka ei olisi edes masentunut, joillakin biologisilla äideilläkin menee oma aikansa ennenkuin rakastaa lastaan



Ei voi tosiaan vaatia vieraalta ihmiseltä että heti osaisi asettaa vieraat lapset itsensä edelle. Siksi ihmettelenkin että miten monet sitä täällä vaativat äitipuolelta.



Lasten hyväksyminen ja se että pitää alkaa elämään PELKÄSTÄÄN näiden vieraiden lasten ehdoilla on kaksi eri asiaa. Lasten vanhemmat on kasvaneet siihen vanhemmuuteen koko lasten elämän. Annettaisko äitipuolillekkin vähän aikaa kasvaa niiden lasten elämään eikä ihmetellä muutaman kuukauden jälkeen että kyllä se on kummallinen kun ei MINUN lapsia aseta etusijalle?



Ja lapsiahan pitää kohdella AINA hyvin, sitä en kiellä tai väitä!



ap

missä kohtaa kovailemani käytös aheuttaa lapsille mielipahaa? Mikä käytös?

Ei toisen lapsiin kiinny, niiiden kanssa oppii elämään.

Mutta ei se välttämätöntä ole, ja kaikki voi toimia oikein hyvin, vaikka niin ei kävisikään.

Minä puolestani rakastan kaikkia lapsia, työssäni niitä kohtaan muutamia satoja ja kaikki ovat ihania ja rakastettavia ja olen heihin kovasti kiintynyt, vaikka ovat välillä kovin haastavia ja toisinaan huonostikin käyttäytyviä.



Niin ollaan erilaisia.

He ovat ja piste. En kohtele huonosti, olen reilu ja ymmärrän heitä. Sanotaanko, että jos miehen kanssa tulisi ero, niin ihan sama, vaikken näkisi koskaan. Tottakai se haikealta tuntuisi kuin vaikka pitkäaikaisten työkavereiden menetys, mutta ei sen kummoisemmalta.



Mies kertoi joskus minulle, että kun seurusteli vuosia lapsellisen naisen kanssa ja seurasi lapsensa elämää jostain 2-vuotiaasta 10-vuotiaaksi, niin silti lapsi oli aika yhdentekevä. Mies on kiltti ja tuli kuulemma hyvin toimeen, mutta eron jälkeen ei käynyt edes mielessä, että olisi sitä lasta ikävä.

Eihän esim. naapurin lapsiakaan tai omien lapsien kavereita voi alkaa rakastamaan käskystä eikä niitä kyllä varmaan ikinä edes rakasta, mutta niitä voi sietää ja niistä voi pitää. Sama hommahan se on uuden kumppanin lapsien kanssa, ei sitä samantien voi tuntea kiintymystä/rakkautta lapsia kohtaan. Ja veikkaisin, että osa syy tähän on myös se ettei lasta tunne, koska ei ole ollut lapsen elämässä vauvasta asti ja myös erilaiset kasvatusnäkemykset vanhempien/aikuisten kesken vaikuttavat tähän kiintymyssuhteen luomiseen. Se on totta, että jos sellaisen miehen/naisen aikoo ottaa jolla on lapsia, on myös tultava toimeen uuden kumppanin lasten kanssa ja kohdeltava heitä hyvin, mutta sama pätee kaikkiin muihinkin lapsiin.

odottaako kukaan isäpuolelta ehdotonta rakkautta uuden puolisonsa lapsia kohtaan? miten tuntuu että tässäkin kohtaan äitipuoliine/naiseen asetetaan ihan kohtuuttomia odotuksia verrattuna miehiin.