Onko työstressi oikeutus mököttää ja olla osallistumatta?

Kyse ei kuitenkaan liene mistään jokapäiväisestä jutusta. Minusta liitossa voi kummalla tahansa olla päiviä jolloin ei vaan jaksa, ja silloin toinen voi jeesata. Ei kenenkään aina ole pakko jaksaa.

tuollainen ole, mutta ärsyttävää ja raivostuttavaa se on. Mutta miehen pitäisi keksiä joku juttu, jolla pääsisi eroon tuosta stressista ja tulisi paremmalle tuulelle.



Meillä mies käy joko lenkillä tai autotallissa rassaamassa moottoripyöräänsä, minä taas tulen paremmalle tuulelle joko käymällä koiran kanssa kävelyllä, kuntosalilla jossain kivassa jumpassa tai katsomalla rauhassa telkkarista jonkun leffan tms. Itsestään stressi ei oikein mene ohi, ei ainakaan jos joku vahtaa vieressä vihaisena ja odottaa, että olisi hyvän tuulinen.

sellainen omaan napaansa tuijottava. Kyllä aikuisen ihmisen ja vanhemman pitäisi pystyä irrottamaan itsensä työstä ja antaa huomiota pienille lapsilleen. Sen ymmärrän, jos ei vaimoon jaksa reagoida, eli vaimo voi nyt joustaa, mutta ne pikkuiset on toinen juttu.

Miehellä on heikko itsetunto, ottaa kaiken niin hirveästi itseensä. Ei meinaa päästä yli jos työssä epäonnistumista. Yleensä huomioi lapsia heti töistä tullessa ja hoitaakin paljon, hellii ja sylittelee. Mutta myö sellainen, että koen hänen vetävän maton jalkojeni alla tiukassa tilanteessa kun itse stressaa enkä saa sitten tukea toiselta. Mun pitää olla aina valmiina kannattelemaan perhettä, jos tulee jotain hankaluutta. Ei tee sitä pahuuttaan vaan kyvyttömyyttään:/ Siinä mielessä siis itsekeskeinen, ei kykene ottamaan toisia silloin huomioon vaikka ei olisi ainoa jolla vaikeaa.

Kyllä meillä ainakin joustetaan molemmin puolin, niin että jos toisella on ollut duunissa kova päivä, niin hän saa ihan rauhassa vaan olla möllöttää eikä tarvi tehdä mitään.



Ja silloin kun minä olin kotiäiti niin en odottanut ikinä mieheltä mitään osallistumista, mieshän elätti minut maksuna siitä että hoidan kodin ja lapset.