Lasten nähden riitely

enkä halua syyllistää, mutta vanhempien väliset riidat lapsuudessa (kun huusivat toisilleen) olivat aivan kamalia.



Makasin peiton alla ja koitin olla kuuntelematta ja toivoin, että lopettavat pian.

ja millainen ilmapiiri riidan jälkeen jää, istutteko loppupäivän mykkäkoulussa toisillenne vai sovitteko ja näytätte sovinnon lapsillekin.



Samaten se, että jos huutamisessa mennän asteelle, jossa uhkaillaan itsensä tai toisen vahingoittamisella tai sillä, että lähtee kokonaan kävelemään, on lapselle isompi merkitys kuin sillä, että huudetaan suoraan vaikka siitä, että maitopurkki on unohtunut pöydälle.

sä olet ainut äiti joka tekee virheitä...



Jos riitely ei ole jatkuvaa niin ei piltit ole traumatisoituneet... Nykyään kun ei ne kuuluisat silkkihansikkaatkaan riitä niin äiti tuntee syyllisyyttä jokaisesta hetkestä kun ei ole leipomassa kanelikierteitä luomujauhoista pellavapäiden leikkiessä rintamamiestalon lautalattioilla... puuh...

enkä halua syyllistää, mutta vanhempien väliset riidat lapsuudessa (kun huusivat toisilleen) olivat aivan kamalia.

Makasin peiton alla ja koitin olla kuuntelematta ja toivoin, että lopettavat pian.

sellaista olisi tapahtunut. Tuntui vain kamalalta, että ihmiset voivat olla toisilleen niin vihaisia.

up

Niitä ei ollut kovin usein, koskaan ei käytetty väkivaltaa, mutta ne äänensävyt ja tavaroiden heittelyt ovien paiskomisineen ja "nyt lähden" -lupauksineen olivat kamalia.



Todennäköisesti minulla oli ihan hyvä lapsuus, mutta nuo riidat jättivät siihen ison arven. Omien lasten kuullen en riitele kuin jostain "kuka vei sakset" -tyyppisestä kinastelujutusta.