Voitko sanoa rehellisesti olevasi tyytyväinen elämääsi?

Huolta aiheuttaa talousvaikeudet,ja ne vie sitä uskoa tulevaan vaikka muuten kaikki onkin hyvin.

työtä on ja terveyttä on ja koti on.



Ja vaikka ystäviä, perhettä tai lapsia ei ole, niin silti olen enimmäkseen ihan tyytyväinen.

Elämä on ihanaa, on ollut jo toistakymmentä vuotta. Niin kauan kuin perhe voi hyvin, on rakkautta ja terveyttä, kaikki muut ovat vain järjestelykysymyksiä.

En voisi olla tyytyväisempi. Välillä suorastaan pelottaa että kuinka kauan voi tämä onni jatkua.

ap

Vähän niin kuin jollain tuolla edempänä, jatkuvasti vain pelkään, koska tämä onni loppuu..

Mulla on ihana avioliitto ja perhe, mukava koti, kiva työpaikka ja mukavat läheiset.



Mulla on ollut elämässä tosi vaikeitakin aikoja ja stressiä ja huolta, joten osaan todella arvostaa sitä, että ei ole suria murheita ja kaikki menee suunnilleen ok.



Toki aina on pikkujuttuja, jotka voisi olla vielä paremmin, mutta niistä napiseminen on ihan turhaa, kun suuret linjat on kunnossa ja ei tarvitse koko ajan pelätä ja murehtia ja olla hätää kärsimässä.



Arvostan tosi paljon tasaista harmaata arkea.

Lähinnä kysymys on vaihtelevista mielialoista. Nyt tuntuu ihan hyvältä, mutta välillä on jotenkin mieliala niin matalalla; jonkunlaista surutyötä teettää. Sinänsä asiani ovat todella hyvin, ja olen ylpeä siitä miten hienosti myös elän elämääni. Annan siitä tunnustuksen itselleni :-) kun joillain muilla ei ole varaa asiaa myöntää.