Haluaisitko olla kuuluisa tai julkkis?

sillä en halua olla yleisen kritiikin ja arvostelun kohteena.

minulla oli hetkeni enkä voinut tajuta sitä seuraajien touhua. Että ne ihailijatkin voi saada tilanteessa ihan etukäteen arvaamatta. Onneksi tapaus on jo unohtunut eikä minua voi enää tunnistaa samaksi.

En kestäisi ulkonäköön kohdistuvaa arvostelua ja paineita, enkä sitä etten voisi käyttäytyä samalla tavalla kuin nyt taviksena.

en haluaisi että koko ajan joku kyttää tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

että ei voisi edes kaupassa käydä ilman, että joutuu seiskaan "nähty s-marketissa ostamassa jauhelihaa ja perunoita"

Turha julkkis en halua olla.

Olen silti hakenut Suurin pudottaja ohjelmaan, ja melkein pääsinkin, olisin halunnut laihtua, mutta se julkkis puoli on siinä huono puoli. Telkkarin ohjelmista tunnetut tavikset on kyllä niin turhia julkkiksia BB-sitä ja tätä, ei kukaan voi niitä muistaa, eikä ketään voi kiinnostaa.

Toisaalta olen joskus salaa haaveillut jostain tietyntyyppisestä telkkariohjelman tekemisestä, mutta siinäkin takana lähinnä se että haluaisin että sellainen ohjelma olisi olemassa, kun tykkäisin katsoa sellaista.

En oikeastaan haluaisi olla sellainen joka poseeraa kissanristiäiskuvissa naistenlehdissä.

Kuuluisuus... no mistäköhän sitä olisi kuuluisa, jos keksisin lääkkeen johonkin tautiin tai jotain muuta tosi hienoa, niin kai se olis ihan jees olla kuuluisa siitä.

Tunnettu kyllä haluaisin olla politiikan saralla, niin että minua äänestettäisiin vaaleissa, ja saisin ääneni kuuluviin, siinäkään ei ole se julkisuus ja että kaikki tuntee, se pointi, vaan se että pääsisi vaikuttamaan asioihin jotka ottaa päähän.

Olen ollut uusi tulokas ja yrittäjä pienessä kaupungissa, ja siellä tuntui oudolta kun käveli pääkadulla ja ihmiset kääntyivät katsomaan ihmeissään että kukas tuo on. Tuli tunne että kaikki tuntee apinan, mutta apina ei ketään :) Kaikkia hassuja juoruja liikkui minusta ennenkuin ihmiset sitten oppivat tuntemaan minut muutamassa vuodessa.

Siinä kaupungissa oli kyllä ihan oikeitakin julkkiksia, mutta hekin saivat kyllä elää ihan rauhassa, heidät oli siellä tunnettu jo ennen julkisuutta, joten ei kukaan pitänyt heitä sitä kummempina vaikka naama alkoi näkyä telkkarissa ja lehdissä.

olla julkkis, jos siihen olisi joku järkevä syy: olisin esim. menestynyt omalla alallani.



uskon että julkisuutta voi tietyssä mielessä hallita (jos ei nyt satu olemaan mikään megaluokan julkkis), eli jos ei töpeksi, on mukava ihminen eikä suostu kaikkiin parisuhdehaastatteluihin, niin julkisuudesta voi olla hyötyäkin.

että julkisuus tulisi ansioistani ja työstäni ja olisi vaikka jonkun hyvän asian puolesta. Pelkkä julkisuus ei ole sen arvoista.

ei se työnkään kautta olisi mukavaa. korkeintaan oman ammatin piirissä voisi olla okei, luulen

mutta haluaisin osata laulaa oikein hyvin ja kauniilla äänellä,joten jos sitten esiintymisestä(ansaitusti) tulisin kohtalaisen kuuluisaksi,niin en panisi pahakseni.

Olisi NIIIIN ihanaa jos olisi kaunis lauluääni!