Lue keskustelun säännöt.
Voi että harmittaa, kun hyvä järjestelyvire vain katosi jonnekin.
30.11.2012 |
Kuukausi takaperin olin tosi hyvässä järjestelyvireessä, tavarat sai kyytiä ja organisoin tavaroita paikoilleen ja tavaroille säilytyspaikkoja, mutta nyt taas ei tule mitään mistään. Pari viikkoa olen jo katsellut kellarista tuomiani esikoisvauvan ajalta olevia vanhoja pinnansängyn suojuksia ja vuodekatosta, että mitä ihmettä oikein niillä teen. Säästänkö vai en ja miksi ne oikein pitäisi säästää. Jostain syystä olen kiintynyt niihin, kun muistelen, miten poika vauvana makasi siinä sängyssä, mutta onhan siitä ajasta kuvia, miksi ne ei riitä? Sitten löydän kellarista jotain vanhoja perhelehtiä ja jään lukemaan niitä, enkä raaski heittää pois, kun niissä on niin hyviä artikkeleita.
En vaan kestä itseäni, kun olen tämmöinen. Pitääkö esim. lehtiin olla niin addiktoinut. Oikeasti inhoan kaikkea roinaa.
Kommentit (2)
Haluaisin kaiken olevan mahd. yksinkertaista ja selkeää, jossa olisi vain sellaisia asioita, joita oikeasti tarvitsen, mutta sitten jumiudun joihinkin juttuihin, enkä osaa päästää niistä irti.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iskee se järjestelyvimma. Aina silloin mietin, että onko oikeasti ihmisiä, jotka aina ovat tällaisia. Ei sekään alituiseen kestävänä olisi kivaa, jotenkin hermostunut olo, pitää tehdä koko ajan jotakin.