Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten tästä eteenpäin??? Miehen erolla uhkailu, pettämisen paljastuminen jne.

Vierailija
29.10.2012 |

Meillä on 1v 10kk ikäiset kaksoset ja vajaan parin viikon ikäinen vauva. Aika hektistä elämää siis ilman mitään ylimääräisiä murheitakaan...



Raskauteni loppuvaiheessa mies kertoi ensin haluavansa erota, perustelematta sitä sen paremmin ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin kyllä huomannut, ettei meillä ole aina mennyt kovin hyvin, mutta mitä muuta voi odottaa, kun toinen kaksosista heräilee öisin tosi usein ja itse en saanut loppuraskaudesta enää juurikaan nukuttua oikeen missään asennossa. Onneksi nyt kuitenkin tuon toisen kaksosen yöheräilyt on vähentyneet 1-2kertaan. Nyt tosin sitten vauva herättää, mutta ei onneksi kun 3-4kertaa yössä.



Oletin siis kuitenkin, että meillä molemmilla on tahtoa mennä läpi tämän vaikeamman vaiheen ja pysyä yhdessä. Rakkaus ei ainakaan omalta puoleltani ole mihinkään kadonnut, vaan rakastan edelleen miestäni, vaikkei sen myöntäminen tunnu tällä hetkellä kovin hyvältä. Vauva oli vasta muutaman päivän ikäinen, kun mies tunnusti pettäneensä minua ja että siksi hän olisi halunnut eron. Nyt mies ei sitten enää haluaisikaan kuulemma eroa vaan haluaisi vielä yrittää, koska ei kuulemma halua menettää minua. Tuota on todella vaikea uskoa, vaikka toisaalta haluaisinkin uskoa miestä.



Mutta miten luottamuksen saa takaisin? Voiko pettämisen jälkeen olla vielä oikeasti onnellinen? Ja monia muita kysymyksiä pyörii päässä... En oikeasti jaksaisi tässä tilanteessa mitään eroa ja pelkään, että se olisi väärä ratkaisu, kun emme ole edes yrittäneet pelastaa liittoamme. Silti olen todella epäileväinen voimmeko koskaan enää olla oikeasti onnellisia???

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnistaa teidät antamistasi tuntomerkeistä?



Haluatko oikeasti että perhekriisinne ja pettämisenne on julkisesti tiedossa?

Vierailija
2/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

paikkakuntaa, lasten sukupuolia jne, joista sitten oikeasti voisi tunnistaa. Vai meinaatko, että vain yksi pariskunta on tuollaisessa tilanteessa???

tunnistaa teidät antamistasi tuntomerkeistä?

Haluatko oikeasti että perhekriisinne ja pettämisenne on julkisesti tiedossa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksosten ikä sanottu on kuukausissa ja pieni vauva vasta viikkojen ikäinen.

Joku ihan puolituttukin voi tunnistaa.

Kaksosia ei ihan jokaisella kuitenkaan ole.

Vierailija
4/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen avulla voitte hyvinkin tulla entistä onnellisemmaksi. Hyvää tarinassanne on mielestäni se, että mies on kertonut pettämisestään oma-aloitteisesti ja haluaa jatkaa avioliittoanne.



Teillä on nyt todella iso kriisi päällä, mutta kun nyt kaivelette terapeutin avulla kaiken loan suhteestanne esiin ja käytte sen kimppuun, tuloksena voi hyvinkin olla onnellinen loppuelämä yhdessä.



Itse olen käynyt läpi samantapaista kriisiä tämän vuoden ja nyt alkaa helpottaa. Vaikeaa on välillä, välillä todella vaikeaa, mutta vähä vähältä olemme päässeet yhä syvemmälle terapian avulla ja olemme löytäneet ihan toisenlaisen yhteyden. Ei pettäminen tarkoita suhteen päättymistä, vaan mahdollisuutta vihdoin käsitellä kaikki kaihertavat asiat suhteestanne ja kummankin elämästä.



Minä en ainakaan teitä tunnista. Oletan sitäpaitsi, että olet muuttanut esim. lasten lukumäärää, ikää tms.. Ja vaikka et olisikaan, mitä sitten? Ei sinun tarvitse mitään hävetä eikä miehesikään.

Vierailija
5/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten teillä ei ole mitään mahdollisuuksia.



Sovitte siis, että käytte pariterapiassa esim. kahden kuukauden verran ja sen jälkeen mietitte, mihin kaikkeen voitte kumpikin osaltanne sitoutua. TAjuaako miehesi, että luottamuksesi saavuttaminen ei ole mikään helppo juttu ja että homma voi kaatua myöhemminkin, jos hän ei ole valmis kantamaan vastuuta tästä hommasta? Tarkoitan siis vain sitä, että on turha tuhlata aikaa pariterapiaan, jos mies on sitä mieltä, että kyse oli hairahduksesta, joka ei vaikuta enää mitenkään ja että sinä et saisi olla siitä katkera tai epäluuloinen tai vihainen. Suosittelen silti pariterapiaa, koska siellä mies voi tajuta näitä asioita ja ainakin ero ehkä on helpompi, kun asioita on käsitelty kunnolla.

Vierailija
6/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksosten ikä sanottu on kuukausissa ja pieni vauva vasta viikkojen ikäinen.

Joku ihan puolituttukin voi tunnistaa.

Kaksosia ei ihan jokaisella kuitenkaan ole.

Väitätkö tuntevasi kaikki Suomen kaksosperheet??? Täällä ei käy pelkästään oman kotikaupunkisi asukkaita. Itse asun pk-seudulla ja vaikka naapurissani asuisi ap:n kuvailema perhe en kuvittelisi, että naapuri kirjoittelee täällä. Vai onko salarakas tunnistanut ap:n tapauksen? Tästähän kehkeytyy sitten mielenkiintoinen ketju ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

No montako tuollaista perhettä tunnet?



Minäkin ihmettelen. Kuulostaa lähinnä siltä että joku koittaa mustamaalata jotakuta nyt. Kateellinen ystävälle?



Kuule. Aina voi neuvolassa avata suun ja hakea jotain keskusteluapua: neuvolan kautta se on ilmaista. Mutta tämähän nyt ei ole oikeasta elämästä. Sillä vähissä on oikeasti tästä maasta perheet joissa kaksosten jälkeen noin saadaan kolmas perään, tunnistettavissa oleva perhe.

Vierailija
8/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

nappia painamalla. Tästä on keskusteltu, tosin usein ne keskustelut on päättyneet riitaan, kun on univelkaa ym. Mutta siis on keskusteltu, että jos yritämme jatkaa, niin mm. mies on itse sanonut, että tietää, ettei luottamus palaudu hetkessä ja että tulemma tarvitsemaan ulkopuolista apua. Allekirjoitan itse tuon saman, koska jos yrittäisimme itseksemme päästä pettämisestä yli, niin epäilen vahvasti, että se johtaisi vain siihen, että minusta tulisi katkera tmv.

Mies on kyllä sanonut senkin, että kyse oli vain yhdestä kerrasta, joka ei merkinnyt hälle mitään. En sitten tiedä tarkoittiko, etten saisi olla katkera, vihainen tai epäluuloinen ym. Puheistaan kuitenkin saanut sen kuvan, että ymmärtäisi luottamuksen palautumisen ja yleensäkin parisuhteemme uudelleen toimimaan saamisen vievän aikaa.

ap

Muuten teillä ei ole mitään mahdollisuuksia.

Sovitte siis, että käytte pariterapiassa esim. kahden kuukauden verran ja sen jälkeen mietitte, mihin kaikkeen voitte kumpikin osaltanne sitoutua. TAjuaako miehesi, että luottamuksesi saavuttaminen ei ole mikään helppo juttu ja että homma voi kaatua myöhemminkin, jos hän ei ole valmis kantamaan vastuuta tästä hommasta? Tarkoitan siis vain sitä, että on turha tuhlata aikaa pariterapiaan, jos mies on sitä mieltä, että kyse oli hairahduksesta, joka ei vaikuta enää mitenkään ja että sinä et saisi olla siitä katkera tai epäluuloinen tai vihainen. Suosittelen silti pariterapiaa, koska siellä mies voi tajuta näitä asioita ja ainakin ero ehkä on helpompi, kun asioita on käsitelty kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai vaikka lasten lukumäärää tai että kaksoset onkin vauvoja tmv.

Tiedän erään tuttavani kyselleen neuvoa eräällä nettipalstalla ja hän muutti tietoja niin, että kaksoset olivat esikoiset (oikeasti olivat kuopukset) ja esikoinen sitten taas olikin kuopus.

No montako tuollaista perhettä tunnet?

Minäkin ihmettelen. Kuulostaa lähinnä siltä että joku koittaa mustamaalata jotakuta nyt. Kateellinen ystävälle?

Kuule. Aina voi neuvolassa avata suun ja hakea jotain keskusteluapua: neuvolan kautta se on ilmaista. Mutta tämähän nyt ei ole oikeasta elämästä. Sillä vähissä on oikeasti tästä maasta perheet joissa kaksosten jälkeen noin saadaan kolmas perään, tunnistettavissa oleva perhe.

Vierailija
10/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarvii tehä mitään äkkinäistä! Voit ottaa vaikka puolen vuoden aikalisän tähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en lähtisi pariterapiaan, johtuu kyllä siitä että en halua puhua tuntemattomalle asioita jotka ovat niin henkilökohtaisia.



Me ollaan selvitty pettämisen yli vain puhumalla kahdestaan, pikkuhiljaa luottamus parani ja nykyään 5 vuoden jälkeen pettäminen ei kaiherra mieltä enkä ole mustasukkainen.



Annoin ehdot että joko hän puhuu kaiken, rehellisesti viimeistä sanaa myöten ja kertoo tunteistaan usein ja rehellisesti niin meillä on toivoa, jos saan kiinni kerrankin valheesta niin se on sillä selvä.

Tietää mitä menettää kyllä ja katunut onneksi on.

Vierailija
12/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva oli vasta muutaman päivän ikäinen, kun mies tunnusti pettäneensä minua ja että siksi hän olisi halunnut eron. Nyt mies ei sitten enää haluaisikaan kuulemma eroa vaan haluaisi vielä yrittää, koska ei kuulemma halua menettää minua. Tuota on todella vaikea uskoa, vaikka toisaalta haluaisinkin uskoa miestä.

Mutta miten luottamuksen saa takaisin?


Jokainen tietysti tyylillään, mutta mulla ei ainakaan enää palautuisi luottamus, ei ikinä.

Ehkä mies haluaa jatkaa kun tietää että sä edelleen rakastat ja annat ne todennäköisesti seuraavatkin syrjähypyt anteeksi. Suthan on nyt kuitenkin sidottu kotiin pitkäksi aikaa taaperoiden ja vauvan kanssa, ja huolto pelaa miehellä kun rouva on kotona. Pariterapiaan mä en usko, kun luottamus on mennyt niin se on sit siinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillon en enää harkitse jatkoa vaan se on meidän parisuhteen loppu. Aiemmin ajattelin vähän samalla tavalla, etten voisi pettämistä antaa anteeksi, mutta toisaalta onko minulla oikeus rikkoa lapsilta perhe edes yrittämättä jatkaa yhdessä.

Olen siis kyllä kallistumassa sen suunnalle, että yritämme pelastaa liittomme ulkopuolisen avun kanssa.

ap

Vauva oli vasta muutaman päivän ikäinen, kun mies tunnusti pettäneensä minua ja että siksi hän olisi halunnut eron. Nyt mies ei sitten enää haluaisikaan kuulemma eroa vaan haluaisi vielä yrittää, koska ei kuulemma halua menettää minua. Tuota on todella vaikea uskoa, vaikka toisaalta haluaisinkin uskoa miestä.

Mutta miten luottamuksen saa takaisin?


Jokainen tietysti tyylillään, mutta mulla ei ainakaan enää palautuisi luottamus, ei ikinä.

Ehkä mies haluaa jatkaa kun tietää että sä edelleen rakastat ja annat ne todennäköisesti seuraavatkin syrjähypyt anteeksi. Suthan on nyt kuitenkin sidottu kotiin pitkäksi aikaa taaperoiden ja vauvan kanssa, ja huolto pelaa miehellä kun rouva on kotona. Pariterapiaan mä en usko, kun luottamus on mennyt niin se on sit siinä.

Vierailija
14/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos todella tavoitteena on pelastaa liitto loppuelämäksi, teillä ei ole mikään kiire. Ottakaa muutaman viikon tai kuukauden "aikalisä" niin, että elämä kolmen lapsen kanssa vähän asettuu uomiinsa ja saatte myös vähän etäisyyttä niihin tapahtumiin, joista kriisi sai alkunsa. Eli elätte miehen kanssa tavallista perhearkea, ystävällisesti, parhaanne yrittäen, kriisiä juurikaan puimatta, keräätte voimia.



Ja sitten ehkä pariterapeutille. Mutta itse kyllä aloittaisin läpikäymisen ihan ilman ulkopuolisia keskusteluapuja, ja vasta jos ei itse pääse eteenpäin, ottaisin ammattiapua mukaan.



Olen vähän epäileväinen parisuhdeterapeuttien suhteen, niiden käsitykset siitä, esim. minkälaisia miehet ja naiset ovat, saattaisivat erota merkittävästi omista ajatuksistani, jolloin mahdollisuus saada sopivaa tukea ja neuvoja ei toteudu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se ole helppoa 3:n "vauva" yh:nakaan- eli mies haluaa auttaa- ota apu vastaan



elämä ei ole "kauniit ja rohkeat"- elämää oikeassa perheessä vaan vastuuta...sen sinä tiedätkin ja kohta tietää miehesikin

Vierailija
16/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse todella väsynyt ja vauvalla ei ole vielä minkäänlaista rytmiä jne.

Koitetaan tosiaan nyt alkuun elää tätä arkea kuten ennenkin.

Mietin itsekin tuota, että kannattaisiko ensin keskustella keskenään ennen parisuhdeterapiaan menoa. Ollaan siis kyllä jo keskusteltu, mutta itselläni on tunteet todella pinnassa näin juuri synnyttäneenä ja siihen päälle väsymys ja kaikki ajatukset, joita miehen pettäminen on herättänyt.

Annetaan tilanteen tasaantua, jonka jälkeen sitten keskustellaan ja varmaan jossain vaiheessa sinne parisuhdeterapiaan.

Itselläni on terapiasta ihan hyvät kokemukset, kun olen lapsena käynyt. Minullakin kyllä se ensimmäinen terapeutti oli ihan pehvasta, mutta toinen osasi työnsä hyvin.

ap

Jos todella tavoitteena on pelastaa liitto loppuelämäksi, teillä ei ole mikään kiire. Ottakaa muutaman viikon tai kuukauden "aikalisä" niin, että elämä kolmen lapsen kanssa vähän asettuu uomiinsa ja saatte myös vähän etäisyyttä niihin tapahtumiin, joista kriisi sai alkunsa. Eli elätte miehen kanssa tavallista perhearkea, ystävällisesti, parhaanne yrittäen, kriisiä juurikaan puimatta, keräätte voimia.

Ja sitten ehkä pariterapeutille. Mutta itse kyllä aloittaisin läpikäymisen ihan ilman ulkopuolisia keskusteluapuja, ja vasta jos ei itse pääse eteenpäin, ottaisin ammattiapua mukaan.

Olen vähän epäileväinen parisuhdeterapeuttien suhteen, niiden käsitykset siitä, esim. minkälaisia miehet ja naiset ovat, saattaisivat erota merkittävästi omista ajatuksistani, jolloin mahdollisuus saada sopivaa tukea ja neuvoja ei toteudu.

Vierailija
17/30 |
29.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etsikää hyvää, älkää tonkiko pahaa. Koettakaa vaan selviytyä päivä kerrallaan toisianne tukien. Aika hoitaa ongelmanne. Teidän ei tarvitse tehdä mitään ratkaisuja kuukausiin, ei edes vuosiin. Kun vähitellen voimien palatessa alatte käyttää niitä suhteenne rakentamiseen, luottamus palaa ja rakkaus elpyy. Teille ei oikeasti ole tapahtunut mitään peruuttamattoman pahaa.



Olette kumpikin menettänyt yhden harhaluulon, tavallaan joutuneet luopumaan viattomuudestanne. Mutta kyllä elämä kantaa, rakkaus on olemassa ja parisuhde voi toipua siitä huolimatta, että silloin tällöin joku suhteen ulkopuolinenkin voi hetkellisesti kiinnittää huomion ja herättää kiinnostuksen. Et ehkä nyt usko sitä, mutta jossakin tilanteessa se voi tapahtua sinullekin. Elämä ei ole täydellisen mustaa eikä täydellisen valkoista. Harmaallakin alueella voi elää onnellisena.

Vierailija
18/30 |
30.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etsikää hyvää, älkää tonkiko pahaa. Koettakaa vaan selviytyä päivä kerrallaan toisianne tukien. Aika hoitaa ongelmanne. Teidän ei tarvitse tehdä mitään ratkaisuja kuukausiin, ei edes vuosiin. Kun vähitellen voimien palatessa alatte käyttää niitä suhteenne rakentamiseen, luottamus palaa ja rakkaus elpyy. Teille ei oikeasti ole tapahtunut mitään peruuttamattoman pahaa.

Olette kumpikin menettänyt yhden harhaluulon, tavallaan joutuneet luopumaan viattomuudestanne. Mutta kyllä elämä kantaa, rakkaus on olemassa ja parisuhde voi toipua siitä huolimatta, että silloin tällöin joku suhteen ulkopuolinenkin voi hetkellisesti kiinnittää huomion ja herättää kiinnostuksen. Et ehkä nyt usko sitä, mutta jossakin tilanteessa se voi tapahtua sinullekin. Elämä ei ole täydellisen mustaa eikä täydellisen valkoista. Harmaallakin alueella voi elää onnellisena.

Vierailija
19/30 |
30.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luottamuksen takaisinsaaminen ei ole aivan ajankohtaisin ongelma, kun kolmen pienen kanssa pitää selvitä päivästä toiseen, ja varsinkin ne yöt.



Siirrä vastuuta lapsista enemmän miehelle ja ole iloinen siitä, että ette sitten kuitenkaan eronneet, vielä.



Äläkä ainakaan tee yhtään lasta enää tämän miehen kanssa.



Nyt sinun on alettava luottaa entistä enemmän vain itseesi. Et voi jättää sen varaan, että kyllä se mies ... Sinun on alettava varmistaa selustaasi siltä varalta, että jonankin päivänä ero on väistämättä edessä. Toivottavasti siihen menee vielä paljon aikaa.



Eikö miehesi käsitä, että menettää sinut PETTÄESSÄÄN, ei vasta siinä vaiheessa kun päättää itse erota?

Vierailija
20/30 |
30.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksosten ikä sanottu on kuukausissa ja pieni vauva vasta viikkojen ikäinen.

Joku ihan puolituttukin voi tunnistaa.

Kaksosia ei ihan jokaisella kuitenkaan ole.

Vuosittain 850 perheeseen, ja varmaan muutamallakin niistä on pieni vauva vielä lisäksi, joten veikkaan ettei kukaan tunnista :) Minäkin tunnen muutaman, kenellä on kaksoset.

Eikä teksistä paljastu onko kaksoset identtiset vai ei. 30% kaksosista on vuosittain identtisiä... Että jos sen tietäisi, niin osaisi kyllä sitten tunnistaa ;)

Nim.merk. kaksosia odottava :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kuusi