Miten isoäitisi elämä on poikennut sinun elämästäsi?

-lapsia mummolla 14 + keskenmenoja itsellä vain yksi lapsi eikä keskenmenoja

-teen siistiä sisätyötä, mummo teki ikänsä töitä lehmien parissa. Tosin loppuvuosina oli jo lypsykone.

-elinolosuhteet on aivan toiset

-taisi joutua jo nuorena tekemään töitä.

-aikaisin mummo meni naimisiin



kyllä itse pääsen helpolla verrattuna mummooni.

varttui suurperheessä (molemmat isoäidit syntyneet 1890-luvulla). Toinen Isoäiti hankki tarkoituksella vaan yhden lapsen, kun kauhistui sitä työmäärää, mitä kymmenestä lapsesta tulee. Minä taas olin ainoa.

en ole leski, ainakaan toistaiseksi

kotonani on juokseva vesi ja sisävessa

taloudellisesti tilanteeni on huomattavasti parempi

minulla on isompi asunto ja vähemmän lapsia

olen koulutetumpi

en ole joutunut pohtimaan, miltä tuntuu, kun mies lähtee sotaan

Tai naiseksi kasvamisen asenneilmapiiri ja odotukset ovat taatusti olleet kovinkin erilaisia, mutta ulkoiset asiat elämissämme ovat olleet hyvin samankaltaisia.



Toinen isoäitini on syntynyt 1926 Helsinkiin virkamiesperheeseen ja toinen 1930 Etelä-Pohjanmaalle kauppiasperheeseen. Molemmat ovat saaneet opiskella, toinen ammattiopistossa ja toinen yliopistossa. He ovat menneet naimisiin ja saaneet 2 lasta, käyneet töissä ja eläneet ihan tavallista perhe-elämää. Ihan samalla tavalla voisi kuvailla minunkin elämääni.

jos kysyttäisiin, mitä samaa on ollut...

Isoäitini syntyivät ennen Suomen itsenäistymistä, elivät aineellisesti niukan lapsuuden, heillä ei ollut mahdollista opiskella, he kokivat sodan ja evakkoajan sekä olivat maatilan emäntiä.



Ainakaan nämä asiat eivät ole tapahtuneet omassa elämässäni.

- Minulla ei ole kymmentä lasta ja kuollut muutamaa.

- En ole joutunut pakenemaan sotaa raskaana ja synnyttänyt evakossa ties missä.

- Olen sisätöissä, en köyhän maatalon emäntä

- Meillä on sähköt ja juokseva vesi

- Minulla on ollut mahdollisuus kouluttautua



Toisaalta:

- Suku ei ole minulla lähellä

- Ennen töitä oli liikaakin, nyt taas niiden saamisesta ei voi olla varma

- Joudun olemaan päivät töissä etäällä perheestäni, ennen töitä oli paljon ja raskasta, mutta perhe oli aina koossa

äitini ei kuollut kun olin 3-vuotias, en jäänyt nuoruuden jälkeen kotipaikkakunnalle asumaan, en ole maatalon emäntä, en ole joutunut väistelemään pommeja Helsingin kaduilla, miehelläni ei ole sotatraumoja eikä alkoholiongelmaa enkä joudu pelkäämään hänen mielenterveysongelmiaan, minulla ei ole viittä lasta, en ole töissä hoitoalalla, en asu omakotitalossa.

Isoäiti syntyi tsaarin Suomeen 1898 ja oli 19-vuotias, kun Suomi itsenäistyi. Asui maalla, meni naimisiin, teki työtä maatalon emäntänä, sai 9 lasta (viisi tyttöä, neljä poikaa), mies vammautui sodassa, yksi pojista oli puoli vuotta Neuvostoliitossa sotavankina teillä tietymättömillä, toinen poika oli kehitysvammainen. Kaksi lapsista kuoli ennen kuin hän itse kuoli 80-luvun puolivälin jälkeen. Ei koskaan käynyt esim. Helsingissä.



Toinen isoäiti, mummu, syntyi 1905 myös Venäjän hallitessa Suomea. Avioitui parikymppisenä, maatalon emännäksi hänkin. Sai 7 lasta, joista vanhin kuoli heti synnyttyään ja nuorin vasta muutama kuukausi sen jälkeen, kun aviopuoliso oli kaatunut sodassa. Menehtyi muutama kuukausi sen jälkeen heikkouteen ja keuhkokuumeeseen.



Minä olen kouluja käynyt yliopistoa myöten, mummuilla vaan kansa- ja kiertokoulu, koska esim. isoäidin isän mielestä tyttöjä ei kannattanut kouluttaa. Ilmeisesti mm. tästä johtuen isoäiti oli tosi koulutusmyönteinen lasten ja lastenlasten suhteen. Matkustellut maita ja maisemia, opiskellut kieliä. Ei ole sotia ollut eikä pahoja tauteja itsellä tai jälkikasvulla. Keskuslämmitystalossa asunut ikäni ja vaatteet pesee pyykkikone, enkä minä itse rannassa jnejnejne. Melko erilaista on elämä.

Isoäiti kauppatieteitten maisteri, oli hyvässä työssä omalla alallaan, lapsia kolme, asui aina kaupungissa, kesät vietti mökillä, matkusteli. Itse olen DI, hyvä duuni, lapsia toistaiseksi yksi mutta toinen tervetullut, kaupungissa asustelen, mökillä kesät, matkustelen. Aika samanlaista noin päällisin puolin. Paitsi että isoäitini puhui sujuvasti viittä kieltä, itsellä sujuvia kieliä 2 ja yhtä puhun auttavasti :)

myös tuon mahdollisuuden kouluttautua. Isoäidiltäni tämä mahdollisuus kirjaimellisesti tuhottiin pirstaleiksi Helsingin pommituksessa talvisodan aikaan. Itse olen tradenomi ja maisteri.

Mummoni ja äitini eivät saaneet opiskella, minä sain. Se on kai olennaisin ero.

Myös lapset ovat syntyneet silloin kun olen itse katsonut sopivaksi toisin kuin heillä.

jäivät loppuelämäkseen kotiin lasten synnyttyä. Toinen oli tästä aika katkera, olisi ilmeisesti halunnut tehdä elämässään muutakin kuin passata miestä ja lapsia, mutta siihen aikaan ja siinä yhteiskuntaluokassa se ei olisi ollut mahdollista.



Toisella isoäidilläni ei ollut korkeakoulututkintoa, minulla on.

T Sai 7 lasta, joista vanhin kuoli heti synnyttyään ja nuorin vasta muutama kuukausi sen jälkeen, kun aviopuoliso oli kaatunut sodassa.

siis "...nuorin SYNTYI vasta muutama kk sen jälkeen...."

- molemmat isoäitini olivat maatalon emäntiä

- isänäiti meni naimiin liki 30v, oli sitä ennen taloudenhoitajana Etelä-Suomessa. Meni naimisiin lesken kanssa, jolla oli kolme lasta. Isoäiti sai lisäksi 6 omaa lasta, (joista viisi synnytti yksin " ei tartte tlla kylän ämminen nauramaan") ja kasvatti myös tytärpuolensa kolme lasta ja lisäksi hänellä oli kasvattitytär. Hänellä oli myös oma, pienempi maatila, mikä oli harvinaisempaa. Isoäiti menetti yhden poikansa sodassa, kaksi invalidisoituu. Jäi leskeksi kun 3 nuorinta oli vielä alaikäisiä.

- toinen isoäiti meni naimisiin 19v, sai viisi lasta ja yhden kuolleena syntyneen.

- Kumpikaan ei päässyt opiskelemaan, vaikka molemmat olivat innokkaita lukijoita. Isänäitiä kiinnosti eniten historialliset kirjat ja historia. Äidinäiti harrasti kirjeenvaihtoa ystävien ja tuttavien kanssa 90v asti.

- Elämä pyöri maatilan, kirkon ja seurakunnan ympärillä.

- Kumpiakaan ei koskaan matkustanut ulkomaille

Isoäiti:

-syntyi maalla köyhään, monilapsiseen perheeseen

-joutui jo lapsena piiaksi ja siitä lähtien tehnyt töitä

-teininä yh-äidiksi, kun oli suhde mieheen, jonka kanssa meni kihloihinkin. Mutta mies jätti ja mummoni joutui kadulle.

-turvallisiin naimisiin, seitsemän lasta lisää, ei tietääkseni yhtään keskenmenoa tai kuollutta lasta

-opistotasoinen tutkinto ja töissä



Minä:

-synnyin kaupunkilaiseen perheeseen, jossa vain muutama lapsi, ei oltu köyhiä, mutta ei keskituloisiakaan vaan siltä väliltä.

-opiskelin yliopistotutkinnon

-tapasin miehen melko nuorena, mutta kihlojen jälkeen päädyin naimisiin enkä ollut vielä raskaana.

-minulla taas on ollut keskenmenoja ja yksi lapsi kuolikin vauvana.

Isoäiti 1

-Syntyi kuukautta ennen talvisodan syttymistä. 8 sisarusta.

-Köyhä lapsuus maalla, muistuttaa ennemminkin 1800-luvun elämää, kuin 40-lukua.

-Opinnoista en tiedä. On ollut töissä päiväkodissa.

-kaksi lasta. Avioitui parikymppisenä, vieläkin naimisissa.

-Vanhemmalla iällä matkustellut jonkin verran. Opiskellut tietotekniikkaa ja pysyy suhteellisen hyvin ajan hermoilla.



Isoäiti 2

-syntyi vuotta ennen talvisotaa. 2 sisarusta.

-varakas lapsuus "semi-maalla", maatilalla. Ei puutetta mistään.

-ei opintoja pitkälle, sisaruksensa opiskelivat ammatin. (Toinen Amk-tasoisen) Hoiti omia ja toisten lapsia kotona.

-3 lasta. Parikymppisenä naimisiin, vieläkin naimisissa.

-matkustellut paljon, joskin vain pääasiassa Espanjassa.



Minä

-kasarikakara, ainoa lapsi ja suhteellisen varakas lapsuus. Joskin äitini oli yksinhuoltaja.

-Matkustellut paljon. Opiskelen yliopistossa. Löytyy myös amistutkinto.

-naimisiin pari vuotta sitten, vieläkin naimisissa. Ei lapsia, mutta saa tulla jos on tullakseen.



Suurimmat erot löytynee siitä, että mieheni on feministi siinä missä isoisäni sovinisteja. Isoäideilläni ei myöskään ole ollut suurempaa tiedonhalua, toisin kuin minulla. Voisin silti kuvitella hoitavani lapsia kotona, en tosin kylläkään elämäntyökseni.

Loppupeleissä ihmiset itsessään ovat muuttuneet kovin vähän 70 vuodessa, teknologia on kehittynyt, ja esim. kodinhoito on sitä myöten helpottunut, ja tietenkin asenteissa on tapahtunut pienoista muutosta, mutta kyllä molemmille isoäidelleni olisi samanlainen elämä kuin minulla ollut aivan mahdollista. Tai toisinpäin. :D

- mennessään naimisiin pappani kanssa (joka oli punainen) mummoni suku (valkoinen) hylkäsi hänet

- mummoni jäi leskeksi nuorena kahden pienen lapsen kanssa ja muutti emännäksi pohjoiseen peräkylään vaimoksi miehelle, jonka mielenterveyttä sota oli vaikeasta vaurioittanut

- mummoni kuoli ylirasituksesta aiheutuneeseen sydämen pettämiseen (hänellä oli sydänvika) vastasyntyneen vauvan äitinä 32-vuotiaana



Minä en ole kokenut mitään samaa kuin hän.

torpasta pakolla uuteen elämään kolmen lapsen kanssa.

Mä oon asunut koko elämäni kerrostalossa ja mulla on 4 lasta.

Isoäiti (se jonka ehdin oppia tuntemaan) lähti Salmista Helsinkiin piikomaan 1930-luvulla parikymppisenä, sairastui vakavasti mutta taisteli itsensä takaisin elävien kirjoihin vaikkakin sydänvikaisena, palasi takaisin kotiinsa Karjalaan josta joutui evakkoon jäljellä olevien perheenjäsentensä kanssa, menetti sodassa kihlattunsa mutta hieman myöhemmin tapasi isoisäni. He menivät naimisiin ja äitini syntyi kun isoäiti oli hänelle osoitetussa paikassa toisella puolella Suomea kuin missä vanha kotinsa oli, isoisä oli rintamalla. Sodan päätyttyä asettuivat taas toiselle puolelle Suomea, menivät tehtaalle töihin, saivat toisen lapsen ja rakensivat talon. Isoäidillä oli kaikkiaan 12 sisarusta, joista yksi kuoli pienenä onnettomuudessa ja yksi veli lähti Venäjälle paremman elämän toivossa, takaisin palattuaan ei ollut enää koskaan oma itsensä. Isoäiti eli 90-vuotiaaksi ja kävi sieni- ja marjametsässä sekä mattorannassa viimeisiin vuosiinsa asti, eli leskenä kymmenisen vuotta. Sitä ennen kävi 5 vuoden ajan päivittäin sairaalassa olleen isoisäni luona, loppuvuodet sitten tämän haudalla. Isoäidillä oli hyvin tiiviit välit sisaruksiinsa ja näiden perheisiin ja sukujuhlia oli jatkuvasti, syntymäpäiviä ja myöhemmin hautajaisia, nekin koettiin tilaisuutena nähdä rakkaita ihmisiä.



Minä olen ainoa lapsi, naimisissa, ei lapsia, ei taloa, ei oikeastaan muuta kuin yliopistokoulutus. Muutan jatkuvasti. Sukuun ei ole minkäänlaisia välejä, esimerkkinä serkkuni häät joihin mua ei kutsuttu vaikka tälle ihmiselle olen ainoa serkku. Johonkin piti vierasraja kuulemma vetää.



Oikeastaan kauempana toisistaan ei voisi mun ja isoäitini elämät kyllä olla.