Miten isoäitisi elämä on poikennut sinun elämästäsi?

mulla ilmainen peruskoulutus, lukio ja akateeminen tutkinto.

Heihin verrattuna olen kermapersepissis.

Olen täysiverinen kaupunkilainen - Mummuni oli ison tilan emäntä keskellä ei-mitään.



Olen synnyttänyt sairaalassa ja yhden sektiolla - mummuni synnytti ensimmäiset lapsensa kotitilalla saunassa.



Nuorena toimeentuloni oli epävarmaa ja aika "köyhää" - mummuni on aina elänyt vaurasta ja hyvin turvattua elämää ison talon tyttärenä ja varakkaan isännän vaimona.



Minulla on koulutusta - mummullani ei varmaan mitään, liekö edes kansakoulua käynyt?



On meillä samaakin, ulkonäössä ja luonteessa.

En ole lähtenyt Lotaksi sotaan 21-vuotiaana, kuten mummini teki. Hän oli lääkintälottana koko jatkosodan ajan, ja meni sen jälkeen naimisiin kauppias-pappani kanssa.



Minä en ole (ainakaan toistaiseksi) kiertänyt melkein viidellätoista paikkakunnalla miehen työn perässä, enkä ole ollut töissä omassa kaupassa enkä asunut sellaisen yläpuolella tai vieressä, niin kuin mummi.



En ole rakentanut mökkiä omin pikku kätösin niin kuin mummi.



Muuta en oikeastaan nyt keksikään, isovanhempani olivat äidin ja tätini kertoman mukaan aikaansa seuraavia ihmisiä, jotka päästivät äidin ja tädin maailmalle opiskelemaan ja töihin, maksoivat lentoliput sinne ja takaisin monet kerrat. Minut mummi kasvatti kunnioittamaan ihmisiä ja elämää, ja tekemään taivaallisia lihapullia :D

varttui suurperheessä (molemmat isoäidit syntyneet 1890-luvulla). Toinen Isoäiti hankki tarkoituksella vaan yhden lapsen, kun kauhistui sitä työmäärää, mitä kymmenestä lapsesta tulee.

Tiedätkö mitä ehkäisymenetelmää mummosi käytti silloin 1900-luvun alkupuolella.

Äitini on syntynyt -31 ja kyllä sota-aika ja evakkoaika tekee meidän elämämme todella erilaisiksi.

Tai naiseksi kasvamisen asenneilmapiiri ja odotukset ovat taatusti olleet kovinkin erilaisia, mutta ulkoiset asiat elämissämme ovat olleet hyvin samankaltaisia.

Toinen isoäitini on syntynyt 1926 Helsinkiin virkamiesperheeseen ja toinen 1930 Etelä-Pohjanmaalle kauppiasperheeseen. Molemmat ovat saaneet opiskella, toinen ammattiopistossa ja toinen yliopistossa. He ovat menneet naimisiin ja saaneet 2 lasta, käyneet töissä ja eläneet ihan tavallista perhe-elämää. Ihan samalla tavalla voisi kuvailla minunkin elämääni.

Kuinka isoäitiemme elämä oli helpompaa kun ei vaadittu naisilta niin paljon kuin nykyään ja mummot oli apuna ja koko kylä kasvatti.

- mennessään naimisiin pappani kanssa (joka oli punainen) mummoni suku (valkoinen) hylkäsi hänet

- mummoni jäi leskeksi nuorena kahden pienen lapsen kanssa ja muutti emännäksi pohjoiseen peräkylään vaimoksi miehelle, jonka mielenterveyttä sota oli vaikeasta vaurioittanut

- mummoni kuoli ylirasituksesta aiheutuneeseen sydämen pettämiseen (hänellä oli sydänvika) vastasyntyneen vauvan äitinä 32-vuotiaana

Minä en ole kokenut mitään samaa kuin hän.

isoäiti

*syntyi tsaarin vallan aikana

*menetti äitinsä ja sisarensa 7-vuotiaana, näki kun he kuolivat ja joutui ottamaan samantien hoitovastuun 3 pienemmästä sisarestaan



*avioitui nuorena ja sai anopikseen

vahvatahtoisen naisen, jonka kanssa yhteiselämä oli rankkaa



*syvästi uskonnolliselle mummolleni oli melkoinen isku, kun sisko kääntyi nuorena pois uskosta miehensä mukana



*avio-onnea kesti naimisiin menon jälkeen vain 2 vuotta, sitten sota kutsui puolisoa



*ensin katosi ikuisiksi ajoiksi puolison nuori velisodassa -se, joka oli mummoni lellikki



*seuraavalla viikolla kuoli mies,mummo jäi yksin 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa ja muutti lapsuudenkotiinsa ja eli loppuelämänsä (lähes 50v) veljellään navettapiikana



*asui vanhaksi asti kahdestaan veljensä kanssa, joka kuoli täysin yllättäen ja mummo jäi taas kerran yksin...



Minä:

*synnyin odotetttuna esikoisena, mummoni hoiti minua 8 ekaa vuotta, kun vanhemmat olivat töissä



*isäni halusi, että opin soitttamaan, mihin hänellä ei ikinä ollut mahdollisuutta-->olen pianovirtuoosi

*vanhempani arvostivatkoulutusta, minulla on 2 ammattia, joista toinen akateeminen

*olen eläyt perusperhe-elämää miehen ja 2 lapsen kanssa.Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo yli 25 vuotta

*vanhempani elävät edelleen jaovatminulle edelleen tärkeitä



--Niinpä niin...elämänkohtaloita, joihin ei ole voinut paljoakaan itse vaikuttaa---