onko täällä äitejä joilla 3 lasta syntyneet melko lyhyellä välillä?

meille synty 3 noin kahden vuoden välein. Kamalin aika oli se kun odotin kolmatta. En kerta kaikkiaan jaksanut silloin varsinkaan esikoista ja hän sai sen kyllä tuta nahoissaan... mutta kolmen kanssa meni sitten ihan ok...

Hengissä ollaan edelleen, ja järjissään. On tullut kaksi lasta lisää vielä sen jälkeenkin. Pidemmällä (3,5v) ikäerolla tosin.

Ja ne isommat oli eskarissa ja ekalla. En ole kokenut erityisen tiukoilla olevani. Unen vähyys välillä rassaa, mutta se johtuu pelkästään tuosta pienimmästä. Muut nukkuu hyvin.

Kolmen pienen lapsen tarpeisiin on vaikea vastata.



Univelka on mahdoton, koko ajan osa on vaipoissa ja uhmaikä päällä. Vapaaehtoisesti en hankkisi itseäni tuohon tilaan. Tietysti jos ei halua panostaa lapsiin, antaa aikaa ja syliä, voi pärjätä paremmin.

Tiedätkö että lapsia ja vanhempia on erilaisia? Meillä esim. keskimäinen noista kolmesta nuorimmasta on ollut vauvasta asti todella helppo, aina tyytyvöinen, syönyt ja nukkunut. Silloin kun tuo helppotapaus syntyi, isoveljensä oli alkanut vihdoin nukkua yonsä heräilemättä. Joten koko keskimäisen vauva-ajan olin pirteä kuin peipponen, isoin noista oli helpossa iässä, vauva kiltti kuin unelma, kaikki nukuttiin todella hyvin. Joten kun kuopus syntyi keskimäisen ollessa 1v7kk ei takana ollut mitään väsymystä eikä univelkaa. Noista isoimmalla oli paha uhmaikä kun keskimäinen oli n. vuoden ikäinen, mutta en okenut sitä älyttömän hankalana. Keskimäisellä ei ole edelleenkään ollut kummempaa uhmaa (nyt 3v) -eikä johdu mistään sellaisesta että olisi jäänyt liian vähälle huomiolle tms.



Vauva, nyt 1-vuotias, on ollut aika vaatelias mutta nyt kun sen kanssa on hankalaa, kaksi muuta ovat ns. helpossa iässä, leikkivät yhdessä ja rakentelevat palapelejä yms., eivät juurikaan tappele. Juu ja kyllä heidän kanssaan vietetään myös aikaa, luetaan ja lauletaan ja ulkoillaan jne., ennenkuin joku pääsee sanomaan.

Et kai ole monikkopuolelta?

oma asenne vaikutttaa todella paljon!! Raskastahan se välillä on ja varsinkin kun/jos lapset sairastaa tai itse.



Ja jos parisuhde voi normaalisti (tarkoitan, voi hyvin/ei kauheita riitoja/erimielisyyksiÄ). Niin paremmin jaksaa.

Ja jokainen lapsi saa varmasti RIITTÄVÄSTI huomiota JOS vanhemmat vain panostavat ja tiedostavat asian. Ja nämä uhmaiät yms kiukuttelut kuuluu elämään, ei kai niitä niin raskaasti kannata ottaa ja ressata.



Jos sulla on jo asenne sama ku nro viitosella niin et tuu jaksamaan. Jos oot toisella mielellä ja huumorilla lastattu ihminen niin hyvin menee.



Ja elämään kuuluu ne huonotkin päivät ja väsyneemmät hetket. Lapset on loppujen lopuksi aika vähän aikaa pieniä...



T:äiti

(jolla 4 lasta lyhyellä ikäerolla)

vanhin oli 2v8kk, kun kolmas syntyi. Meillä on mennyt hyvin ja olen/mieheni on jaksanut mainiosti. Tottakai välillä on väsyttäviäkin päiviä, mutta, niin se vaan on jo yhdenkin lapsen kanssa. Se kuuluu elämään! :)

Meillä kyllä syliä ehditään antaa, kun joku siitä vihjaili ylempänä. Sitä varten minä olen kotiäitinä! Lapsiamme ja koko perhettämme olemme tässä ratkaisussa ajatelleet! Minä itse olen sitä mieltä, että lapsia ehtii sylitellä ja huomioida, jos on halua! Itse olen syntyjään suurperheestä ja äiti on ollut aina olemassa meitä lapsia/perhettä varten päivät kotona. Isä iltaisin ja viikonloppuisin äidin kanssa yhdessä. Ja nyt, kun lapset ovat isompia ja äitini työelämässä, jäljellä on vielä 20 vuotta työelämää lähes 20 kotiäitivuoden jälkeen... :)

Miten on, ehtiikö 2 lapsen uraäiti sylitellä sen kummemmin lapsiaan, jos esitän kysymyksen näin päin?

lapset olivat tosi rauhallisia,tyytyväisiä ja hyväunisia.Nukkuivat päikät samaan aikaan.Musta oli helppoa ja mukavaa aikaa.Neljäs syntyi kun esikko oli 4v10kk.rauhallinen ja tyytyväinen vauva myös.viides taas tuli siitä 3v päästä ja todella hankala tapaus.nyt vasta noin 1v6kk alkanut nukkua öitään.on ihan täystuho.päivälläkään tuskin nukkuu vaan riipii tavaroita alas ja tekee tuhoja=)

niin teki! vauvoja oli kaikki kolme. äitejä ois varmaan tarvittu kaksi.onneksi oli isä, ilman ei ois selvittykään.kaikilla yhtäaikaa vaipat. mut kuulkaa kun nyt ne on niin hyviä kavereita isompina. kannatti se väsymys ja vaivannäkö!!

Ylivoimaisesti rankinta oli silloin kun odotin toista ja kun se toinen oli syntynyt... siis silloin, kun olin puhkiväsynyt raskaudesta ja vauvanhoidosta ja silti olisi pitänyt jaksaa touhuta 2-vuotiaan kanssa. Niin pientä esikoista ei saanut edes mihinkään kerhoon.



Kolmannen vauvan kanssa oli jo ihan helppoa :-) Toki nyt se 2-vuotias Kakkonen oli mustis ja uhmaikäinen, mutta hän touhusi paljon isosiskonsa kanssa, joten sain esim. imettää ihan rauhassa. Esikoisesta oli oikeasti apuakin: hän toi pyydettäessä vaipan tai rätin tai kävi paijaamassa vauvaa, kattoi ruokapöytää, kantoi kevyttä kauppakassia jne.



Mun kokemukseni: kolmen kanssa oli helpompaa ja kevyempää kuin kahden kanssa!

keskimmäinen oli silloin 1v6kk..Unta olen saanut mut tuntuu esikoiselle jäävän aivan liian vähän aikaa ja huomiota :(

vauva, keskimmäinen 1v3kk, esikko 2v9kk.

Hyvin on mennyt. Helpommalta tuntuu, mitä silloin, kun kakkonen syntyi. Esikoinen vaati silloin huomiota paljon. Nyt kolmosen kanssa saan imettää jne paljon paremmin kuin viime kerralla. Kakkonen ja esikko leikkivät paljon kahdestaan, hoitavat omia nukkejaan kun äiti imettää jne..



Vois kai näitä tehä vielä ja vielä..jos tämä vaan helpottaa näin kun lapsia tulee lisää. Oppivat omatoimisiksi ja leikkivät paljon keskenään! ;)

En sitten tiiä mistä johtuu, mutta mä en ole kamalan rankkana kokenut tätä lasten hoitamista. Nuorin on nyt 2kk vanha, seuraava 1v.4kk, sitä seuraava 2.7v ja vanhin täyttää neljä. Vaikeinta ja hermoja raastavinta kylläkin on liikkumnen kaikkien lasten kans yksikseen. Kotona menee lasten kanssa hyvin. Ehkä kerran viikossa saattaa hermot mennä lasten huutamiseen ja kiukutteluun.

5v2kk, 3v8kk, 2v6kk ja 1v1kk



Olen sitä mieltä, että jaksaminen on kiinni omasta asenteesta. Voihan tästä elämästä tehdä rankkaa ja vaikeaa, jos haluaa.

Pitää lähteä liikkeelle, eikä jumittua neljän seinän sisään lasten kans. Itse käyn viikoittain päiväkahvilla kavereilla, kirjastossa jne lasten kanssa. Kaksostenrattaat on tosi kätevät! :)

on vanhin 3,5v ja seuraava 2,5v sekä vauva. Välillä menee hermot, niin kuin meni jo yhden kanssa. Rasittavinta on se kun ei viitsi liikkua kolmen kanssa, eli on paljon enemmän kiinni kotona kuin jos olisi vaan kaksi. Vanhemmat lapset leikkivät aina kahdestaan ja jos toinen on poissa niin toinen on vähän " hukassa" . Vauva on tosi kiltti. Rankkaa on välillä ja haluaisi perua koko homman, mutta onneksi usein on myös niitä ihan helppoja päiviä.

Syliä todellakin ehtii antamaan jos on halua. Ei ne lapset vaan kauaa jaksa sylissä olla, vaan kiirehtivät leikkeihinsä. Voihan kolmea lasta leikittää yhtä hyvin kuin yhtäkin lasta.

Itsekkyys tässä karisee, mutta omia harrastuksia on silti hyvä olla ja välillä omia viikonloppuja ym.

vanhin oli kolmannen syntyessä 2v3kk. Tiukka tahti siis ja oli välillä melko rankkaakin mutta kolmannen ihan vauva-ajasta ei ole kuin hataria muisti kuvia.Eli kyllä kolme niin peräkkäistä synnytystä ottaa veronsa mutta nyt kun ovat kymmenen ikäisiä suunnilleen niin eipä tuota enää niin muistele millaista se oli...ihania muksuja!

Meillä ekat kolme on kesäkuun lapsia, kahdella ensimmäisellä ei ole väliä edes vuotta ja kolmas sitten syntyi ennenkuin vanhin täytti kolme vuotta eli oli kolme alle kolmevuotiasta noin kuukauden päivät...ja en muistele mitenkään pahalla tuota aikaa.



Ensimmäinen meillä oli aika helppotapaus tosin vähän oli koliikkia, mutta kun se meni ohi (n. 3kk iässä) niin aloin odottamaan toista. Tuolloin jo ensimmäinen alkoi nukkumaan yöt läpi. Ensimmäinen oppi myös nopeasti kävelemään joten ei tarvinnut kannella ison mahan kanssa. Nämä kaksi seuraavaa olivat syntyessään isoja eivätkä kärsineet masuvaivoista ollenkaan, nukkuivat ja söivät. Tietenkin " käsitöitä" aina riittää vaikka olisi kuinka helpot lapset, mutta kun siihen on asennentunut oikein eikä vaadi itseltänsä mahdottomia (esim. paikat TIPTOP aina) vaan tekee sen minkä jaksaa lastenhoidon lomassa unohtamatta omaa itseään. Myös puolison apua tarvitaan (edes henkistä).

Kaikkein " helpoin" meillä on ollut myös nelonen. Aivan unelma! Toisin nyt leikki-iässä on näyttänyt kyntensä ihan omanlaisella luonteellaan. Auta armias sitä miehenpuolikasta joka tuon tyttären saa vaimokseen...meinaan on tytöllä luonnetta!

Hännän huippu,viides on ollut ehkä työläin...kun on alkuvaikeuksia ja huolet painavat niin se on niin raskasta. Sydän huolta täynnä. Silloin vasta tajusin kuinka onnellisessa asemassa me ollaan oltu. Lapset ovat olleet terveitä! Jos tätä mitataan korvatulehdusten määrällä niin, meillä on ollut tasan yksi viidellä lapsella kymmenessä vuodessa, aika hyvin!



En kyllä ole katunut yhtään että tähän olen ryhtynyt, tosin oma ammattitutkinto on takataskussa varmaankin päivitystä vailla....mutta eiköhän tässä vielä kerkiä OIKEITA töitä tekemään. Jokainen tekee omat valintansa...

Meillä kolme syntyi vuoden välein ja neljäs vielä päälle, tosin lähemmäs kaks vuotta edelliseen. Työtähän se on, ja joutuu todella pitämään huolen, että saa aikaa myös itselleen ja parisuhteelle. Mutta elämäähän tämä vain, nytkin istun leppoisasti tietsikan ääressä, lapset viihtyvät todella hyvin keskenään, on paljon seuraa toisistaan. Nuorimmainen 1v7kk, joten omaa aikaa on jo huomattavasti enemmän :) Kyllä siitä selviää! Onneksi on oma mies ja paljon ystäviä ja sukulaisia, joista toki on tukea ja apuakin.

3/02, 4/03, 7/04, 9/05 ja laskettu aika on seuraavalle 9/06. hyvin menee.