Miksi joka puolelta kerjätään rahaa? Kyllästyttää

Salainen puhelinnumero.

Tarra oveen, että kaupustelu ja kerjääminen kiellettyä.

Jos joku kaupassa kauppaa niin käännät päätäsi merkiksi Ei.

Näin on pakko toimia, koska muutoin ei saa olla rauhassa.

Joulua kohti kun mennään, alkaa se joulumieleen vetoaminen. Osta itsellesi hyvä joulumieli antamalla rahaa siihen ja tähän keräykseen.

puhelinmyyjät ärsyttää, mutta niistä pääsee kohtuu helposti eroon. Kaupoissa konsulenteilta ei ole pakko ostaa mitään, joten sekin vielä siedettävää. Mutta nää kauppakeskusten käytävillä olevat käsimönjäkaupustelijat, jotka ei edes suomea puhu, ovat raivostuttavia. Kimpussa kuin hyeenat, eroon et tahdo päästä. Joissakin kauppakeskuksissa ei edes viitsi asioida näiden takia, vaikka muuten jossain liikkeessä haluaisikin asioida. Valitettavaa.

Hitto, mitä tohon voi vastata, joo ei kiinnosta. Mitäs luulet. Ei kiinnosta antaa rahaa, kun sitä ei ole.

kehtaan kyllä hymyillä tyypeille jotka työntävät keräyslippaan nenäni etään kaupassa.

Röyhkeimmät pitää töniä tieltä pois, latin latia eivät saa.

Puhelinnumeroni on Robinson -rekisterissä, sillä saa rauhan niistä häiriköistä.

Eräs tuttavani jaksaa jutella puhelinmyyjien kanssa vaikka kuinka kauan. Mitään hän ei ikinä osta mutta kuluttaa ihan piruuttaan myyjien aikaa -joskus puhunut puolikin tuntia niitä näitä kunnes myyjä on luovuttanut.

Tuo tyrkytys on johtanut siihen, että nykyisin, jos joku lähestyy kadulla, niin nostan heti käden torjuen eteen ja sanon ei kiitos. En edes kuuntele, mitä asiaa.

Ärtymystaso nousee niin korkealle... Mä olin kesällä jo ihan kiehumispisteessä kun jouduin töihin päästäkseni kävellä pätkän kävelykatua. Siinä kuhisi joka alan feissareita kuntosalityrkyttäjistä Greenpeaceen, ja se oli jo melkein koomista kun helposti kuusikin eri feissaria yritti pysäyttää siinä lyhyellä matkalla. Yleensä sentään olivat ihan fine sen kanssa, kun sanoin vaan että "sori, kiire", mutta oli se silti ärsyttävää.

Usein vielä kävelin tarkoituksella nopeasti ja yritin näyttää kiireiseltä, mutta silti ne yritti pysäyttää. Jotkut sitten yrittivät vielä jankata vaikka sanoin että en ehdi. "Ihan muutama minuutti vaan!" Tuossa vaiheessa jo korotin ääntäni ihan kunnolla ja toistin "EN EH-DI!!". Joku raja pitäisi tyrkyttämiselläkin olla.

Mä ymmärrän, että ne tekevät vaan työtään mutta en jaksa loputtomasti ymmärtääkään. Ainakin pitäisi ymmärtää ensimmäisestä eistä että se tosiaan on EI. Jokunen vuosi sitten mulle soiteltiin lehti- ynnä muista myynneistä ihan koko ajan, nyt sen suhteen on rauhallisempi vaihe menossa.

Mitään hän ei ikinä osta mutta kuluttaa ihan piruuttaan myyjien aikaa -joskus puhunut puolikin tuntia niitä näitä kunnes myyjä on luovuttanut.

Ne kuitenkin tekevät vain työtään. Jos eivät jää jankkaamaan tai mitään niin en näe syytä miksi kuluttaisin omaakaan aikaani "ihan piruuttaan".

Mitään hän ei ikinä osta mutta kuluttaa ihan piruuttaan myyjien aikaa -joskus puhunut puolikin tuntia niitä näitä kunnes myyjä on luovuttanut.

Ne kuitenkin tekevät vain työtään. Jos eivät jää jankkaamaan tai mitään niin en näe syytä miksi kuluttaisin omaakaan aikaani "ihan piruuttaan".

vihaa puhelinmyyjiä vielä minuakin enemmän ja tuolla tekee mahdollisiiman suurta haittaa heille.

Tyrkytyskulttuuri näkyy muuten netissäkin. Mulla herää samanlainen ärtymys myös silloin, kun avaan jonkun nettisivun ja silmille, varsinaisen tekstin PÄÄLLE lävähtää mainosikkuna. Mainosbannerit vielä menee, jotenkin osaan vaan jättää ne huomiotta. Mutta nämä "häähää, etpäs näe tuota tekstiä kun me mainostetaan sen päällä" -ikkunat on oikeasti ihan kamalia. Paras oli sellainen ikkuna, jossa oli FEIKKIRASTI siellä kulmassa, jos sitä klikkasi niin avautui vain uusi mainossivu sen sijaan, että ikkuna olisi sulkeutunut. Ja oli siis ihan jonkin suomalaisen firman mainos, en vaan muista enää minkä.



16

kerran auttaa, "pääset" listalle joka antaa luvan kiusata useita kertoja vuodessa.

Siitä huolimatta, että tilanteesi on täysin muuttunut, hyvä kun itse löydät leivän joka päivä pöytään, ja olet tämän pyytävälle taholle selkeästi ilmoittanut.

Kaupankäyntiä ymmärrän, jos se tapahtuu hyvän maun rajoissa, vaan tyrkytys on röyhkeää ja menee ainakin minulla "sallittujen rajojen yli". Jos sanon etten jotain tarvitse, keskustelun pitäisi loppua siihen- jokainen myyntiyritys tämän jälkeen laskee firman/edustajan pisteitä rajusti ja saa aikaan ärtymystä. Ei ennen tarvinnut selitellä, miksi ei tilaa Hesaria/tue kummilasta Afrikassa/lahjoita keräykseen, jota ei halua tukea.



Viimeisin röyhkeä rahankerääjä oli sotaveteraaneille keräävä sotilas. Hän vilkaisi minua ja miestäni (olemme alle 30-vuotiaita) ja kysyi alentuvasti, että ovatko NUORET jo antaneet muutaman euron hyvään tarkotukseen. En viitsinyt sanoa kaikkien kuullen että mieheni sai juuri tietää jäävänsä työttömäksi tai että en yleensäkään anna tuohon keräykseen rahaa, joten kävelin vain ohi pahan mieleni kera.

Jos sanon etten jotain tarvitse, keskustelun pitäisi loppua siihen- jokainen myyntiyritys tämän jälkeen laskee firman/edustajan pisteitä rajusti ja saa aikaan ärtymystä.

Kyllä. Mulla ainakin tulee huono kuva koko firmasta (esim. nämä nettimainokset jotka heitetään silmille väkisin) ja alan mahdollisuuksien mukaan boikotoimaan koko firmaa ihan periaatteesta. Se on kumma jos nuo tyrkyttäjäfirmat eivät ole tuota hoksanneet. Voi tehdä pikemminkin vain huonoa firman brändille kaikenlainen pakkosyöttö.

Ja puhelinmyynnissä tyrkyttäminen aiheuttaa ihan saman reaktion. Mitä enemmän tyrkytetään ja jankutetaan, sitä varmempaa on etten ikipäivänä osta kyseiseltä yhtiöltä mitään. En sitten tiedä, että onko jotkut ihmiset sellaisia että alkavat vähitellen pehmetä kun tarpeeksi kauan vaan vänkää. Mä olen ainakin sen verran jääräpäinen (vaikka olen kiltti ja miellyttämishaluinen ihminen noin yleensä), että ärsyttävä jankkaaminen saa mut vain entistä vahvemmin oman kantani taakse, ei suinkaan antamaan periksi.

Viimeisin röyhkeä rahankerääjä oli sotaveteraaneille keräävä sotilas. Hän vilkaisi minua ja miestäni (olemme alle 30-vuotiaita) ja kysyi alentuvasti, että ovatko NUORET jo antaneet muutaman euron hyvään tarkotukseen.

Mun tutulta (nuori nainen) oli kanssa veteraaneille rahaa keräävä kysynyt alentavasti "Tiedätkös sä kenelle nämä rahat menee?". Siis tyyliin että kun on nuori ja nainen niin on varmaan niin bimbo että tiputtelee rahaa keräyslaatikoihin ymmärtämättä yhtään mihin tarkoitukseen ne menee. Oletti siis kai ettei tuttuni tiedä mikä on sotaveteraani.

Tyrkytyskulttuuri näkyy muuten netissäkin. Mulla herää samanlainen ärtymys myös silloin, kun avaan jonkun nettisivun ja silmille, varsinaisen tekstin PÄÄLLE lävähtää mainosikkuna. Mainosbannerit vielä menee, jotenkin osaan vaan jättää ne huomiotta. Mutta nämä "häähää, etpäs näe tuota tekstiä kun me mainostetaan sen päällä" -ikkunat on oikeasti ihan kamalia. Paras oli sellainen ikkuna, jossa oli FEIKKIRASTI siellä kulmassa, jos sitä klikkasi niin avautui vain uusi mainossivu sen sijaan, että ikkuna olisi sulkeutunut. Ja oli siis ihan jonkin suomalaisen firman mainos, en vaan muista enää minkä.

16

Aiheuttaa vaan sen, että sellaiselta nettisivulta poistuu ja nopeasti. Samoin, jos bannerissa on jatkuvasti jokin liikkuva kuva tai animaatio, häivyn sivustolta.

ap

Kaupankäyntiä ymmärrän, jos se tapahtuu hyvän maun rajoissa, vaan tyrkytys on röyhkeää ja menee ainakin minulla "sallittujen rajojen yli". Jos sanon etten jotain tarvitse, keskustelun pitäisi loppua siihen- jokainen myyntiyritys tämän jälkeen laskee firman/edustajan pisteitä rajusti ja saa aikaan ärtymystä. Ei ennen tarvinnut selitellä, miksi ei tilaa Hesaria/tue kummilasta Afrikassa/lahjoita keräykseen, jota ei halua tukea.

Viimeisin röyhkeä rahankerääjä oli sotaveteraaneille keräävä sotilas. Hän vilkaisi minua ja miestäni (olemme alle 30-vuotiaita) ja kysyi alentuvasti, että ovatko NUORET jo antaneet muutaman euron hyvään tarkotukseen. En viitsinyt sanoa kaikkien kuullen että mieheni sai juuri tietää jäävänsä työttömäksi tai että en yleensäkään anna tuohon keräykseen rahaa, joten kävelin vain ohi pahan mieleni kera.

Ei minuakaan kaupankäynti ärsytä. Jos tietoisesti menen liikkeeseen hakemaan jotain tavaraa - tai yleensä kauppaan sisälle - niin siellä se kauppaaminen kuuluu asiaan eikä ärsytä.

Mutta tuo kaikenlainen väkisin tuputtaminen puhelimessa, kadulla, netissä, ostoskeskuksen käytävällä on raivostuttavaa. Eikä sekään niin, mutta kun ne ei usko, jos sanoo ei! Käsittämätöntä! Tuntemattomat kaupustelijat ja kerjääjät kinuaa tietoa, miksi ei! Ja suhtautuvat alentuvasti, ihan kuin en nyt tyhmyyttäni tajuaisi, mikä onni minun kohdalleni on osunut, kun tällaista tarjousta tyrkytetään!

Pari kertaa olen sanonut suoraan, että mitäs se sulle edes kuuluu. Itse saan kai rahoistani päättää? Vai oletko joku sairas kyylä?

ap

Olen täysin samaa mieltä kanssasi: yli on menty tuon tyrkyttämisen ja kerjäämsen kanssa! Nykyään ei saa edes kotonaan olla rauhassa. Puhelinmyyjät ja avustuksen kerjääjät soittelevat jopa sunnuntai iltaisin. Ja kun kieltäydyt aletaan tivaamaan syytä! Aivan oma lukunsa ovat nämä oven takana ramppaajat, milloin myydään mitäkin tai pyydetään lahjoittamaan rahaa milloin mihinkin.

En ole myyjää/markkinoijaa pyytänyt ottamaan minuun yhteyttä ja kauppaamzaan tuotetta. Miksi suhtautuvat kuin olisin tilivelvollinen heille siitä, jos en halua ostaa tai lahjoittaa rahaa?



Se vakuutuksia kaupannut nainen oli kaiken huippu. Kun sanoin, etten ota mitään vakuutusta, jos en ole nähnyt siihen liittyvää sopimusta, hän sanoi lähettävänsä sopimuksen, jos otan vakuutuksen. Sanoin, etten maksa mistään, josta en ensin näe sopimusta.



Hyvin kiukkuisesti hän sanoi, että maksa se 14 euroa niin saat sopimuksen. Voithan peruuttaa vakuutuksen sitten sen jälkeen, eihän 14 euroa ole MITÄÄN. Hieno asenne.



Ja sitten alkoi kiukutella, että vakuutuksesta oli lähetetty minulle postissa mainos kaksi kuukautta aiemmin. Kun sanoin, etten lue mainoksia vaan heitän pois, niin hän kivahti, ettei ole hänen vikansa, jos mä en perehdy postiini.



Siis mitä?

Siellä sain tuntumaa siihen miten puhelinmyyjät työskentelee. Työ on rankkaa ja palkka on riippuvainen jokaisesta kaupasta. Jos et saa kauppoja jodut puhutteluun ja sitten potkut jos ei snkään jälkeen onnistu.

Muistan kuinka jotkut itki pomon kopissa että kukaan vaan ei ostanut mitään.

En siis pysty olemaan vihainen soittajille. Otin salaisen numeron jota en jakele missään. Eipä ole tullut soittoja. En pysty ostamaan kaikkea enkä pysty sanomaan ei puhelinmyyjälle koska tiedän missä pakkoraossa he työskentelevät.

Mutta silti, ei hyökkäävyydellä ja ilkeydellä mitään saavuta. Tai ehkä jotkut pelästyy, ei uskalla sanoa vastaan ja tilaa vaikkei haluaisi?



Minua ärsyttääkin se mentaliteetti, että rahat pois. Siis noin yleensä. Ei 10v sitten kaduilla tuohon tahtiin hinguttu rahaa kuin nyt. Puhelinmarkkinointia oli vähemmän. Eikä kukaan huudellut kaupan ovelta, että hei, tule kokeilemaan voidetta. En ole kokeillut enkä kokeile!

kans joskus, että kuinkahan lehtiyhtiöt saivat 30 vuotta sitten lehtensä myytyä kun kellään ei ollut kännykkää ja monilla edes tavallista puhelinta.

Enkä tukea kaikenlaisia järjestöjä. Kamalan rahanahneita tullut kaikista, ennen nuo järjestötkin toimi vapaaehtoispohjalta.



Ja kun ei ne usko. Ei vaikka sanoo, etten halua tukea. Silti aletaan pitää jotain litaniaa. Ja jos myyjälle sanoo, että kun mä en HALUA tilata sitä tuotetta, en TARVITSE sitä. Haluan käyttää sen rahan muuhun! Niin sitten aloitetaan, mieti, se on vaan euro per viikko se 50 euron lehtitilaus.



Mutta sillä 50 eurolla käy vaikka 5 kertaa elokuvissa sen vuoden aikana! Ja ei ole nyt siitä kyse, ettei olisi tuohon varaa. Vaan siitä, että ärsyttää, kun tuputetaan tavaraa, jota en halua ja jota en ole pyytänyt mulle tuputettavan.



Tuo tyrkytys on johtanut siihen, että nykyisin, jos joku lähestyy kadulla, niin nostan heti käden torjuen eteen ja sanon ei kiitos. En edes kuuntele, mitä asiaa.