lapsi kotihoidossa eskariin saakka?

Tokikin hänellä on ollut seuraa kahdesta pikkusisaruksesta. Ainoastaan positiivista palautetta on tullut eskarista. Meille sopi, sillä esikoinen oli nuorempana kovasti minussa kiinni ja ujompi. Nyt on seurallinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa.

varsinkin, kun käy kuitenkin kerhossa ym. tekee toisten lasten kanssa.

minuakaan ei niin paljon mietityttäisi jos olis kotona sisarus/sisaruksia,mutta kun on toistaiseksi ainoa lapsi. haaveissa olisi kyllä sisarus,mutta haaveilemme siitä vasta hieman myöhemmin.

olin aiemmin varmempi tästä päätöksestä pitää kotona, mutta jossain määrin meitä on alettu pitää jonain "outolintuina" kun emme VIELÄKÄÄN lapsen täytettyä 3 vieneet hoitoon. siihen saakka oli jotenkin hyväksyttävämpää hoitaa lapsi kotona.



tokihan asia on niin että on niin monta mielipidettä kun on ihmistäkin, eikä muut ihmiset tokikaan puolestamme päätöstä tee,mutta näiden ihmettelijöiden vuoksi on alkanut itsekin enemmän kyseenalaistaa tätä asiaa. jos lapsestamme kasvaakin erakko tai jotain muuta vastaavaa... :)



ja siis tarkennusta sen verran että nyt vasta 3v täytettyään ei pääse vielä srk kerhoonkaan, vasta 4v. alkaen ottavat sinne.

Kaksi vanhinta lasta (vuoden ikäerolla) lähti kotona hoidettuina eskariin. Ja hyvin sujui.



Nyt kolmas lapsi meni pph:lle 5v iässä koska hän selkeästi kaipasi enemmän toimintaa mitä pelkkä seurakunnan kerho ja kotona vanhemman kanssa olo tarjosi. Lapsi rakastaa pph:lla oloa. Siellä on samanikäinen kaveri. Kuitenkin elämä on rauhallista ja kodinomaista. Tämä on meille tosi hyvä ratkaisu.



AP:n tilanteessa pitäisin lapsen kotona niin kauan kun hän siellä viihtyy. Lapsi ei tarvi hoitopaikkaa vaan voi mennä hyvin suoraan kotoa eskariin. Mutta jos lapsi on luonteeltaan sellainen että kaipaa enemmän kavereita ja muuta toimintaa niin sitten laittaisin lapsen viimeiseksi vuodeksi ennen eskaria hoitoon.

vaihtoehtoa on mietitty,josko hoitoon vietäisi 5v samaan paikkaan jossa käy eskarissakin sitten seuraavana vuonna, ehtisi oppia päiväkodin rutiinia ja saisi tuttuja kavereita jotka myös aloittavat eskarin. mutta toisaalta,eikai eskaria varten tarvi harjoitella samoin kuten eskarissa harjoitellaan kouluun menoa...?! :)

Itse ollut kotihoidossa kouluun asti, ja olen lisäksi aina ollut luokkani nuorin. Mulla ei ollut mitään ongelmia sosiaalissa eikä muissakaan taidoissa (lukemaan opin 4v, yhteisleikit ja ryhmätyöt sujui, kouluun vuotta aiemmin). Kasvoin rauhalliseksi aikuiseksi. Pidän oman ainokaiseni myös pois tarhasta, jos pystyn, ja jos kerho yms lapselle riittää.

ovat olleet kotihoidossa eskariin asti. Osa lapsista käyneet eskarin sijaan serakunnan kerhoa parina päivänä viikossa. Ovat pärjänneet koulussa loistavasti.

SRK:n kerhoon edes pari kertaa viikossa. Ei se autuaaksi tee mutta on hyvä että saa kokemusta pienessä määrin ryhmässä olosta muiden kuin äidin läsnäollessa. Ja vaikka et veisi kerhoonkaan niin ihan normaali ihminen lapsestasi tulee, ei nämä mullistavia valintoja ole.

ja suosittelen kyllä ratkaisua omasta kokemuksestani :) Ei sitten niin mitään ongelmia siitä että lapset kasvoivat ilman kokemusta lapsiryhmistä aiemmin - me asuimmekin maalla aika syrjässä eli ei olleet juuri toisia lapsia tavanneet edes.



Kouluun menoiässä olivat jo hyvinkin itsenäisiä, tavallaan useimpiin muihin ekaluokkalaisiin nähden 'aikuismaisia', motivoituneita oppimaan ja osasivatkin jo lukea, laskea yhteen- ja vähennyslaskuja jne. Toisia lapsia molemmat alkuun ihmetteli että miten ne on niin lapsellisia, mutta sopeutuivat samantien siihen että semmoisia ne vaan on, samapa tuo. Mistään kavereista nuo eivät ole koskaan erityisemmin välittäneet vaan kouluun on menty oppimaan. Kiusattukaan ei ole koskaan kumpaakaan.



Nyt lapset on jo 11 ja 13 iältään ja koulu menee hyvin ja oikein tyytyväisiltä vaikuttavat elämäänsä.

tämä meidän lapsi on aika vilkas tapaus, ja olenkin miettinyt siksikin kotihoitoa paremmaksi vaihtoehdoksi,kun voisin kuvitella vilkkauden äkkiä kertaantuvan isossa lapsiryhmässä,jolloin siitä voisi tulla ongelmia. kun saisi olla kotona mahd.isoksi, kuvittelen että rauhallisesta elämästä olisi apua sitten isompana eskarissa,kun jo ymmärtää asiat paremmin puhumalla,kuin tämän ikäisenä??



vilkkaus ei kotona aiheuta ongelmia, mutta kyläpaikoissa kyllä huomaa että on huomattavasti nopeampi liikkeissään kuin kaverinsa.



asumme maalla,missä ei käytännössä mitään muuta lapsiperheelle kuin tuo srk kerho ja päiväkoti. vanhemmillani on ollut maatila, jossa itse olen kasvanut vanhempieni ainoana lapsena, vastasyntyneestä saakka olen ollut siis mukana tilan töissä. tätä tilaa nyt jatkamme (pienemmässä mittakaavassa) me ja lapsemme osallistuu liki kaikkeen mitä päivän mittaan tapahtuu.



itse nyt aikuisena olen erittäin kiitollinen että sain kotona kasvaa esikoululaiseksi saakka,ja saman haluaisin mahdollistaa omalle lapsellenikin.



ja ihan normaali aikuinen minustakin tuli,ilman sen suurempia järjestämällä järjestettyjä virikkeitäkin... ;)

ainakin osa-aikaisesti.Meillä 4v ainokainen joka on reipas yms mutta jolla ei ole paljoa kavereita.Olisin voinut hoitaa hänet kotona kouluikään asti mutta katsoimme paremmaksi että menee hoitoon että oppii olemaan ryhmässä,saa kavereita yms.Lapsi siis 10 päivänä kuussa hoidossa 7 tuntia päivässä ja hyvin viihtyy.

että tuonne srk kerhoon aiomme viedä kunhan vain pääsee,olen samaa mieltä että jossain määrin olisi varmasti hyvä oppia toimimaan ryhmässä jne,ennen eskariakin. ja se parisen tuntia on uskoakseni varmasti juuri sopiva aika että sinne innoissaan varmasti meneekin.



11 vastaan,että tutulta kuulostaa, maalla ja hieman syrjässä..ja nyt myöskin meillä jo huomaa eron ikätovereihin siinä, että hyvin "aikuismaisesti"/"pikkuvanhan" elkein tarttuu töihin ja auttelee monisssa asioissa,verrattuna esim kaupungista tulevaan tuttavaperheen lapseeen joka huomattavasti pikkuisemman oloinen ja avuttomampi,vaikka onkin lastamme hieman vanhempi.



ja juuri tämä asuinpaikkamme vaikuttaa siihen ettei kaverikontakteja ole läheskään päivittäin,eikä aina viikoittainkaan,siksi tuota erakoitumista mietin,vaikkei tokikaan mitään merkkejä siitä toistaiseksi olekaan :)

menee kotihoidosta suoraan eskariin. Käy 3 x vkossa srk:n kerhossa. Aloitti kerhossa 3 vuotiaana. Oon ollu kyllä tosi tyytyväinen. Mielestäni ei ole jääny mistään paitsi, vaikka päiväkodissa ei ole ollutkaan. Kotona 3 vuotta nuorempi sisarus. Ollaan tavattu paljon muita lapsia, käyty puistoissa ym.



Nuorempi sisarus alottaa päiväkodin 3-vuotiaana, mielellään olisin pitänyt pidempäänkin kotona, mut työt odottaa. Ap:lle : jos vaan mahdollista pitää kotona niin kannattaa, kyllä niihin isoihin ryhmiin kerkiää.

11 vastaan,että tutulta kuulostaa, maalla ja hieman syrjässä..ja nyt myöskin meillä jo huomaa eron ikätovereihin siinä, että hyvin "aikuismaisesti"/"pikkuvanhan" elkein tarttuu töihin ja auttelee monisssa asioissa,verrattuna esim kaupungista tulevaan tuttavaperheen lapseeen joka huomattavasti pikkuisemman oloinen ja avuttomampi,vaikka onkin lastamme hieman vanhempi.

ja juuri tämä asuinpaikkamme vaikuttaa siihen ettei kaverikontakteja ole läheskään päivittäin,eikä aina viikoittainkaan,siksi tuota erakoitumista mietin,vaikkei tokikaan mitään merkkejä siitä toistaiseksi olekaan :)

Itse kyseenalaistan sen koko tarpeen että täytyisi oppia erityisesti toimimaan ryhmässä ja olla kavereita. Tietysti jos lapsi on esim. hyvin ujo temeperamentiltaan, voi hänelle olla hyväksi asteittainen tottuminen paikkoihin missä on enemmän lapsia. Mutta tuollaiset tavanomaisen reippaat ja itsevarmat kuten meidän lapset eivät kyllä pätkääkään hätkähtäneet siitä kouluun menosta vaikkei ollut mitenkään ryhmiin totutettu.

Toinen juttu on sekin ettei ihmislajin historiassa "lapsilaumat" ole mikään kovin luonnollinen ilmiö, vaan lapset ovat aina kasvaneet perheidensä keskuudessa. Ihan terveitä ja kunnon ihmisiä niistä on tullut ennen kuin päiväkoteja ja seurakunnan kerhoja oli edes keksitty ;-) - ja moni sanoo jopa että tasapainoisempia olivat ennenvanhaan. Koulussa toki sitten ei voi oikein välttää lapsilaumoja koska opetus pitää järjestää keskitetysti, mutta siinä iässä jo hyvin normaalit lapset sen kohtaavatkin.

on todennäköisesti eskari-ikään asti kotona. Käy kerhossa kolmesti viikossa. Minun lapseni on tosi rauhallinen, ja hän on selvästi hyötynyt ryhmässä toimimisesta niin, ettei lamaannu ja järkyty siitä vähän brutaalista meiningistä mitä poikaporukassa joskus on, ja on oppinut nauttimaan toisten kanssa toimimisesta. Koska lapseni on vähän kömpelö sosiaalisesti, hänellä olisi aika iso riski leimautua omituiseksi eskarissa, jos mitkään leikit ja ryhmäkäyttäytyminen ei olisi tuttuja ennestään.



Minä olen aivan avoimesti kertonut puistossa ja perhekahvilassa, että meillä on kotihoidettu lapsi joka kaipaa seuraa, ja näin olen saanut kokoon noin kymmenen äidin porukan, joiden kanssa tavataan joko puistoissa tai toistemme kotona. Lapsella on siinä ihan riittävästi leikkiseuraa. Olemme tehneet nettiin kalenterin johon jokainen kirjaa milloin haluaa seuraa, ja mihin puistoon haluaa mennä. Puistoilut ja kerhoilut toivottavasti riittää tuohon sosiaalistamiseen, siis tällaisen lapsen kohdalla joka ei luonnostaan viihdy ryhmissä. Tuntuu hyvältä, että hän muuten saa olla kotona, koska selvästi on jo noiden kerhojenkin jälkeen vähän väsynyt - ja se kerhopäivä on sentään vain kolmasosa hoitopäivän pituudesta.

tämä lapsi ei ainakaan ole ujo,hyvin sosiaalinen ja rohkea myös, suurin ongelma kohta lienee juuri se,että miten oppii keskittymään ja rauhoittumaan lapsiryhmässä tehtävientekoon jne. ja kuvittelisin että jos siihen saisi oppia esim sieltä kerhosta pieninä annoksina,voisi olla sitten helpompaa sopeutua siihen eskarissa ja koulussakin?! tiedä häntä.



tuotakin juuri olemme miettineet että niinhän ne ennenkin lapset kasvoivat ilman päiväkoteja ym, ja varmaan täyspäisempää kansaa tuli silloin kuin nykyään :/ vaikka onhan ne omat ongelmat joka ikäluokassa tieten olleet.

täällä välimatkat niin pitkiä eikä puistoista tietokaan, ettei tuollainen kokoontumisjuttu ole mahdollinen,mutta todella kiva että teillä sellainen on mahdollista! varmasti lapsi nauttii kun saa sitten muun aikaa olla kotona tutussa ja rauhallisessa ympäristössä.

Upppp