Suomesta puuttuu karnevalistinen kuolonjuhla. Nauru kuolemalle.
Siksi halloween vetoaa niin kovin. Ympäri maailmaa on kehittynyt erilaisia karnevalistisia kuolonjuhlia, joissa nauretaan kuolemalle ja juhlitaan vainajia. Suomessa kaikki on aina niin vakavahenkistä, vaikka kuolemalle ja lopullisuudelle päin naamaa nauraminen on todella vapauttavaa ja kathartista.
Kommentit (5)
tapa on parempi. On hyvä, että on yksi päivä vuodessa, jolloin pysähdytään miettimään omia läheisiä vainajia. Tekee hyvää ihmiselle muistella edesmenneitä läheisiä ja kerrankin hiljentyä. Elämä on yhtä oravanpyörää ja karnevaalia.
Yliluonnollista: toki. Perheen kesken: toki. Mutta naamiot, kuolemahahmot, lelujen vieminen lasten haudoille, mezkalinin antaminen vainajille jotka juhlivat kanssasi... vähän ero meininki kuin suomessa hiljaa istuminen, itkeminen ja virsien veisuu harmaassa kirkkokoltussa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Day_of_the_Dead
tapa on parempi. On hyvä, että on yksi päivä vuodessa, jolloin pysähdytään miettimään omia läheisiä vainajia. Tekee hyvää ihmiselle muistella edesmenneitä läheisiä ja kerrankin hiljentyä. Elämä on yhtä oravanpyörää ja karnevaalia.
Mutta samalla "päihitetään" se kuolema. Suomessa vain alistutaan.
hiljaa istuminen, itkeminen ja virsien veisuu harmaassa kirkkokoltussa.
kukaan ei estä viettämästä Pyhäinpäivää omaan tapaasi, itse olet tiesi valinnut.
Día de los Muertos on vanha perinne Meksikossa, huumaava sekoitus vanhoja esiespanjalaisia tapoja ja uskomuksia, katolilaista eurooppalaisten tuomaa kulttuuria ja nykyään myös vaikutteita esim. (alkujaan kelttien) Halloweenista.
Siellä suhtautuminen kuolemaan on aivan erilainen kuin meillä, kuolema on osa elämää.
Mikä ettei sitä voisi tuoda Suomeenkin, mutta voisin vaikka säästöni veikata siitä että ryyppäämiseksihän se menisi.
Ja mitä uutta siinä olisi?
Esim. Meksikossa juhla on yliluonnollinen ja perhekeskeinen eikä mikään karkinkeräyskeksintö.