Muuttuuko ns. fiksut ihmiset erossa mielenvikaiseksi?

vaikka en olekaan professori ja ihan mielenvikaisesti käyttäydyin, olen jälkeenpäin ajatellut että luojan kiitos en yhtään ammattitappajaa tms tuntenut olisin ihan kirkkain silmin käskenyt ampua ex:ää munille.

tuulilasinsa palasiksi. Mahtoiko se etta auto oli poliisilaitoksen parkkipaikalla estaa tekoni. Mutta jo vasaran hakiessani tiesin etta se on siella.



Onneksi jarki voitti. Tai joku.



Olen ihan tavallinen insinooriaiti.

eron yhteydessä.



Ajatukset olivat pahempia kuin teot - onneksi näin päin.



Tunnemyrskyissä muutenkin kun olin raskaana ja mies petti - ei meinannut pää kestää.



Suunnittelin murhapolttoa yms.



Erosta on jo aikaa, ex-mies on muuttunut täysin yhdentekeväksi jonka tekemiset eivät heilauta. Lasten isä on ja ilman häntä ei minulla olisi noita maailman ihanimpia lapsia.



Olen tyytyväinen että törmäsin aikoinaan häneen.

varsinkaan poliisi ja kätilö. Professoriltakaan en odottaisi tunnekuohussa välttämättä ylimaallista itsehillintää vain siksi että on professori.



Jatkuvasti kuulee miten ihmiset nimittävät exiään hulluiksi ihan vain sillä perusteella, miten nämä ovat kuohahtaneet eron yhteydessä. Tämä on tyhmyyttä, josta yllätyn aina uudestaan. Kerrankin joku mies selitti (koulutustilaisuudessa yleisölle!) kaveristaan, joka oli seurustellut naisen kanssa 11 vuotta. Sitten he menivät naimisiin. HÄämatkalla oli tullut riita, jonka perusteella he erosivat. Nainen oli saanut raivarin ja tehnyt jotain, mitä lie, ehkä viillellyt auton renkaat tms. Tästä oli miesten mielestä paljastunut naisen "todellinen" luonne - hän olikin hullu josta oli hyvä päästä eroon. Ne edeltävät 11 vuotta eivät kertoneet naisesta mitään. Tällaisia idiootteja tuntuvat olevan yleensä juuri miehet.

ne fiksuimmatkin saattavat käyttäytyä täysin päättömästi.



On aika yleistä, että kaksi hyvin tienaavaa fiksua aikuista tappelee juristin luona tunnin siitä, kummalle kuuluu leivänpaahdin ja kahvinkeitin (niiden hinta on pienempi kuin juristin tuntitaksa). Opiskeluaikana olin töissä ison asianajotoimiston vastaanotossa ja vastaavia tapauksia oli jatkuvasti - siksi olenkin sitä mieltä, että avioehto tulisi määrätä pakolliseksi, helpottaa kummasti sitä eroa.

ihan sekopäiseksi ja avioerothan taitavat tutkitusti olla stressi/kriisilistojen huipulla. Elämä menee usein ihan uusiksi. Soppaan vielä pettämisiä, jättämisiä ja pieniä lapsia, niin oikeastaan voisi ihmetellä miten suurin osa ihmisistä pystyy pysymään suhteellisen selväjärkisinä.

tulee sitten aivan sekopäitä.