Mitä mieltä olette kehitysvammaisen nuoren miehen tulevaisuudennäkymistä?
Poikani on lievästi kehitysvammainen parikymppinen, käy töissä 5 päivää viikossa työtoimintana. Kokee tekevänsä oikeata miesten työtä, viihtyy hyvin ja on pidetty työkaveri isossa työyhteisössä. Hänellä on strukturoitu päivä, viikko, vuosi. Hän on löytänyt myös kotona aikuisen miehen paikkansa: toimii kodissamme kuin "talonmies". Kolaa lumet, hakee halot, vaihtaa hehkulamput, auttaa sisarusten hoidossa... Siis kaikki sujuu helpommin kuin terveiden sisarusten kanssa.
Viihtyy kotona, tahtoisi asua kotona, käydä kotoa käsin töissä. Toisaalta kotioloissa vetäytyy vain omissa oloissa olemiseen, ei tapaa ikäisiään ihmisiä, ei luo kaverisuhteita/ rakkaussuhteita.
Taistelen ajatusten kanssa pitääkö hänet ohjata itsenäistymään omaan asuntoon samaan kaupunkiin. En elä ikuisesti, hän ei kykenisi pitämään yllä tätä kokonaista omakotitaloa, jos meitä vanhempia ei olisi. Hän ei osaa lukea yms. eli tarvitsee kyllä avustajaa "maailmassa".
Mikä on oikea teko häntä kohtaan? Itsenäistää asumaan yksin vai antaa olla kotona kunnes tilanne muuttuu väkisin?
Varsinkin tahtoisin kuulla muiden kehitysvammaisten vanhempien ratkaisuja ja ajatuksia.
Kommentit (6)
mutta ehkä ainakin voisi orientoitua sillä tavalla, että etsii hyviä ja laadukkaita palveluja ja asumispaikkaa jo etukäteen ja yrittää sitä kautta varautua tulevaan. Että vaikka muutto ei olisikaan vielä ajankohtainen, niin helpompihan se on kuitenkin tehdä silloin kun te olette vielä hyvävoimaisia.
voin katsoa löydänkö FB-ryhmän.
Ihanteellisinta olisi ehkä antaa hänelle ajoittain jaksoja pois kotoa asumisvalmennuksessa (tätä on tehtykin), mutta olen pettynyt siihen miten se voidaan kaupungissamme järjestää. Viikot ovat epäsäännöllisiä ja se sekoittaa autistispiirteitä nuorta. Minusta tuntuu myös, että poika ei OPI mitän uutta, vaan on lähinnä säilössä.
Hän sietää nuo viikot, mutta on onnellisin, kun saa palata kotiin.
Hän onmelkein val,is asumaan tuetusti, mutta... ap
Poikani ei ole kehitysvammainen, mutta muuten erilainen kuin muut ja reilu 10v ap:n poikaa vanhempi. Teenkö väärin, jos annan hänen asua luonani vai jos patistan häntä itsenäistymään. Hänellä ei ole kavereita eikä hän myöskään näe oikein muita ihmisiä kuin minut, äitinsä. Se ero myös ap:seen, että poikani on ollut jo yli 5v työtön.
ap palasi takaisin saunasta.
Mies on sitämieltä, että niin kauan kuin kaupunkimme asumisvalmennus ei toimi oikeasti suunnitelmallisesti ja todella tähdäten mahdollisimman hyvään itsenäisyyteen, poika voi asua kotona.
Alan kallistua samaan. Jos joskus saadaan luotua pitkän tähtäimen suunnitelma siihen kuinka nuorimies siirtyisi omaan asunton ja opettelisi itsenäistymään, voisimme elää tällaista siirtymävaihetta vaikka kolme vuotta :)
Jos resursseja ei ole, poika voi asua kotona. Hän pääsee työtoimintansa kautta kuitenkin makkaranpaistoiltoihin ja keilaamaan, voisi mennä discoon tai leffaan porukalla. Hän on kiinnostunut oppimaan yksin asioimista ja itsenäistymistä. Oppi pari vuotta sitten käymään yksin kaupassa hakemassa vaikkapa viisi ostosta. Se oli iso askel ihmiselle, jonka puheesta on vaikeata saada selvää.
Kuule sinä, jolla jo vähän vanhempi lapsi: onko siihen jokin erityinen syy, että poika ei voi olla työtoiminnassa tai edes päivätoiminnassa? Oletteko hakeneet hänelle avustajaa/ puhetulkkia/ vapaaehtoista ystävää? ap
kun poikani ei siis ole kehitysvammainen, joten ei voi siksi osallistua työtoimintaan vaan on työttömänä työnhakijana kortistossa. Jotain yrityssuunnitelmia hänellä on ollut, mutta ei ne kai oikein voi onnistua, jos välttelee ihmisiä ja vaikeuksia lähteä kotoa. Hän on vain luonteeltaan erakko.
t.5
Leijonaemot ry, myös FB:ssa suljettu ryhmä.
Erityislasten vanhemmille. Meinaan vaan, että sieltä sais ehkä hyviä vastauksia myös :)