Milloin lapsen voi jättää yksin kotiin?

Mutta varmaankin olette harjoitelleet yksin olemista jo aikaisemmin, ettei heti kylmiltään tarvitse osata aamutoimia ja lähtemistä.



Meillä ekaluokkalaisen kanssa harjoitellaan nyt yksinoloa siten, että voi vain olla. Kerrallaan maksimissaan tunti. Ensi keväänä tarkoitus olisi, että poika voi tulla taksilla yksin kotiin ja olla 1,5h yksin, ennen kuin muut tulee kotiin.



Aamutoimien suorittaminen, sään mukainen pukeutuminen, tavaroiden mukaan muistaminen ja ajoissa oleminen on jo vähän vaativampaa, jota kannattaa harjoitella pala kerrallaan.

yksinoloa myös niin ettei tarvitse lähteä mihinkään. Eli saattaa olla yksin kotona kun minä käyn kaupassa tms.



Uskoisin että 3-luokkalainen pärjäisi jo yksin aamutoimet.

iltapäivällä harvoin joutui yksin olemaan kun oli iltapäiväkerhossa, mutta nyt tokalla jo joutuu ja haluaakin olla.

se lapsi on jättää yksin kotiin, kun käy koulua :( Kouluävät aikalailla lyhyemmät kuin työpäivät.

eskarilaisen voi jättää pieniksi ajoiksi yksin

sellainen käytäntö että lapset jätetään liian aikaisin yksin ja siitä ei saa vanhemoia syyllistää...



Eskarilainen on liian pieni olemaan yksin, samoin ekaluokkalainen. Mutta kouluun on mentävä ja aikuisten on mentävä töihin niin siksi valtakunnallisesti on tehty päätös että lapsi on ihan ok jättää yksin moneksi tunniksi.



Iltapäiväkerhot ovat ainoa pelastus joita eivät kaikki halua käyttää niiden meluisuuden vuoksi. Aikuiset ei halua palkata lapselleen kotiin hoitajaa koska "pärjää" yksinkin.



Monen ekaluokkalaisen päivä päättyy klo. 12. vanehmmat jos ovat töissä 16, käyvät kaupassa ja tulevat kotiin, on kello äkkiä 17-17.30.



Kyllä se on aika pitkä aika olla yksin kotona kun ikää on 7 vuotta. Siinä ehtii keksimään jo kaikenlaista kavereiden kanssa, ehtii jopa känniin ja selviämäänkin (niin eräässä englantilaisessa dokumentissa jossa lapset kännäsivät ja harrastivat seksiä iltapäivisin ennen vanhempien kotiintuloa).



Tottakai lapsi pärjää, ei se siihen yksinoloon kuole (toivottavasti). Pärjäähän lapset talojen raunioissa vuorokausia, kidnapatut lapset selviävät hengissä vuosien hyväksikäytöstä, jotkut selviävät omasta perhehelvetistään hengissä... kyllä ne pärjää, pärjäähän lapset sodissakin.



Mutta onko tarkoitus laittaa lasta pärjäämään ja käsittelemään sellaisia asioita yksin joihin ei ole valmis?



Sopeutuuko lapsi? Kyllä. Pärjääkö? Kyllä. Onko se lapsen paras? Sitä voisi miettiä uudestaan....



Jostain meille tulee huonosti voivaa nuorisoa, masentuneisuutta ja maailman suurimmat itsemurhaluvut. Katso kunnolla peiliin ja mieti oletko laittanut lasesi pärjäämään yksin liian aikaisin!

Minulla on nelosluokkalainen, joka kestää aamulla, mutta ei iltapäivällä. Pelkää liikaa ja on nähnyt niin pahan pahoinpitelyn kadulla, että en edes ihmettele.



Menee joko kaverille tai tädilleen, joka on kotona lasten kanssa. Tokaluokkalaisena oli iltapäiviäkin, mutta ei enää.



Kaupassa voin käydä, mutta sekin on välillä vaikeaa. Pakottaa ei saa, ja olen samaa mieltä, että pärjäähän ne, mutta suurin syy soittaa MLL:n puhelimeen on lapsen yksinäisyys, jota vanhempi ei näe.

Eli 6-vuotiaina ovat pyytäneet saada jäädä kotiin esim. kauppareissun ajaksi. Ekaluokalla ovat olleet aamulla yksin ennen kouluun lähtöä, keväällä jo iltapäivälläkin. Tokalla sitten eivät ole enää ilttikseen suostuneet, vaan koulusta kotiin välipalalle ja läksyt, sitten kavereiden kanssa. Joten kolmasluokkalaisena yksinolo on ollut ihan ns. normaalia tarvittaessa. Mutta en mä enää viikonloppuina annna olla yksin, jos viikolla on ollut.

Meillä on 5- vuotiaasta lapset olleet muutaman hetken yksin kotona. Olen saattanut tehdä pihatöitä ja lapsi pelaa sisällä tai käyn kaupassa ja aikaa menee 10 minuuttia.



6- vuotiaan olen jättänyt kotiin tunnin ajaksi. Silloin lapsella mahdollisuus mennä naapuriin tarvittaessa. Lapsella on kännykkä jolla voi soittaa vanhemmille tai mummulle.

Nämä on olleet kertoja kun lapsi pyytää saada jäädä kotiin.



Ihanteellista minusta olisi (ainakin omalle lapselle) iltapäiväkerho jos lapsella on kotona yksinoloa niin aamulla ja iltapäivällä. Vaikka lapsi osaisi olla ja lähteä ja saapua kotiin ja ottaa ruokaa niin tuossa on jo vähän liikaa yksinoloa, minulla on ollut lapsena tuo tilanne ja yksinäistä se on vuoden jälkeen, alussa voi olla kivaa ja sujuvaa mutta ei tuo järkevää ole.



Itse olen kotona ja työni on vuorotyötä eikä lapsellani tule olemaan onneksi tuo mikä teillä mutta jos olisi niin olisin valmis pohtimaan vakavasti toista työpaikkaa jossa voisi vähän enempi olla lapsen läsnä.



Tai pystytkö kysymään jotain sukulaista tai muuta ihmistä auttamaan?

Oletteko jättäneet kolmasluokkalaisen syys-ja hiihtolomaksi yksin kotiin? Entä joulu-ja kesä-ajat? Ongelma tosiaan kun koulun loma-ajat ei oikein mene yksiin työssä käyvän lomiin.

sellainen käytäntö että lapset jätetään liian aikaisin yksin ja siitä ei saa vanhemoia syyllistää...

Eskarilainen on liian pieni olemaan yksin, samoin ekaluokkalainen. Mutta kouluun on mentävä ja aikuisten on mentävä töihin niin siksi valtakunnallisesti on tehty päätös että lapsi on ihan ok jättää yksin moneksi tunniksi.

Iltapäiväkerhot ovat ainoa pelastus joita eivät kaikki halua käyttää niiden meluisuuden vuoksi. Aikuiset ei halua palkata lapselleen kotiin hoitajaa koska "pärjää" yksinkin.

Monen ekaluokkalaisen päivä päättyy klo. 12. vanehmmat jos ovat töissä 16, käyvät kaupassa ja tulevat kotiin, on kello äkkiä 17-17.30.

Kyllä se on aika pitkä aika olla yksin kotona kun ikää on 7 vuotta. Siinä ehtii keksimään jo kaikenlaista kavereiden kanssa, ehtii jopa känniin ja selviämäänkin (niin eräässä englantilaisessa dokumentissa jossa lapset kännäsivät ja harrastivat seksiä iltapäivisin ennen vanhempien kotiintuloa).

Tottakai lapsi pärjää, ei se siihen yksinoloon kuole (toivottavasti). Pärjäähän lapset talojen raunioissa vuorokausia, kidnapatut lapset selviävät hengissä vuosien hyväksikäytöstä, jotkut selviävät omasta perhehelvetistään hengissä... kyllä ne pärjää, pärjäähän lapset sodissakin.

Mutta onko tarkoitus laittaa lasta pärjäämään ja käsittelemään sellaisia asioita yksin joihin ei ole valmis?

Sopeutuuko lapsi? Kyllä. Pärjääkö? Kyllä. Onko se lapsen paras? Sitä voisi miettiä uudestaan....

Jostain meille tulee huonosti voivaa nuorisoa, masentuneisuutta ja maailman suurimmat itsemurhaluvut. Katso kunnolla peiliin ja mieti oletko laittanut lasesi pärjäämään yksin liian aikaisin!

En vain niputtaisi kaikkia 9-vuotiaita samaan nippuun vaan nimenomaan kehottaisin vanhempia kuuntelemaan sitä omaansa ja näkemään ohi oman tarpeen.

Esim. minä pärjäsin kaikki lomat yksin 9-vuotiaana, leikin päivät kavereiden kanssa jne. Veljeni sen sijaan ei, vaikka me siskot olimme myös kotona. Meillä oli kuitenkin kaverimme, joten veli tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Hänelle sitten järjestettiin päivisin puuhaa, ja siskot velvoitettiin muutamaksi tunniksi seuraksi.

Ei kannata tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen. Osa lapsista nauttii siitä, että saa kodin hetkeksi itselleen, osa taas ei.