Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Harmittaa vietävästi nuoruuden koulutusvalinnat.
06.10.2012 |
En ole ikinä ollut kovinkaan kunnianhimoinen, ennen kuin nyt 42-vuotiaana olen täysin kypsä nykyisiin töihini ja haluan eteenpäin alallani. Mutta tässä tulee kunnon koulutuksen puute vastaan. Minulla ei ole kaupallista korkeakoulutusta vaan opistotasoinen koulutausta 90-luvun alusta.
Työkokemusta on toki kertynyt vuosien aikaan, pitkiä työsuhteita, mutta ei suurempaa urakehitystä, jota toki vähän hidasti äitiysvapaat.
NYT olen jotenkin herännyt ja on kova halu päästä uralla eteenpäin ja haastavimpiin töihin. Eipä ole kuin kaksi suurta estettä: ikä ja koulutuksen puute. Työkokemus on kyllä hyvä, mutta ihan varmasti samojen paikkojen hakijoissa on niitä nuorempia ja koulutetumpia, joten millä ihmeellä voin vakuttaa olevani heitä parempi?
Olen tätä nyt jonkin aikaa miettinyt ja tuntuu, että lähipiirini on täynnä vain korkeakoulutettuja - päälliköitä, johtajia, asiantuntijoita jne. Olen alkanut tuntea todellista alemmuudentunnetta työstäni ja opiskelutaustastani vaikka eihän näistä asioista juurikaan puhuta eikä "alempitasoisempi" työni vaikuta kenenkään käytökseen minua kohtaan.
Tästä on kuitenkin kehittynyt nyt päässäni iso asia, varsinkin kun olen aika kypsä nykyiseen työhöni, jossa joudun tekemään työnimikkeeni lisäksi kaikenlaisia jokapaikan höylän hommia. Ärsyynnyn nykyään suunnattomasti kun joku tulee pyytämään esim. apua kopiokoneen mentyä tukkoon tms.
Mitä voin enää tehdä, ikää on eikä kouluttautuminen ole enää mahdollista ainakaan päätoimisesti. En ole montakaan työhakemusta vielä lähettänyt ja aion kyllä jatkaa hakemista. Pahoin kuitenkin pelkään, että aikani on ohi.
En halua jäädä rypeämään tähän pikkuhiljaa kasvavaan ärsytykseen ja katkeruuteen, mutta en ole vielä keksinyt ratkaisua.
Kommentit (17)
Arki-illat menevät pitkälti harrastusten parissa. Lisäksi mieheni joutuu matkustamaan jonkin verran työn ohessa. Opiskelu olisi mahdollista pääsääntöisesti vasta klo 21 jälkeen illalla.
Ehkä kerran -kaksi viikossa olevaan iltakoulutukseen olisi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ottaa harkaa sarvista ja alkaa katsella koulutusmahdollisuuksia jos se estaa sun uralla etenemisen. vaikka et ole tainnut viela edes yrittaa hakea uusia tyopaikkoja tyokokemuksen perusteella ? ensin ma yrittaisin sen kokemuksen perusteella ja nyt sun pitais kylla loytaa lisaa itsevarmuutta, kylla sun tyokokemus ja ika (ei enaa aippaloma-iassa) varmasti kiinnostaa tyonantajia!! joten hanta pystyyn etka pyytele anteeksi sita koulutuksen puutetta. JOS homma ei tunnu toimivan ja palautteen perusteella kyse on nimenomaan siita koulutuksesta niin ota selvaa mita olis tarjolla, esim avoin yliopisto tyon ohella ?!
esim. aalto-yliopiston avoimen kursseja, siis ent. kauppakorkean avoin. Siellä on jotain, jota voit suorittaa myös netissä iltaisin. Eikä niillä luennoilla yleensä ole läsnäolopakkoa, jos pääset välilläkin paikalle, luentoprujut ovat netissä ja niillä kyllä selviää.
Eli jos sinnikkyyttä opiskeluun ei ole ei kannata yrittää parempiin hommiin. Sä oot vasta 42 eli työvuosia edessä vielä vaikka kuinka, lähde siis opiskeleen! Jos tarpeeksi haluat niin teet töitä sen eteen. Jos et halua niin lopeta unelmien perässä huutelu ja tyydy nykyiseen. Elämäänsä voi aina muuttaa riippumatta iästä ja aika usein riippumatta olosuhteista! Tiedän useita jotka vaihtaneet ammattia kypsällä iällä eli 40-50v, kaikki on mahollista jos terveys ei ole este. Nyt teet asialle jotain!
Miksi katua aikaisempia valintoja? Ei se korkeakoulututkinto olisi mikään läpihuutojuttu ollut nuorempanakaan. Itse menin yliopistoon 24 vuotiaana ja tunsin itseni ikivanhaksi teknistä alaa opiskellessa. Valmistuin 28 vuotiaana ja työtäni pystyisin tekemään pienemmälläkin koulutuksella.
Persoonasta riippuu miten pärjää, ei siitä tutkinnosta välttämättä ole edes merkittävää hyötyä työelämässä. Paljon melua tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeintä on mitä olet valmis tekemään asian eteen nyt.
Miksi koet alemmuutta? Ei päälliköiden ja johtajienkaan elämä herkkua ole. Itse olen ihan suorittavan tason duunari, vaikka kirjoitin hyvät paperit ja olin yliopistossakin. Huomasin, että minulle sopii parhaiten suorittava työ.
Miksi et pidä siitä että ihmiset kysyvät sinulta asioita, eikö sen pitäisi imarrella ja tehdä mielen hyväksi?
sitä vähemmän on läsnäoloa. AMK:ssa vielä jonkin verran (päiväpuolella ihan koulumeininkiä) mutta yliopistossa voi tehdä todella itsenäisesti (avoimesta nyt puhumattakaan - luennot esim. parina viikonloppuna putkeen)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että rajaat itse itseäsi. Jos itse uskoo olevansa liian vanha ja kouluttamaton, rajoittaa itse itseään.
Ainakin meidän yrityksessä edetään kykyjen mukaan, pohjakoulutus ei ole oleellinen. Jos lisäkoulutusta tarvitaan, sitä hankitaan työnantajan piikkiin työn ohessa.
lasten harrastuksiin vois saada kimppa-apua muilta vanhemmilta yms. Naapurini juuri otti vuoden vuorotteluvapaata, jotta voi päätoimisesti opiskella, on opiskellut työn ohella pari vuotta. ikää on jotain 42-45 v, en ole tarkemmin kysellyt. Hänellä on kuiteskin erityislapsi, jonka hoito ja terapiat vie paljon aikaa myös. Ja toinen normaali harrastava lapsi, ja myös sivuotoimisesti opiskeleva mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tavallaanhan sinulla on nykyistä korkeakoulututkintoa vastaava tutkinto. Insinööripuolella vieläpä vanhoja opistoinsinöörejä arvostetaan enemmän kuin amk-insinöörejä.
esim. jos tradenomiksi haluaa, täällä lisätietoja verkkokoulutuksesta: http://tutkintoverkossa.wordpress.com/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääset korkeakouluopintojen alkuun avoimessa yliopistossa tai korkeakoulussa. Se ei ole päätoimista opiskelua vaan nimenomaan työssäkäyviä varten suunniteltua. Kun sinulla on sitten koossa tarpeeksi avoimen opintopisteitä, voit päästä yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi joko avoimen väylän kautta tai pääsykokeella. Voi suorittaa sitten tavoittelemasi tutkinnon parissa vuodessa päätoimisena opiskelijana, tai viimeistellä graduasi työn ohessa.
etäopintoina http://www.avoinyliopisto.fi/fi-FI/paikastariippumattomat/ . Käyt haluamaasi alaa jonkin verran etänä ja haet myöhemmin avoimen väylän kautta tai maisteriopintoihin yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä enimmäkseen on taistelumieliala päällä vaikka kieltämättä välillä "epätoivo" ottaa valtaa. En tosiaan ole vielä hakenut montaakaan paikkaa, mutta noissa työpaikkailmoituksissa se koulutusvaatimus yleensä on korkeakoulutasoa.
Yrittänyttä ei laiteta, alan nyt aktiivisesti hakemaan noita työpaikkoja ja katson pääsenkö haastatteluihin.
Itsevarmuutta ehkä tarvitisin vähän lisää, sitä olen kyllä saanutkin viimeisten vuosien aikana. Osaan nykyään sanoa myös ei vaikka tunnollinen ja kiltti olen edelleen luonteeltani. Sen vuoksi minulle usein tuleekin ne yleishommat, joita kukaan muu ei halua tehdä. En enää minäkään ja suurin syy on, että aika ei riitä mikäli haluan tehdä sen oikean työni hyvin.
ap
Töissä edelleen samassa paikassa, jossa minulle onkin nyt tarjottu päällikön paikkaa, josta olenkin toki mielissäni. Tästä vasta oikeasti aktivoiduin katsomaan noita avoimen korkeakoulun kursseja ja siellähän olisi monta mielenkiintoista, juuri nykyistä ja tulevaa työtäni koskevaa kurssia. Minulle on siis tarjottu lisävastuuta ja koen, että senkin vuoksi pitää lähteä opiskelemaan koska en ole kyseisiä töitä aiemmin tehnyt enkä niitä opistotason koulutuksella edes opiskellut.
ap
mikä estää opiskelemasta nyt?