Nään joka yö unta seksistä tai että joku pitää lähellä. :(

Miksi se kynnys niin korkea on? Kuule siellä niitä on maailma täynnä hellyydenkipeitä miehiä, jospa vaan uskaltaisit ensin tapaamaan jonkun?

vaan päästää lähelle ketään, aiempien pettymysten vuoksi. Yhdenyön juttuja en halua ollenkaan eikä ole vastaan tullut ketään musta vakavammin kiinnostunutta.



En osaa enää flirttailla tai semmosta. Varmaan rupeaisin vollottamaan, jos joku halaisi mua.



ap

ja sinä itse vaan voit sen purkaa. Mitä sun elämääsi kuuluu? Onko sulla aikaa itsellesi, ystäviä, käytkö ulkona? Jotkut ihmiset on luonnostaan flirtimpiä kuin toiset, mutta oma yleinen fiilis kun on positiivinen niin se välittyy ulospäinkin.



Voit päättää että elämäsi on vailla läheisyyttä elämistä tai voit päättää että muutat sen suunnan.



Se vakavampi kiinnostus kehittyy pikkuhiljaa kun toista tapailee. Eihän sellaista voi tapahtuakaan jos ei ketään tapaile.



t. 1

ja sinä itse vaan voit sen purkaa. Mitä sun elämääsi kuuluu? Onko sulla aikaa itsellesi, ystäviä, käytkö ulkona? Jotkut ihmiset on luonnostaan flirtimpiä kuin toiset, mutta oma yleinen fiilis kun on positiivinen niin se välittyy ulospäinkin.

Voit päättää että elämäsi on vailla läheisyyttä elämistä tai voit päättää että muutat sen suunnan.

Se vakavampi kiinnostus kehittyy pikkuhiljaa kun toista tapailee. Eihän sellaista voi tapahtuakaan jos ei ketään tapaile.

t. 1

mun korvien välinen juttu. Ei mulla oikein töitten ja lasten jälkeen jää aikaa itselle, vapaaviikonloput menee vain elpyessä. En olekaan pitkiin aikoihin jaksanut käydä missään ulkona tms. Työpaikallakin kaikki miehet ovat varattuja, ainakin ne mielenkiintoiset.



Olen ollut aiemmin semmoinen vähän pilke silmäkulmassa flirttailija ja iloinen ja rento, nykyään olen parhaimmillani vain kyyninen. En minäkään ihastuisi itseeni!



Ehkä tää menee ohi joskus.



ap

Minulla sama tilanne. Eron jälkeen yksin nyt jo viidettä vuotta. Seksiä sinä aikana pari kertaa (ja tästäkin jo vuosia). Yh ja muutenkin haastava elämäntilanne, jonka vuoksi viikonloput menee täälläkin ihan vain toipuessa. Todella harvoin käyn edes ystäviä tapaamassa (soitellaan kyllä paljon).



Näen joka yö unta jostain tilanteesta jossa on jotain kosketusta, romantiikkaa, halimista tai että joku mies ihastuu minuun. Juuri viime yönä näin unta että olin jossain pikku risteilijälaivalla matkustajana, ja laivan mosambikilainen kapteeni, musta mies, puristeli peppuani kun nousin laivan portaita hänen edellään ylös :-)



N36

Tiedän neuvoa hyvän vinkin. Tee sellainen profiili esim. suomi24:seen ja etsi sieltä YSTÄVÄÄ eli ei treffiseuraa tositarkoituksella tmv.

Näihin miehet vastaavat fiksummin, he ajattelevat henkistä puolta enemmän. Eivät pyri heti sänkyyn jos ollenkaan, voit todella löytää hyvän ystävän kenen kanssa harrastaa, käydä elokuvissa tai katsoa leffaa kainalossa jomman kumman luona.

Lapsetkin helpompi ottaa kuvioon kun ei ole taustalla paineita isäpuoleksi astumisesta vaan saa tutustua lapsiin avoimeesti.



Nyt vaan ilmoitus kehiin!



Katso peiliin ja kerro itsellesi olevasi kaunis ja mukiinmenevä. :)

Mieti mikä piristäisi, uskaltaisitko karata kaavoista ja tehdä esim. hiuksiin radikaali muutos?

Ottaa kestoripset?

Ostaa satiinilakanat?





Ihan mitä vaan. Hyvä kirja? Osallistua jonnekin aihetta sivuavaan kurssiin?



Ennen kaikkea: ole oma itsesi! =)





Mulla taas tilanne se, että olen liitossa ja yksin. Ilman hellyyttä, läheisyyttä. Olen pyytänyt sitä, olen kertonut tunteistani avoimesti. Ei auta.

Olen sanonut myös avoimesti kiukuttelevani välillä, koska en saa kaipaamaani läheisyyttä. Pyytänyt anteeksi. Mut kiukuttelu vaan vie puolisoni kauemmas, tiedän.

Olen koittanut parhaani, sen mihin voimani ja aikani lapsilta riittää. Olen järjestänyt lapset nukkumaan ja yhteistä aikaa, mutta mies ei halua. Keksii heti jotain mitä kaikkea pitäis tehdä.

Olen jo miettinyt toisen naisen mahdollisuutta, mutta toisaalta se olisi käytännössä mahdotonta.

Tahtoisin mennä pariterapiaan, mutta yksityiseen ei ole varaa ja jokaiselle käynnille tulisi maksaa hoitaja lapsille. Asumme paikkakunnalla missä ei ole lähelläkään ketään sukulaista tai tuttua.



Miehellä täällä on pari kaveria ketä nähdä. Omani jäi vanhalle kotipaikkakunnalle. Olen suunnattoman yksin. En käy töissä, sairauteni on sen verran pahassa jamassa etten jaksa mitään kerhoja. Olen kotona pienimmän kanssa.

Olen ajoittain iloinen, saan mielihyvää esim. sisustamisesta, mutta usein mies latistaa iloni heti jopa masennuksen puolelle.



Pitää pohtia, mutta sinulle toivotan valoisaa ja lämmintä syksyä. =)