Lapsi (3-v.) veti miestä hiuksista lujaa ja mies veti

että repiminen sattuu.

Yrittäkää nyt puhua asia selväksi koska ongelma on tosi ikävä jatkuessaan ja voi johtaa tekemisiin sossun kanssa. Siis vaikka miehesi tarkoittaisi vain hyvää. Miehet eivät keskustele kasvatuksesta päivät pääksytysten av:lla joten eivät ole erityisen tietoisia siihen liittyvistä lakipykälistäkään.

niin ala itkemään ja sano lapsesi tavoin





"nico-jasmina sattuu, miksi teet noin"

lapsi ei ole repinyt isäänsä hiuksista tai potkinut, mutta minua senkin edestä.



Tämä koko homma on meille outoa, koska lasta ei ole ennen satutettu, eikä hänkään ole koskaan, edes pikkutaaperona purrut tms. repinyt tai ollut yhtään aggressiivinen.



Onko tämä joku ikäkysymys?



Olin itse todellä yllättynyt mieheni käytöksestä ja vielä enemmän siitä, että hän ei suostu asiasta puhumaan, vaan suuttuu ja haukkuu minua. Herää kyllä epäluottamus mieheen :(

joka oppi heti yhdestä kerrasta, että isiä ei satuteta, eli hyvin kävi.



Sinä voisit tehdä kerran samoin, tai sitten hellästi kiellät ja perustelet ja otat niitä repimisiä vastaan jatkossakin, kunnes lasta ei enää se kiinnosta.

On kyllä kaikkea muuta kuin normaalia. Joku aggressiohäiriöhän sillä on.

sullahan se ongelma on kun et saa lasta kuriin!

Näitä on ihan turha alkaa ylispekuloimaan ja puhumaan jostain väkivallasta,tuosta ei mitään muuta seurannut kuin se että tyttösi oppi kerrasta.

Jos äitikin satuttaa niin sitten se kostaa taas seuraavalle. Muihin lapsiin?

kiva kierre edessä.

jos 3v on väkivaltainen, niin häntä pitää rangaista! Mutta ei väkivallalla, vaan vaikka jäähypenkillä ja lempilelun menetyksellä. Pelkkä sanominen ei todellakaan riitä.

sun ajatusmaailma on kyllä...hmm... en ihmettele yhtään mistä näitä aggressiivisia herranterttuja tulee, kun iso osa porukasta on nykyisin kuten ap. Jos joku uskaltaa vähänkään näyttää lapselle mitä saa tehdä ja mitä ei, niin sehän laitetaan suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. KUn ei mussulle voi ja silleen. Sitten samat kukkahattuämmät ihmettelee miten lapset nykyisin on niin sekaisin ja heiluvat puukkojen kanssa kouluissa ja hakkaavat siellä opeja ja toisia oppilaita ja sit terapiassa psykologi ihmettelee, että ai että, mikä sillä mussulla oikein on, etkö sinä kulta pieni ymmärrä, että toisten hakkaaminen sattuu, että oli väärin kun luokkakaveri sai aivotärähdyksen, kun pamputit sitä päähän. Voi muru sentään, lisätään sulle toinen terapiakäynti/vko, kyllä tää tästä...



Miehesi on liian viisas sulle, mutta ota siitä avioero ja ilmoita jonnekin sossuun/psykologille, mitä se pahuuden ilmentymä meni tekemään. Haastat käräjille ja vaadit yksinhuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia, ilman muuta.

että kyllä lapsen ihan pienestä asti pitää ymmärtää tekojen seurauksia. Että ihan totta tosiaan tulee muitakin seurauksia kuin se, että naama virneessä sanotaan "anteeksi" eikä edes ymmärretä mitä se anteeksi tarkoittaa.



Kiusaajia ymmärretään liikaa eikä heidän edes anneta oppia empatiaa, kun vaan hyysätään ja pelkkä "anteeksi" riittää kerta toisensa jälkeen. JOllei pienenä opi näitä juttuja, niin ei niitä niin vaan isompanakaan opi. Sitä vaan, ettei yksilöiden ja yhteiskunnan tarvitsisi oppia kantapään kautta niitä seurauksia. Kun joku saa ikuisesti hakata/repiä/nimitellä tms. toista, niin jossain vaiheessa tämä toinen (äiti, isä, toinen lapsi) voi pimahtaa lopullisesti, ei ne "anteeksipyynnöt" niitä fyysisiä/henkisiä arpia paikkaa. Ja pimahdus on vaarallista, siitä sitten kumpuaa todelliset perhehelvetit tai esim. nämä kouluampumiset, kun vuosia kiusattu ei enää niele yhtään iskua (fyysistä tai henkistä)enempää, kuppi on täysi.



Ap, eikö ole parempi, että raivokierre katkaistaan suht kivuttomasti, saadaan lapsi ymmärtämään, että kertakaikkiaan se sattuu, isiin ja äitiin sattuu (kuten häneenkin sattuu)Isillä ja äidillä on tunteet ja tuntoaisti kuten hänelläkin. Vai meinaatko että sinä kärsivällisesti vaan viikko tolkulla otat niitä repimisiä ja potkimisia vastaan, kenties vuosi tolkulla ja että päiväkodin/koulun toisen lapset ottavat niitä vastaan ja pojalle riittää aina vaan kun menee minuutiksi jäähylle ja sanoo "anteeks"?



En tiedä, lasten kasvatuksessa ollaan saavutettu järjettömyyden huippu. En ole väkivallan kannalla, vaan nimenomaan rauhan ja väkivallattomuuden!!! Kenellekään ei pidä sallia mitään erityisvapauksia tässä suhteessa, ei edes "juuri meidän mussukalle, kun se vaan nyt on tää vaihe"

lapselle tehoaa parhaiten. Järki tässäkin tietysti, mutta 3-v. saattaa noilla keinoin hakea vain huomioita, eikä tajua että satuttaa toista, vaikka sen miten sille kerrot ja jäähypenkille laitat. Pieni nippaisu lapsen tukasta tms. on ainakin meillä opettanut hyvin lapselle, että se on ikävää ja sattuu ja tapa on jäänyt sen tien pois.

takaisin niin, että lapsi alkoi itkeä ja sanoi, että "isä sattuu, miksi teet noin". Sitten tulin paikalle (en siis nähnyt tapausta, kuulin vain). En viitsinyt lapsen kuullen alkaa puuttua, myöhemmin sanoin miehelle, joka vastasi, että älä naputa, kun et nähnyt mitä tapahtui.

Mulla on jotenkin tosi paha olo tapahtuneesta, vaikka siitä on jo pari päivää. Olenko yliherkkä? En halua, että lastani satuttaa kukaan, varsinkaan aikuinen tai oma isä!

Lapsi on viime aikoina alkanut lyödä, potkia ja repiä hiuksista lähes joka päivä, ennen ei harrastanut sellaista. Itse olen vain irrottanut ja kärsivällisesti kieltänyt, että noin ei saa tehdä, mutta ei ole ollut vaikutusta.

Olipa lapsellista käytöstä mieheltäsi,sairasta.Jos mun mieheni(meillä on monta lasta),olisi jollekkin lapselle tehnyt noin,olisi ottanut kantaa välittömästi,äidin pitää puolustaa lastansa.3.vuotias on vielä pikkuinen,eikä välttämättä ymmärrä,että sattuu,jos hiuksista vedetään.Tyhmä äijä sanon minä.Mistä tiiät mitä muuta se tekee,jos tahallaan teloo pientä ihmistä.Herää kysymys?

lapsi ei ole repinyt isäänsä hiuksista tai potkinut, mutta minua senkin edestä. Tämä koko homma on meille outoa, koska lasta ei ole ennen satutettu, eikä hänkään ole koskaan, edes pikkutaaperona purrut tms. repinyt tai ollut yhtään aggressiivinen. Onko tämä joku ikäkysymys? Olin itse todellä yllättynyt mieheni käytöksestä ja vielä enemmän siitä, että hän ei suostu asiasta puhumaan, vaan suuttuu ja haukkuu minua. Herää kyllä epäluottamus mieheen :(

Yksi lapsistani alkoi purra sisaruksiaan ja minua. Kun kerran puri minua, kysyin lapselta rauhallisesti että tiedätkö miltä tuo tuntuu? Hän sanoi ei ja kysyin että haluatko tietää? lapsi tuli luokseni ja otin käsivarresta kiinni ja purin. En lujaa mutta niin että se tuntui. Ei purrut enää ketään sen jälkeen ikinä. Minä toivoin että näin olisi tehty myös sille tytölle, joka puri kuopustani päiväkodissa verille asti. Mutta ei tehty, se tyttö eristettiin leikeistä eikä koulussakaan ole saanut kavereita näistä purruista. Että kumpi on sitten parempi, että se loppu kuin seinään vai että se ei lopu.

Lapsi hakee rajoja ja ehkä ymmärtää nyt, että tukasta repiminen todellakin sattuu. Koiranpennutkin oppii olemaan purematta, kun niitä puraisee takaisin.

toistuvista kielloista huolimatta, niin tukistaisin minäkin! Se voi olla se ainoa asia jolla tajuaa, että se sattuu.



Olisin vähän huolissani siitä 3v lapsesta: kolmevuotiaalla pitäisi olla jo empatiakykyä. Satuttaako muita muutenkin tahallaan?

Voihan pyytää että lapsi itse vetää itseään samalla lailla tukasta, jos epäilee että lapsi ei tiedä tuon tuottavan kipua.

Tuollainen ap:n miehen tyyli vain opettaa että koston on sallittua.

Olisin vähän huolissani siitä 3v lapsesta: kolmevuotiaalla pitäisi olla jo empatiakykyä. Satuttaako muita muutenkin tahallaan?

[/quote]

Empatia kyky kehittyy vasta 4-vuotiaalla. Siis keskimäärin.

Olisin vähän huolissani siitä 3v lapsesta: kolmevuotiaalla pitäisi olla jo empatiakykyä. Satuttaako muita muutenkin tahallaan?

Empatia kyky kehittyy vasta 4-vuotiaalla. Siis keskimäärin.

ja monilla se ei kehity koskaan, kun sen ei anneta kehittyä ts. ei kasvateta lasta.

En kuitenkaan hyväksy väkivaltaa lasta kohtaan, mutta olen kyllä samaa mieltä, että nyt lapsesi koki konkreettisesti minkä takia ei vedetä hiuksista. En nyt kehota lyömään, kun lapsi lyö, mutta pointin ymmärrät.

että kyllä lapsen ihan pienestä asti pitää ymmärtää tekojen seurauksia. Että ihan totta tosiaan tulee muitakin seurauksia kuin se, että naama virneessä sanotaan "anteeksi" eikä edes ymmärretä mitä se anteeksi tarkoittaa.

Kiusaajia ymmärretään liikaa eikä heidän edes anneta oppia empatiaa, kun vaan hyysätään ja pelkkä "anteeksi" riittää kerta toisensa jälkeen. JOllei pienenä opi näitä juttuja, niin ei niitä niin vaan isompanakaan opi. Sitä vaan, ettei yksilöiden ja yhteiskunnan tarvitsisi oppia kantapään kautta niitä seurauksia. Kun joku saa ikuisesti hakata/repiä/nimitellä tms. toista, niin jossain vaiheessa tämä toinen (äiti, isä, toinen lapsi) voi pimahtaa lopullisesti, ei ne "anteeksipyynnöt" niitä fyysisiä/henkisiä arpia paikkaa. Ja pimahdus on vaarallista, siitä sitten kumpuaa todelliset perhehelvetit tai esim. nämä kouluampumiset, kun vuosia kiusattu ei enää niele yhtään iskua (fyysistä tai henkistä)enempää, kuppi on täysi.

Ap, eikö ole parempi, että raivokierre katkaistaan suht kivuttomasti, saadaan lapsi ymmärtämään, että kertakaikkiaan se sattuu, isiin ja äitiin sattuu (kuten häneenkin sattuu)Isillä ja äidillä on tunteet ja tuntoaisti kuten hänelläkin. Vai meinaatko että sinä kärsivällisesti vaan viikko tolkulla otat niitä repimisiä ja potkimisia vastaan, kenties vuosi tolkulla ja että päiväkodin/koulun toisen lapset ottavat niitä vastaan ja pojalle riittää aina vaan kun menee minuutiksi jäähylle ja sanoo "anteeks"?

En tiedä, lasten kasvatuksessa ollaan saavutettu järjettömyyden huippu. En ole väkivallan kannalla, vaan nimenomaan rauhan ja väkivallattomuuden!!! Kenellekään ei pidä sallia mitään erityisvapauksia tässä suhteessa, ei edes "juuri meidän mussukalle, kun se vaan nyt on tää vaihe"