masentunut äiti

Sinun ei tarvitse tyytyä/jäädä tuollaiseen mielentilaan. Kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Elämä on elämisen arvoista, mukaan mahtuu valitettavasti myös näitä hetkiä. Olen itse myös kokenut pienimuotoisen masennuksen kiusauksen uhrina. Elämä tuntui liian painavalta ja sänky oli juuri se turvallisin paikka.



Tee itsellesi, ja läheisillesi se palvelus, että pyydät apua. Se ei ole sinulta pois.



Katso ulos ikkunasta ja yritä nauttia kirpeästä maisemasta :)



Kaikkea hyvää sinulle.

Masennus tulee ja menee. Mä olen kokeillut erilaisia lääkkeitä/terapioita mutta ei ne juurikaan auta. Aika auttaa parkaiten.



Tuosta huutamisesta. Oma äitini huusi minulle ja minusta se oli aivan kamalaa. Vieläkin ahdistaa ajatus siitä huutamisesta. Itse en huuda lapsilleni (vaikka mieli tekisi). Huutaminen ei auta asiaa. Koeta olla huutamatta. Alkuun se on vaikeaa mutta sitten siihen tottuu.

mutta onneksi vain kerran. Yritin muuten pitää pinnanni. Lapsi saanut leikkiä kavereiden kanssa koko päivän ja ilman suurempia vääntöjä... tai ei vääntöä lainkaan.



Itse itkin, sain kerrottua ihanalle ystävälle tilanteesta. Keittiössä odottaa kaaos. Huomiset päiväkoti vaatteet lapselle valmiina. Huomenna siivoan keittiön pöydän.



Ahdistaa ja puristaa rinnasta. Onneksi päivän paras hetki nyt kun unilääkkeet on otettu ja kohta pääsen sänkyyn katsomaan Frendejä.



MÄ

Kerroit ystävälle tilanteesta. Aina auttaa kun saa itsestään jotain ulos. :) Kuulostaa hyvältä että siivoat huomenna keittiön pöydän, asetat itsellesi pieniä tavoitteita. Älä liikaa kerralla, hiljaa hyvä tulee.



Nyt menet katsomaan frendejä ja yrität herätä hiukan valoisampaan huomiseen :)



T. 2. viestin kirjoittaja

Minäkin välillä huudan lapsilleni ja jälkeenpäin kaduttaa todella. Tiedän, että se huutaminen ei auta, päinvastoin, enkä haluaisi tehdä niin. Tuedän tunteen, kun ei jaksaisi mitään, Välillä kuitenkin on helpompaa, toivottavasti sinullakin.

on lääkitys, käyn terapiassa, tänään myönsin ekan kerran, että olen masentunut.



Katsoin kotiani tai kämpäksi tätä sanon. En jaksa siivota, en vain jaksa. Ei kiinnosta vaikka asuisin missä tavarakasassa... En jaksa ottaa kuivia pyykkejä pois narulta. Uudet olis jo koneessa, mutta en vain jaksa.



Join naapurissa 3siideriä ja olen humalassa.



Kiitos viestissä jossa kerroit äidin huutamisesta. Haluan lopettaa sen ja yritän lopettaa, en pidä siitä itsekään. En halua olla huutava äiti.



En haluaisi olla masentunut äitikään, mutta tänään sen tunnustan... olen masentunut.



Kumpi parempi: masentunut äiti vai ei äitiä ollenkaan? Hankkiudun pois lapseni luota kun vain pystyn.



MÄ