Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vääristänkö minä asiat
16.10.2012 |
Miehen kanssa taas kerran riitaa, hän ei suostu puhumaan eikä kuuntelemaan, oikeastaan koskaan. Ei ihan tavallisista asioista saati sitten jos on jotain vaikeampaa asiaa. Usein sitten kun mulla olisi jotain hankalampia asioita puhuttavana, mies kieltäytyy kuuntelemasta, korotan ääntäni..... Mies siihen saattaa useinkin sanoa, että lopeta lasten kiusaaminen, näin hän aina sanoo minulle lasten kuullen. Nyt meni kyllä minulta ihan hermot, lapset olivat sängystään heränneet kuuntelemaan riitammme ja sanoin, että kun tää äiti on tälläinen, että aina se kiusaa vaan lapsia, on se vaan paha ja kauhea. Lapset tietysti ihan pois tolaltaan. Ja mies siihen, että nyt saat kyllä lähteä. Minusta se on vaan niin älyttömän väärin, että toistuvasti kun hän ei suostu kuuntelemaan, korottaessani ääntäni hän väittää sen olevan lasten kiusaamista puoleltani. Eli siis meillä ei voi puhua silloin kun mies syö, silloin kun lapset ovat hereillä tai silloin kun lapset nukkuvat. Eli minun matematiikallani hänelle ei voi puhua koskaan, eikä mistään. Minullakin olisi kova tarve jutella toisen kanssa ihan kaikenlaisista asioista, kun teen työtänikin niin, että ihmiskontaktit ovat tosi vähäiset, työkavereitakaan ei juuri ole. Yritin tässä jokin aika sitten, että jos voitaisiin keskustella parisuhteesta ja sen parantamisesta kun lapset nukkuvat, suostui muutamana iltana pari minuuttia kerrallaan. Olen myös toistuvasti pyytänyt että voitaisiinko mennä perheneuvolaan tai pariterapiaan, mutta ei käy.
Ottakaa kiltit kantaa missä teen väärin, onko teidän mielestä miehen toistuva huomautus siitä lasten kuullen, että kiusasisin lapsia kun yritän saada häntä juttelemaan sellainen syy, että tekin raivostuisitte?
Kommentit (13)
Saisiko vielä kommentteja, kiitos. Olen minäkin varmaan tehnyt vuosia jo väärin monessa asiassa, mutta alkaa olemaan aivan mahdoton kun toinen ei suostu yhtään puhumaan eikä kuuntemaan.
Tekisi mieli pakata kimpsut, mutta lapset olivat aivan pois tolaltaan, että äiti jättää heidät nyt kokonaan, eikä haluaisi turhaan heitä huolestuttaa. Edellisellä kerralla oli samankaltainen kuvio ja pojan päiväkodistakin puututtiin, että mitä on tapahtunut, kun poika oli ollut aivan tolaltaan tarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mistään en kyllä raivostu sillä tavoin, kun mies mielestäni pakenee lasten taakse, että ei joutuisi keskustelemaan kanssani.
Ja mistään en kyllä raivostu sillä tavoin, kun mies mielestäni pakenee lasten taakse, että ei joutuisi keskustelemaan kanssani.
Sä mäkätät ja raivoat miehellesi niin että lapset heräävät ja pelkäävät, ja nyt syytät miestäsi?
Opettele sinäkin keskustelemaan, ei mikään ihme että mies sulkeutuu. Mene itse terapiaan jos ei mies halua, ehkä opit siellä jotain.
Paha mennä sen kummemmin asiaa kommentoimaan muuten kuin että varmasti teissä molemmissa on vikaa, mutta... Sinä sentään haluat ja yrität saada muutosta parisuhteeseen, mies vaan välttelee. Sinuna kysyisin häneltä suoraan, onko hän tyytyväinen nykytilanteeseen ja suhteeseenne. Jos ei ole, mitä hän on valmis tekemään sen parantamiseksi. Miehen on herättävä siihen, että asiat eivät katoa itsestään kun työntää päänsä pensaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos sanon jostain hänelle epämieluisasta asiasta, saattaa ikäänkuin asettua lasten taakse ja alkaa suunnilleen lässyttämään pienimmälle, että "ei hätää" tai minulle, että "katso nyt tuota, mitähän tuokin tästä ajattelee" -tyyliin. Kerran raivostuin todella pahasti ja pidin kunnon läksytyksen että tajuaako hän itse, miten lapsiin vaikuttaa, jos hän ei pysty ottamaan vastaan jotain arkipäiväistä asiaa (nurmikko on pakko leikata tänään), vaan vetää lapset mukaan siihen "kauheaan tilanteeseen, kun äiti sanoo isille jotain tiukasti". Lapset kyllä kestää, jos äiti joskus hieman äreästi ilmaisee isälle että tämän on syytä tehdä joku asia, tms., mutta täydellinen konflikti syntyy, jos lähdetään linjalle "mitähän Mattikin tästä ajattelee". Sen jälkeen mies tuntuu ymmärtäneen itsekin tilanteen, ei ole ainakaan vielä toistanut tuollaista.
Mutta onhan tuossa tietenkin kaksi puolta, eli sun kannattaa myös miettiä oletko ilmaissut asian turhan kärkevästi tai urputtanut liikaa miehellesi, toisaalta miehen on pakko suostua sun kanssasi keskustelemaan edes joskus mieltäsi painavista asioista, eikös niin? Se on vähän niinkuin hänen velvollisuutensa aviomiehenä. Jos keskustelu ei miehen kanssa kahdestaan onnistu, niin varaa aika esim. perheasioiden neuvottelukeskuksesta tms. seurakunnasta, sieltä saa ilmaista, ei-uskonnollista, pari/perheterapiaa.
Luin vielä vähän tarkemmin viestejäsi. Ymmärrän miestäsi, jos kyse on siitä, että riitelynne häiritsee lapsia. Minusta teidän ongelmanne on se, että teidän "keskustelunne" on ilmeisesti kovaäänistä riitelyä, ja se tietysti häiritsee lapsia. Sinun pitäisi tehdä nyt kaikkesi, analysoida tilannetta ym. että saisit hoidettua nuo keskustelut niin, että se pysyy keskustelun tasolla.
Älä lähde syyttelemään, koita nähdä miehesi puoli asioissa jne. Hyviä ohjeita löytyy kyllä netistäkin, miten pitäisi "riidellä" oikein. Sinällään huono ilmaisu tuo riidellä, koska jos kerran on asioita puhuttavana, ei se tarkoita, että niistä pitäisi riidellä!
Huomaan olevani miehesi kannalla siinä mielessä, että hän yrittää ilmeisesti oikeasti suojella lapsianne noilta riidoilta, tosin osittain väärillä tavoilla. Keskittykää siis keskustellessanne aiheeseen, älkää siihen miksi toinen sanoo mitäkin ja vastaavaa. Kuunnelkaa mitä toinen sanoo ja vastatkaa siihen mollaamatta toista, niin keskustelu pysyy tasolla, joka ei uhkaa lapsia millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, että miten minä manipuloisin tilanteessa? Mielestäni hän manipuloi minua lasten avulla. Voi olla, että "huudan ja mäkätän", mutta en usko että joutuisin edes korottamaan ääntäni, jos toinen keskustelisi ja kommentoisi. Tänäänkään en todellakaan syyttänyt häntä mistään, vaan hermoilin talon rakennevirheistä, että miten niiden kanssa toimitaan.
Pariterapiaan on hirmu hankala mennä yksin.
Pariterapiaan on hirmu hankala mennä yksin.
Ainakin perheneuvolassa meille tarjottiin mahdollisuutta terapiaan sekä kumpikin erikseen että yhdessä. Ihan hyvin voit yksinkin mennä vaikka vaan kokeeksi, niin näet auttaako terapia sinua yhtään. Voit hyvinkin saada apua siihen, miten voisit parantaa keskusteluyhteyttä miehesi kanssa. Ja toisaalta, jos miehesi huomaa sinussa jotain positiivista muutosta, ehkä hänkin lämpenee ajatukselle yhteisestä terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selventää.... Voi olla, että esitystavassani olisi sitten parantamisen varaa... Yritän tuumia asiaa. Mutta kun ihan oikeasti en halua, näin ainakin kuvittelen, riidellä, vaan keskustella asioista, esim nyt ihanoikeasti miettiä miten reklamoidaan talon vioista ja miten lähdetään korjaamaan tilannetta. Pienen keskustelun, tuntui ainakin parilta minuutilta vain, en hyväksyisi vastausta, että mies ei enää jaksa puhua asiasta, puhutaan huomenna.... En ole sellainen ihminen, että kanta muodostetaan niin, että tänään pari minuuttia, huomenna esim klo 18.00-18.03 seuraavan kerran.....
Kai mä sit olen väärässä?
Mies kävi tuossa juuri tässä keittiössä juomassa, oli jo nukkumassa, mutta tuli juomaan.... Yritin alkaa sopimaan, mutta sama täydellinen mykkäkoulu jatkuu, kuten aina. Ei edes murahda vastaukseksi, painelee vaan sänkyyn ja laittaa silmät kiinni eikä vastaa ollenkaan eikä mihinkään.
RAIVOSTUTTAVAA
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minä en tuollaista ukkoa jaksaisi katsellakaan.
Alue: Aihe vapaa
Neuvolasta/terveyskeskuksesta pääsee terapiaan ilman miestäkin. Vois helpottaa ainakin omaa oloa..