Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan voimavarakysely ja sieltä seksi -ja parisuhdeosio!
05.10.2012 |
Saatiin siis neuvolasta voimavarakysely yhdessä miehen kanssa täytettäväksi, jotta siitä voidaan sitten luottamuksellisesti keskustella neuvolassa, joko miehen kanssa yhdessä tai yksin.
Siinä on kysymyksiä perhe-elämästä, mikä on ihan ok, mutta mä en jotenkin tajua, miksi mun pitäisi keskustella jonkun (siis ylipäänsä kenenkään muun kuin oman miehen) kanssa mm. aiheista:
-suhteemme on läheinen
- osoitamme toisillemme hellyyttä
- pystymme keskustelemaan seksuaalielämästämme
Ja tämän "luottamuksellisen keskustelun" kuulisivat siis myös meidän tarkkakorvaisetkin lapsetkin. Hyvällä tuurilla siihen tulee vielä joku harjoittelijakin pällistelemään. Hurraa.
Me ei nyt näitä osioita täytetä, koska kummankin mielestä ois tosi kiusallista puhua henkilökohtaisista asioista vieraalle ihmiselle, ja vielä lasten kuullen. Nämä asiat vaan ei kuulu neuvolalle, mietti sitä sitten miten päin tahansa. Tiedän että tämä on neuvolallekin ihan ok. Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten te muut olette kokeneet tämän lippulappusen ja sen kysymykset? Onko jonkun mies oikeasti ottanut töistä vapaata ihan vaan, että saa mennä sinne kiikkerälle jakkaralle istumaan ja keskustelemaan teidän perhetiimistä, ja kokenut sen hyväksi ja tärkeäksi hetkeksi, eikä pakkopullaksi?
Kommentit (71)
jos itsellä on lapsuudessa huonoja kokemuksia, väkivaltaa, insestiä..yms
olenko auttamattomasti huono vanhempi?
itselläni on insesti kokemuksia lapsuudesta, mutta en todellakaan halua lapsilleni samaa, haluan tarjota lapsilleni kaikkea sitä mistä jäin itse paisi!
mutta onko minut tuomittu huonoksi vanhemmaksi neuvolan silmissä?
vanhempani pilasivat lapsuuteni omaa vanhemmuuttani he eivät kyllä pilaa! eivätkä omien lapsieni lapsuutta!
olemmeko neuvolalle ongelma-perhe?
joudunko ikuisesti todistamaan jollekkin, että olen hyvä jossakin. tuleeko lapsuuteni takia ls-asiakkuus perheellemme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne voi tehdä, jos jättää vastaamatta? Konkreettisesti mitä? Minä jätän kaikki kaavakkeet täyttämättä ja vastaamatta, mitkä koen omaa yksityisyyttäni loukkaavaksi turhaksi uteluksi, urkkimiseksi ja holhoamiseksi. Kiitos tulen itse sitten ihan oma-aloitteisesti kysymään neuvoja, jos olen niiden tarpeessa.
minä en ainakaan täytä tuollaisia lappuja jos sellaisen kouraan lätkäisevät. Nyt ensimmäisessä neuvolassa kysyivät alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. No minäpä vastasin rehellisesti, että joka toinen vkl mennyt ja kerta-annokset olleet runsaita.
Ja tämä oli ennen mieheni tapaamista ja kun lapset olivat isällään, eikä liity tämän hetkiseen tilanteeseen tai tulevaan millään lailla.
Neuvolantäti sanoi ymmärtävänsä asian, mutta siellä ne mun riskipisteet nyt sitten kummittelee.
jos itsellä on lapsuudessa huonoja kokemuksia, väkivaltaa, insestiä..yms
olenko auttamattomasti huono vanhempi?
itselläni on insesti kokemuksia lapsuudesta, mutta en todellakaan halua lapsilleni samaa, haluan tarjota lapsilleni kaikkea sitä mistä jäin itse paisi!
mutta onko minut tuomittu huonoksi vanhemmaksi neuvolan silmissä?
vanhempani pilasivat lapsuuteni omaa vanhemmuuttani he eivät kyllä pilaa! eivätkä omien lapsieni lapsuutta!
olemmeko neuvolalle ongelma-perhe?
joudunko ikuisesti todistamaan jollekkin, että olen hyvä jossakin. tuleeko lapsuuteni takia ls-asiakkuus perheellemme?
ei tule ls-asiakkuutta...
Viime kerralle "piti" viedä tuo voimavarakysely ja itse unohdin koko lapun, eikä mies päässytkään mukaan. Mies ei ole nyt siis ollut kertaakaan mukana.
No, tästähän sitten terkka innostui ja varasi omin ihan itse sieltä tietokoneelta meille perheneuvola ajan, koska "ilmeisesti miehesi ei ole valmis tähän". Meillä on yksi lapsi entuudestaan ja toinen nyt siis tulossa ja mies on yksi parhaimmista isistä mitä tiedän. Sanoin terkalle että hän ylireagoi ja että tuollaiselle ei ole tarvetta niin terkka vain tuhahteli vastaukseksi. Perheneuvolaan emme ole menossa, koska siihen ei todellakaan ole tarvetta. =D
Katsotaan nyt että miten käy, kun soitin ja peruutin sen ajan ja perustelin ihan sillä että kyseessä oli väärinkäsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksielämän väheneminen tai jopa tilapäinen loppuminen vauva- tai pikkulapsiaikana ei ole mikään sellainen asia, että tarvittaisiin apua tai tukea. Jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen ymmärtää, että seksielämään tulee taukoa synnytyksestä toipumisen, imetyksen, kuivuuden, väsymyksen, jne takia. Ei se neuvolan amk-koulutettu terveydenhoitaja saa millään voimavarakyselyillä ihmisiä yhtään sen enempää seksiä harrastamaan. Ja miksi pitäisikään? Kyllä se seksielämä sieltä pikku hiljaa tulee taas luonnollisesti osaksi arkea. Eihän niitä pikkusisaruksia muuten ilmestyisi :D
Huvittaa vain tämä nykyajan meininki, että ihan KAIKESTA pitää vääntää tukea tai apua perheille. Tuleeko se terveydenhoitaja levittämään haaransa perheenisälle, jos ei muuten kotoa saa? Vai mikähän tässä se tuen ja avun merkitys oikein on?
Suomessa vallitsee hyvin tiukka "vittuako se sulle kuuluu"-kulttuuri, jokainen hoitakoon omat asiansa neljän seinän sisällä ja ongelmista vaietaan usein liian pitkään. Ja kun jotain ikävää sattuu (perhesurmat tms) huudellaan että miksei kukaan ole huomannut ja auttanut perhettä.
Miten voi auttaa jos ei saa kysyä miten kotona/perheessä/parisuhteessa menee tai onko muita huolia liittyen vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen? Hyvin harva tulee vastaanotolle, istuu penkille ja alkaa puhua. Mutta kun kysytään suoraan tai annetaan juurikin esim. lomakkeen avulla tilaisuus niin aina joskus joku rohkaistuu ja avautuu ongelmista.
Monen on ehkä vaikea itse hyväosaisena ymmärtää sitä että toisilla voi asiat olla todella huonosti; on parisuhdeongelmaa, väkivaltaa, päihteitä, uupumusta, huoltajuuskiistoja, psyykkisiä ongelmia, taloudellisia vaikeuksia, lasten oireilua jne. Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Usein nämä ongelmat myös kasaantuvat ja vaikka alkuun saattaisi vaikuuttaa että perheessä on kaikki hyvin niin jossain vaiheessa voi paljastua vaikka kuinka isoja ongelmia. Siksi on tärkeää kysyä! Jos joku ei halua vastata niin ei siinä mitään, ei ole pakko eikä kukasn joudu millekään mustalle listalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä koin sen kyselyn kyllä aika kiusalliseksi. Meillä oli juuri silloin aika hankala tilanne miehen kanssa, mutta en missään nimessä halunnut keskustella siitä neuvolan tädin kanssa. Jotenkin se henkilö ja tilanne ei ole luonteva tuollaiselle keskustelulle.
Mietin kyllä asiaa tosi pitkään, mutta koin silloin helpoimmaksi vain tyynesti valehdella että kaikki on hyvin. Ei kuulu sille, vaikka ihan varmaan hyvää tarkoittaakin. Sorry.
Suomessa vallitsee hyvin tiukka "vittuako se sulle kuuluu"-kulttuuri, jokainen hoitakoon omat asiansa neljän seinän sisällä ja ongelmista vaietaan usein liian pitkään. Ja kun jotain ikävää sattuu (perhesurmat tms) huudellaan että miksei kukaan ole huomannut ja auttanut perhettä.
Miten voi auttaa jos ei saa kysyä miten kotona/perheessä/parisuhteessa menee tai onko muita huolia liittyen vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen? Hyvin harva tulee vastaanotolle, istuu penkille ja alkaa puhua. Mutta kun kysytään suoraan tai annetaan juurikin esim. lomakkeen avulla tilaisuus niin aina joskus joku rohkaistuu ja avautuu ongelmista.
Monen on ehkä vaikea itse hyväosaisena ymmärtää sitä että toisilla voi asiat olla todella huonosti; on parisuhdeongelmaa, väkivaltaa, päihteitä, uupumusta, huoltajuuskiistoja, psyykkisiä ongelmia, taloudellisia vaikeuksia, lasten oireilua jne. Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Usein nämä ongelmat myös kasaantuvat ja vaikka alkuun saattaisi vaikuuttaa että perheessä on kaikki hyvin niin jossain vaiheessa voi paljastua vaikka kuinka isoja ongelmia. Siksi on tärkeää kysyä! Jos joku ei halua vastata niin ei siinä mitään, ei ole pakko eikä kukasn joudu millekään mustalle listalle.
eikä mistään taloudellisesta ongelmista. Osa perhesurmaajista on hakenut apua ongelmiinsa, mutta saivatko sitä? Eivät. Mikä on tällaisten kyselyjen tarkoitus, jos apua ei tosiasiallisesti olekaan tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tämä voimavarakysely vasta viimeisimmästä (vidennestä) lapsesta. Mies oli sillä yhdellä neuvolakäynnillä mukana (lapset eivät tietenkään olleet), lomakkeet täytettiin kumpikin erikseen mutta täsmälleen samanlaiset vastaukset oli kummallakin. Neuvolantäti katseli ne läpi ja that's it. Ei ole tosin mitään erikoisempia ongelmiakaan.
Henk koht voin kyllä puhua muutenkin neuvolassa ihan mistä vaan, neuvolantäti kun ei ole meille mikään 'vieras ihminen', kahdeksan vuotta käyty samalla tädillä.
Nuo ap:n mainitsemat eivät pahoja kysymyksiä ole enkä käsitä niitä seksielämästä utelemiseksi.
Järjestelmä ei ole kaikilta osin toimiva, sen tiedän. Lisäksi on myös kuntakohtaisia eroja. Moni kuitenkin saa apua kun sitä tarvitsee, ei pidä unohtaa sitä kaiken kritiikin alle.
Itse ohjaan perheitä ja lapsia jatkuvasti avun piiriin eri tahoille, joillekin riittää hyvin vähäinen apu ja toiset tarvitsevat sitten jo raskaampia toimia.
Toivon etten itse vajoa ikinä tuollaiseen kyynisyyteen että missään ei ole mitään järkeä tai hyötyä eikä mitään apua ole saatavissa kun sitä tarvitsee. Olen pahoillani jos sinulla on tuollainen kokemus.
Suomessa vallitsee hyvin tiukka "vittuako se sulle kuuluu"-kulttuuri, jokainen hoitakoon omat asiansa neljän seinän sisällä ja ongelmista vaietaan usein liian pitkään. Ja kun jotain ikävää sattuu (perhesurmat tms) huudellaan että miksei kukaan ole huomannut ja auttanut perhettä.
Miten voi auttaa jos ei saa kysyä miten kotona/perheessä/parisuhteessa menee tai onko muita huolia liittyen vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen? Hyvin harva tulee vastaanotolle, istuu penkille ja alkaa puhua. Mutta kun kysytään suoraan tai annetaan juurikin esim. lomakkeen avulla tilaisuus niin aina joskus joku rohkaistuu ja avautuu ongelmista.
Monen on ehkä vaikea itse hyväosaisena ymmärtää sitä että toisilla voi asiat olla todella huonosti; on parisuhdeongelmaa, väkivaltaa, päihteitä, uupumusta, huoltajuuskiistoja, psyykkisiä ongelmia, taloudellisia vaikeuksia, lasten oireilua jne. Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Usein nämä ongelmat myös kasaantuvat ja vaikka alkuun saattaisi vaikuuttaa että perheessä on kaikki hyvin niin jossain vaiheessa voi paljastua vaikka kuinka isoja ongelmia. Siksi on tärkeää kysyä! Jos joku ei halua vastata niin ei siinä mitään, ei ole pakko eikä kukasn joudu millekään mustalle listalle.
eikä mistään taloudellisesta ongelmista. Osa perhesurmaajista on hakenut apua ongelmiinsa, mutta saivatko sitä? Eivät. Mikä on tällaisten kyselyjen tarkoitus, jos apua ei tosiasiallisesti olekaan tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin huhun, että noitten kyselyitten takana olis mm. se, kun pikkulapsiperheissä erotaan paljon. Tarkoituksena on lisätä perheiden hyvinvointia ohjaamalla tarvitsevat avun pariin.
Nuo ap:n mainitsemat eivät pahoja kysymyksiä ole enkä käsitä niitä seksielämästä utelemiseksi.
Järjestelmä ei ole kaikilta osin toimiva, sen tiedän. Lisäksi on myös kuntakohtaisia eroja. Moni kuitenkin saa apua kun sitä tarvitsee, ei pidä unohtaa sitä kaiken kritiikin alle.
Itse ohjaan perheitä ja lapsia jatkuvasti avun piiriin eri tahoille, joillekin riittää hyvin vähäinen apu ja toiset tarvitsevat sitten jo raskaampia toimia.Toivon etten itse vajoa ikinä tuollaiseen kyynisyyteen että missään ei ole mitään järkeä tai hyötyä eikä mitään apua ole saatavissa kun sitä tarvitsee. Olen pahoillani jos sinulla on tuollainen kokemus.
Suomessa vallitsee hyvin tiukka "vittuako se sulle kuuluu"-kulttuuri, jokainen hoitakoon omat asiansa neljän seinän sisällä ja ongelmista vaietaan usein liian pitkään. Ja kun jotain ikävää sattuu (perhesurmat tms) huudellaan että miksei kukaan ole huomannut ja auttanut perhettä.
Miten voi auttaa jos ei saa kysyä miten kotona/perheessä/parisuhteessa menee tai onko muita huolia liittyen vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen? Hyvin harva tulee vastaanotolle, istuu penkille ja alkaa puhua. Mutta kun kysytään suoraan tai annetaan juurikin esim. lomakkeen avulla tilaisuus niin aina joskus joku rohkaistuu ja avautuu ongelmista.
Monen on ehkä vaikea itse hyväosaisena ymmärtää sitä että toisilla voi asiat olla todella huonosti; on parisuhdeongelmaa, väkivaltaa, päihteitä, uupumusta, huoltajuuskiistoja, psyykkisiä ongelmia, taloudellisia vaikeuksia, lasten oireilua jne. Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Usein nämä ongelmat myös kasaantuvat ja vaikka alkuun saattaisi vaikuuttaa että perheessä on kaikki hyvin niin jossain vaiheessa voi paljastua vaikka kuinka isoja ongelmia. Siksi on tärkeää kysyä! Jos joku ei halua vastata niin ei siinä mitään, ei ole pakko eikä kukasn joudu millekään mustalle listalle.
eikä mistään taloudellisesta ongelmista. Osa perhesurmaajista on hakenut apua ongelmiinsa, mutta saivatko sitä? Eivät. Mikä on tällaisten kyselyjen tarkoitus, jos apua ei tosiasiallisesti olekaan tarjolla?
Minulla ei ole mitään kokemuksia avun saamisesta tai saamattomuudesta. Osaan lukea ja seurata aikaani, joten tiedän, että osa perhesurmaajista ei saa apua, vaikka sitä on haettu. Paljon puhutaan suomalaisesta puuttumattomuuden kulttuurista, mutta kyllä tosiasia on, että se koskettaa lähinnä viranomaisia. Esim. Eerikan tapaus todistaa tästä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustuvat lööppeihin ja juoruihin.
Moni saa apua, mutta koska niistä ei vedetä myyviä otsikoita niin se ei näytä kiinnostavan ketään.
Nuo ap:n mainitsemat eivät pahoja kysymyksiä ole enkä käsitä niitä seksielämästä utelemiseksi.
Järjestelmä ei ole kaikilta osin toimiva, sen tiedän. Lisäksi on myös kuntakohtaisia eroja. Moni kuitenkin saa apua kun sitä tarvitsee, ei pidä unohtaa sitä kaiken kritiikin alle.
Itse ohjaan perheitä ja lapsia jatkuvasti avun piiriin eri tahoille, joillekin riittää hyvin vähäinen apu ja toiset tarvitsevat sitten jo raskaampia toimia.Toivon etten itse vajoa ikinä tuollaiseen kyynisyyteen että missään ei ole mitään järkeä tai hyötyä eikä mitään apua ole saatavissa kun sitä tarvitsee. Olen pahoillani jos sinulla on tuollainen kokemus.
Suomessa vallitsee hyvin tiukka "vittuako se sulle kuuluu"-kulttuuri, jokainen hoitakoon omat asiansa neljän seinän sisällä ja ongelmista vaietaan usein liian pitkään. Ja kun jotain ikävää sattuu (perhesurmat tms) huudellaan että miksei kukaan ole huomannut ja auttanut perhettä.
Miten voi auttaa jos ei saa kysyä miten kotona/perheessä/parisuhteessa menee tai onko muita huolia liittyen vaikkapa taloudelliseen tilanteeseen? Hyvin harva tulee vastaanotolle, istuu penkille ja alkaa puhua. Mutta kun kysytään suoraan tai annetaan juurikin esim. lomakkeen avulla tilaisuus niin aina joskus joku rohkaistuu ja avautuu ongelmista.
Monen on ehkä vaikea itse hyväosaisena ymmärtää sitä että toisilla voi asiat olla todella huonosti; on parisuhdeongelmaa, väkivaltaa, päihteitä, uupumusta, huoltajuuskiistoja, psyykkisiä ongelmia, taloudellisia vaikeuksia, lasten oireilua jne. Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Usein nämä ongelmat myös kasaantuvat ja vaikka alkuun saattaisi vaikuuttaa että perheessä on kaikki hyvin niin jossain vaiheessa voi paljastua vaikka kuinka isoja ongelmia. Siksi on tärkeää kysyä! Jos joku ei halua vastata niin ei siinä mitään, ei ole pakko eikä kukasn joudu millekään mustalle listalle.
eikä mistään taloudellisesta ongelmista. Osa perhesurmaajista on hakenut apua ongelmiinsa, mutta saivatko sitä? Eivät. Mikä on tällaisten kyselyjen tarkoitus, jos apua ei tosiasiallisesti olekaan tarjolla?
Minulla ei ole mitään kokemuksia avun saamisesta tai saamattomuudesta. Osaan lukea ja seurata aikaani, joten tiedän, että osa perhesurmaajista ei saa apua, vaikka sitä on haettu. Paljon puhutaan suomalaisesta puuttumattomuuden kulttuurista, mutta kyllä tosiasia on, että se koskettaa lähinnä viranomaisia. Esim. Eerikan tapaus todistaa tästä myös.
Onneksi asun Saksassa, jossa kunnioitetaan ihmisen yksityiselämää. Täällä nousis varmasti kauhea kohu, jos viranomaiset yrittäis urkkia tollasia yksityisasioita.
Suomalainen neuvolasysteemi taitaa olla varsinainen urkkimislaitos.
Ei noita ollut vielä 90-luvulla. Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikki tiedot mitä itsestänne annatte säilytetään hamaan tappiin asti ja lopulta lyödään vielä digimuotoon jossa ne voivat säilyä tuhansia vuosia ja levitä ties minne, ensin virastoihin, sitten ympäri maailman eri tutkimuslaitoksiin, ja lopulta tietokantoihi internetiin vapaasti käytettäviksi, josta lapsenlapsenne voivat koluta niitä sukututkimusta varten...
Suomalainen on niin kiltti, että kuvittelee viranomaisella olevan oikeus kysyä ja tehdä mitä tahansa ja luovuttaa tietojaan hyväuskoisena. Ei kannattaisi!
Ei kaikille ole kovin helppo kertoa perheessä solmussa olevista asioista. tai hakea niihin apua tai keskustella niistä th:n kanssa. Se lappu on avain niiden asioiden käsittelyyn.
Sinulle neuvola on vain lasten mittauspaikka, mutta monelle muulle se voisi olla paljon muutakin. Perheitä joissa on pieniä ongelmia- jotka siis eivät vielä ole kasvaneet isoihin mittasuhteisiin- on PALJON! Eikä noiden asioiden käsittely todellakaan ole helppoa.
Toisaaalta tavoite on varmasti herättää keskustelua myös puolisoiden välillä. Niistä asioista keskustelu ei kaikille ole itsestään selvää- vaikka se sinulle olisikin.
terv. "alan ihminen" synn.jälkeisen masennuksen läpikäynyt- ilman mitään apuja koska en sitä kehdannut pyytää.
Onneksi asun Saksassa, jossa kunnioitetaan ihmisen yksityiselämää. Täällä nousis varmasti kauhea kohu, jos viranomaiset yrittäis urkkia tollasia yksityisasioita.
Suomalainen neuvolasysteemi taitaa olla varsinainen urkkimislaitos.
Ei noita ollut vielä 90-luvulla. Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikki tiedot mitä itsestänne annatte säilytetään hamaan tappiin asti ja lopulta lyödään vielä digimuotoon jossa ne voivat säilyä tuhansia vuosia ja levitä ties minne, ensin virastoihin, sitten ympäri maailman eri tutkimuslaitoksiin, ja lopulta tietokantoihi internetiin vapaasti käytettäviksi, josta lapsenlapsenne voivat koluta niitä sukututkimusta varten...Suomalainen on niin kiltti, että kuvittelee viranomaisella olevan oikeus kysyä ja tehdä mitä tahansa ja luovuttaa tietojaan hyväuskoisena. Ei kannattaisi!
mutta nyt oli kyllä jo aika kaukaa haettu :D Eikä mua kyllä mitenkään haittaa jos joku hypoteettinen lapsenlapsenlapsi saa tietää sukutukimuksen yhteydessä että isomummilla ja -ukilla oli hellyyttä ja läheisyyttä :D
Suomalainen neuvolasysteemi taitaa olla varsinainen urkkimislaitos.
Onneksi asun Saksassa, jossa kunnioitetaan ihmisen yksityiselämää. Täällä nousis varmasti kauhea kohu, jos viranomaiset yrittäis urkkia tollasia yksityisasioita.
Suomalainen neuvolasysteemi taitaa olla varsinainen urkkimislaitos.
Ei noita ollut vielä 90-luvulla. Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikki tiedot mitä itsestänne annatte säilytetään hamaan tappiin asti ja lopulta lyödään vielä digimuotoon jossa ne voivat säilyä tuhansia vuosia ja levitä ties minne, ensin virastoihin, sitten ympäri maailman eri tutkimuslaitoksiin, ja lopulta tietokantoihi internetiin vapaasti käytettäviksi, josta lapsenlapsenne voivat koluta niitä sukututkimusta varten...Suomalainen on niin kiltti, että kuvittelee viranomaisella olevan oikeus kysyä ja tehdä mitä tahansa ja luovuttaa tietojaan hyväuskoisena. Ei kannattaisi!
mutta nyt oli kyllä jo aika kaukaa haettu :D Eikä mua kyllä mitenkään haittaa jos joku hypoteettinen lapsenlapsenlapsi saa tietää sukutukimuksen yhteydessä että isomummilla ja -ukilla oli hellyyttä ja läheisyyttä :D
Juu, minunkin puolestani saavat tulevat sukupolvet tietää mieheni ja minun vastaukset noihin parisuhteemme suuret salaisuudet paljastaviin kysymyksiin :D
Ovat vain viranomaisten vallanhalun ilmentymaa.