Lue keskustelun säännöt.
pikkulapsiaika rankkaa joo - MUTTA teiniikä rankempaa!!!!
16.10.2012 |
Olen kyllä tätä mieltä nyt näin jälkikäteen. Jos olisin 12-14v sitten tiennyt mitä tänään tiedän en tiedä mitä olisin keksinyt...hypännyt johonkin junaan ilman määränpäätä?! maybe. Nyt kun lapset 8,17,18 ja 20vee olen jo rauhallisin mielin pystyssä mutta kyllä oli yhtä hel..... kun olivat 13-14-17, oj luoja. Siinä vasta koeteltiin hermoja. Pieninä ainakin tiesi missä olivat. Teininä tekevät mitä sattuu ja luulevat että tietävät kaiken ja suu kävi jatkuvasti, imivät energiaa täysin. VAIKKA meillä kasvatusta ollut ja rajoja jne. Jos teiniiästä selviää niin voi jo hymyillä ja isostikin, näin teen nyt kun huomaan että heistä tulikin ihania fiksuja aikuisia. Enää tämä kuopus nyt sitten mutta nyt ainakin tiedän mihin voi varautua. Muita jotka jo tässä vaiheessa?
Kommentit (27)
ja näin keskiikäisenä nää teiniikäiset todella käy hermoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hyvin voin todeta, että se rankkuus oli iisiä silloin, kun lapset olivat pieniä...
Lapset 16, 14, 9, 5.v ja en kyllä voi sanoa että lasten kanssa olisi rankkaa. Tosin siltä tuntui silloin kun isommat olivat pieniä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, en voi sanoa että olisi ollut rankkaa. Ja itse olen sen verran hyvin onnistunut kasvatustyössä, että teinini ovat fiksuja nuoria, ja erottavat oikean väärästä. Kertaakaan eivät ole vielä harmaita hiuksia aiheuttaneet...mutta uskon suuresti, että yksi syy siihen on se, että olen ollut heidän elämässään ns. 24/7 itse olen lapseni kasvattanut, eivät ole päivääkään olleet hoidossa.
surettaa, kuinka paljon harmia ja huolta vanhemmilleni aiheutin.
Oma lapseni on tällä hetkellä 14-vuotias ja erittäin helppo lapsi, uhmaiässä oli aivan kamalaa... Mutta odotan jännityksellä ja kauhulla milloin täällä alkaa rytistä ja paukkua.
Harrastus vie niin ison ajan vapaa-ajastaan,ettei ehdi oikein muualla (onneksi kai) ollakaan. Mutta tässä iässä kai moni harrastuksensa lopettaa.
Teini-ikä oli ihanaa kaikkine juttuineen ja kavereineen. Meillä niitä oli aika useinkin jopa yötä. Söivät mitä talossa oli enkä laskenut dollareita. Tosin en nyt paistiakaan tarjoillut.
Jos olisin kotiäitinä tiennyt miten hauskaa voi teinien kanssa olla olisin tehnyt lisää lapsia. Sanottakoon pienenä miinuksena, että kyllä piti tarkistaa rajat uusiksi ja tiukka piti olla. Ne vuodet vaan meni niin äkkiää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuntuu että elämä on nykyään lepoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teinien kanssa on rankkaa joo, mutta olihan se pikkulapsiaikakin rankkaa, tietysti eri tavalla. Niitä ei oikeastaan minun mielestäni voi verrata keskenään. Ja aikahan kultaa muistot, tuosta pikkulapsiajasta, sekä teinivaiheesta. :)
silloin sitä oli niin yksin ja niin syvällä siinä pikkulapsiarjessa, ei ikinä hengähdystaukoa ja loputtomalta tuntuva äitiys. Nyt lapsesta on jo jutteluseuraa ja muutenkin vapaampaa menemiset ja tulemiset. Murrosikä on tuonut omia haastavia tilanteita, mutta meillä ei ole ollut mitenkään rankkaa kuin pienen hetken ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit nyt 17, 14 ja 13. Ei ollut rankkaa kun olivat pieniä, eikä toistaiseksi vieläkään.
Pikkulasten kanssa ehkä väsymys enempi fyysistä, teinien kanssa väsyy myös henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hyvin voin todeta, että se rankkuus oli iisiä silloin, kun lapset olivat pieniä...
meidän iltatähti syntyi kun esikoinen oli jo päässyt yli teini-iästä. Ja siis luulin tosiaan, että se vauva-aika on yhtä ruusuilla tanssimista kun olin esikoisen teini-iästä selvinnyt. eipä se ollut... ei edes helpompaa...
eikä kyllä pikkulapsiaikaa elävää paljon lohduta tieto siitä, että kymmenen-viidentoista vuoden päästä on vielä rankempaa..
Kuitenkin pohja teini-iästä selviämiseen rakennetaan pikkulapsiaikana. Vois melkein sanoa, että pikkulapsiaika on kuin tontin pohjatyöt, jos maa-aines jää muokkaamatta ja kallistukset on pielessä, ni ei paljo auta, vaikka yrittäis tehdä minkälaiset perustukset.....
Mutta siis, jokainen elää siinä hetkessä ja elämän vaiheessa, johon on selvinnyt ja se elämän rankkuus/helppous on siinä. Turha on elää sen enempää tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo teiniikä näytä sinun silmiin hassulta? Vai oliko typo?
Joitakin kirjoitusvirheitä ei vaan voi olla huomioimatta. Nykyään vielä hirveän monet kirjoittavat tuolla tavalla. Argh. Jotakin rajaa pliis.
nyt kolmen teinin kanssa myrskyää mutta onhan se palkitsevaakin ja kivaakin aika usein.tosin joinain päivinä mietin että mihin liemeen olen itseni laittanut, ja lohduttaudun ajatuksella että enään noin kymmenen vuotta tätä teini-ikää jäljellä, HUOH.;)kun tämän porukan saa nuoriksi aikuisiksi on uusi teinirintama taas kasvatettavana t.monen äiti
Pikkulapsiaika oli ajoittan rankkaa valvomisineen, sairasteluineen ja kun piti olla jatkuvasti saatavilla. Mutta silti siinä oli niin paljon ihania hetkiä ja rakkaita muistoja.
Teini-ikä tuntuu jo etukäteen ihan kamalalta.
Sanokaas kokeneemmat miten siihen voi varautua? Vanhin lapsi 10 eli teini-ikä kolkuttelee ovella.
juttuja ainakaan vielä tehneet ja minusta tämä teini-ikä on pikkulapsiaikaan verrattuna todella antoisaa. Mahtavia keskusteluja, voi tehdä yhdessä vaikka mitä, matkustelu kiinnostavaa.
Se pikkulapsivaihe oli minusta aika hirveää kaikkine syömis-, päiväunirytmeineen, vessapaniikkeineen ja kun mitään oikeasti itseä kiinnostavaa ei voinut lasten kanssa tehdä. Puistoseisoskelut, keinun työntämiset, liukumäen alla "kannustavasti hihkumiset" ja ne lasten leikkien vahtimiset "älä ota Paavon lapiota, kysy nätisti lupa" jne. jne. aamusta iltaan ilman taukoa. Brrr, tuskanhiki nousee otsalle, kun ajatteleekin.
Tietysti teineistä on sillä lailla "huolta", että ammatinvalinta sun muut isot asiat on käsillä ja äitinä toivoo, että kaikki menisi lapsilla hyvin. Työelämä kun on niin raakaa nykyään. Ja elämänkumppanin löytäminen jne., totta kai sitä toivoo ja hiljaa mielessään huolehtii, että lapsilla ei olisi liikaa suruja edessä.
Mutta arkielämä teinien kanssa on ihanaa. Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, jos olisin tämän tiennyt, olisin koettanut saada vielä pari lasta lisää!
Koskaan ei ole mitään saikkinaa niiden kanssa ollut. Eikä ne uhmäiässäkään temppuilleet niin että olis erityisen raskasta ollut.
No toisaalta tuo pahnanpohjimmainen 12v. saattaakin sitten juntturoida muidenkin edestä ;)
Pikkulapsiaika oli ajoittan rankkaa valvomisineen, sairasteluineen ja kun piti olla jatkuvasti saatavilla. Mutta silti siinä oli niin paljon ihania hetkiä ja rakkaita muistoja.
Teini-ikä tuntuu jo etukäteen ihan kamalalta.
Sanokaas kokeneemmat miten siihen voi varautua? Vanhin lapsi 10 eli teini-ikä kolkuttelee ovella.
Kaveriperheissä teini-ikä vaihteli hyvinkin paljon, saman perheen lapsista toisella vaihe meni hyvin helposti läpi ja toisella ei. Kaveripiirillä on mielestäni tässä suuri vaikutus.
Meillä päästiin kyllä luvattoman helpolla teini-iät läpi.
Eikö tuo teiniikä näytä sinun silmiin hassulta? Vai oliko typo?