Oikeasti epäilen miestäni heikkolahjaiseksi
Huumori ja harrastukset yhdistivät, nykyään tajuan aina vain paremmin että valinta meni metsään...
Kun teimme isyydentunnusta ja virkailija kysyi että merkitäänkö sinut toiseksi huoltajuudeksi, mies katsoi minua että mitä tuohon tulee vastata. Mitä tahansa paperiasioita hänen tulisi täyttää, tekee hänelle hyvin vaikeaa. Takertuu pieniin asioihin. Saattaa jämähtää lapsen peliin, miettiä niin palapelin palasia vaikka lasta ei ole peli aikoihin kiinnostunut.
Aikanaan ei pärjännyt missään aineessa koulussa kunnolla, amiksen suoritti jotenkin. Kirjoittaminen vaikeaa, kyselee multa minne tulee pilkut ja isot kirjaimet.
On fyysisessä työssä ja siellä pärjää ihan hyvin ja tykkää jopa haasteista. Lasten kanssa ei meinaa pysyä perässä, jännitän aina saako mies heitä kunnolla huolehdittua. Vaikka lapsi olisi aivan yliväsynyt, mies keinuttaa kovaa keinussa ja mitä milloinkin, ei itse tajua vetää rajoja.
Mielellään viljelee pieruhuumoria kotona, mulla epämiellyttävä olo hänen takiaa. Seuraa uutisia ja lehtiä, maailman politiikasta tietää enemmän kuin minä ja muistaa kyllä päivämäärätkin hyvin. Ihmisten kasvoissa on aika pikkutarkka myös.
Arki miehen kanssa takkuaa kovasti, vaikka on lapsille tärkeä osallistuva isä.
Asia vaivaa minua, mistä tiedän onko hän jotenkin heikkolahjainen? Ehdotin kerran että olisi tehnyt älykkyystestin netissä, vastasi että minä en sellaisia hapatuksia tee.
Kommentit (42)
vai olisitko sinä, ap, yli-ihminen?
Miten niin tyypillinen mies? Mitä muita lähipiirini miehiä tunnen - toki en arkea jaa muiden kanssa - niin ovat aivan fiksuja.. Esim toi lomakkeiden täyttö ja tuo ettei ymmärtänyt tuleeko hänestä lapsensa huoltaja..
onhan hän lapsen isä, luuli varmaan, että se on itsestään selvää
oletko kaikissa asioissa ap näin pikkutarkka?
Mieheltä kylläkin. Heteronaisilla on tämä inhottava ongelma, eli joutuvat elämään miehen kanssa.
Omani on normaaliälyinen (testattu on ja yliopistotutkintojakin häneltä löytyy vino pino), mutta ihan avuton tai ainakin haluton tekemään kotona juuri mitään. Ruuanlaittokin on sitä, että jos mies laittaa ruokaa tunnin, minä siivoan jälkiä min. 2 h.
ja häneltä kysytään haluaako huoltajuuden niin tyhmä kysymyshän se on :D
Ei ihme jos mies katsoi kummoksuen. Otaksu että sinulla on päsmärin mielipide, kuten aina kaikkeen.
Olenko oikeassa että tahdot olla aina oikeassa?
Onko muittenkin miehet tumpeloita lasten kanssa? Ei tajua kun toinen jo tyrkkää toisen menemään vaikka selvät merkit olivat nähtävissä ja vanhemman olisi pitänyt puuttua. Tuskailee milloin minkäkin asian kanssa, pukeminen, syöttäminen, nukuttaminen..
Jämähätää joka helvetin asiaan. Vaikka sitten lasten palapeliin. Tekee ja miettii sitä tunnin, jotain 3v:n palapeliä. Lapset jo tappelevat muualla eikä isä älyä mennä perään.
Joka asian saa niin vaikeaksi!
Tai jos mies täyttää jotain kaavaketta, kyselee ihmeissään joka ikisen jutun minulta. Sanon, että kyllä sä nyt sen osaa täyttää ihan itsekin. Sitten äksyilee mulle että auta nyt, mitä tähän pitää kirjoittaa..
Monelle hyvin älykkäällekin on lomakkeet ja paperiasiat vaikeita, esim. omalle akateemisesti koulutetulle miehelleni. Hän jotenkin ei osaa niissä käyttää yhtään "maalaisjärkeä" vaan ymmärtää kaiken kauhean kirjaimellisesti tai sitten ei ymmärrä ja takertuu joihinkin pikkuasioihin eikä saa täytettyä lopulta lomaketta ollenkaan.
Eikä siinä mitään pahaa ole jos miestä jää kiinnostamaan palapeli pidempään kuin lasta - lapsethan on usein lyhytjännitteisiä muutenkin. Aikuisetkin ihan tekee yksikseen palapelejä.
Nuo lasten kanssa jutut kuulostaa ihan tavanomaiselta, että ei pysy perässä eikä vedä rajoja, sellaiselta että ap ja mies vaan lukee tilanteita ihan eri tavalla ja siksi ap:sta vain tuntuu että mies jotenkin ei pärjää. Tiedä vaikka mies ajattelisi vastaavasti ap:sta, että onpa kummallinen nipo kun on aina niin kovin rajoja pitämässä ja toisaalta hössöttämässä (pysymässä perässä).
Pieruhuumorista tykkään minäkin, vaikka olenkin tohtori oppiarvoltani :D
Äläkä nyt nöyryytä sitä miesparkaa vaatimalla mitään typeriä älykkyystestejä. Hän on ihminen jolla on omat lahjakkuutensa ja kiinnostuksensa selvästikin, ja jotkut toiset asiat taas ei kuulu hänen kiinnostuksiinsa ja lahjakkuuksiin. Näin on useimmilla meistä, harva kaikessa hyvä on. Mutta jos kerran oikeasti noin syvästi miestä halveksit ja pidät ihan idioottina, ehkä olisi parempi vaihtaa miestä.
Miehiäkin on erilaisia, mutta moni mies ei vedä lasten kanssa rajoja samalla tavalla kuin naiset. Täällläkin on moneen kertaan puitu sitä, että mies ei haluaisi viedä lasta lääkäriin kuumeen takia ja nainen pitää miestä vastuuttomana. Ja totuushan on kuitenkin se, että todennäköisesti se olisikin ollut aivan turha, naisen rauhoittelu reissu.
Miehet vaan suhtautuvat tilanteisiin eritavalla. Meilläkin mies laittoi kerran lapsen juoksemaan parkkipaikan läpi jotta kävisi kysymässä äidiltä jotakin asiaa. Lapsi oli 4v. ja parkkipaikka vilkas. Meinasin saada paskahalvauksen, mutta en silti pidä miestäni vähä-älyisenä. Itsekin esitän joskus typeriä kysymyksiä, vaikka olen kyllä ihan fiksu ihminen.
Ole onnellinen, että sinulla on arkeen osallistuva mies ja opettele huomaamaan omiakin puutteitasi. Silloin miehen puutteet eivät olekkaan niin suurelta tuntuvia. Omat puutteesi saattavat olla juuri niitä asioita joissa miehesi loistaa.
Ihan tavis tallaajaa ukkeli minunkin mielestäni :-)
AIVAN kun mun mies!!! Oikeasti. Luulin jo että olen itse kirjoittanut tämän :D
Tosin minun mieheni on vielä heikkolahjaisempi, kun ei lue mitään lehtiäkään tms. Ei pysty lukemaan mitään, eikä juurikaan täyttämään esim. mitään lomakkeita. Miehellä ei ole mitään yleistietoa edes perus sanoista.
Arvostus on mennyt minultakin ja eroa olen miettinyt, mutta lasten takia en haluaisi erota.
Kavereiden miehiä seurattuani olen todennut, että kyllä he osaavat täyttää sentään lomakkeita ja pystyvät lukemaan esim. lasten päiväkodista lähetetyn paperin ja ymmärtävät mitä siinä sanotaan.
Vittu että pitikin valita väärin!
eikä osaa täyttää veroilmoitustaan. Kyselee aina tyhmiä ja jankuttaa täysin epäoleellisista asioista.
t. eräs samassa veneessä.
Itse olen monen tuntemani naisen kohdalla epäillyt vähälahjaisuutta. Ajatukset tulevat päähän hitaasti, mistään asiasta ei osata muodostaa nopeasti omaa mielipidettä eikä mikään käytännöllinen onnistu, ei ruoanlaitto eikä muutkaan työt. Maailmanpolitiikka ja kaikki muutkin yleissivistävät puheenaiheet ovat täyttä hepreaa.
Usein olen miettinyt, että kuka ihme tuollaisen naisen kanssa oikein viitsisi seurustella? Puheenaiheet rajoittuisivat suurin piirtein siihen, mitä tänään syötäisiin ja onko nyt kesä vai talvi.
Eikö se vaivautunut lukemaan kutsukirjettä?
Mulla vähän samanlainen mies.
*Ei lue kirjoja eikä lehtiä. *Ei seuraa uutisia. *Ei osaa kirjoittaa, siis ei mitään käsitystä yhdyssanoista, välimerkeistä, mistään. *Ei juurikaan tilannetajua esim. lasten kanssa toimiessaan. *Ei osaa "soveltaa", vaan on omaksunut tietyt tavat toimia, ja jos ne ei onnistu, niin ärsyyntyy/ahdistuu. *Keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan. Esim. jos meillä käy vieraita ja mies juttelee heidän kanssaan, niin vieressä saa lapset vaikka tappaa toisiaan, kun mies ei sitä huomaa kun on keskittynyt juttelemaan. Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki. *Peruskoulun suoritti aikoinaan rimaa hipoen, amiksen samoin. *Miehen äiti (ainakin) on _todella_ yksinkertainen. Täytyy toivoa että omat lapset perisivät meikäläisen ilmiömäiset geenit tuon älykkyyden suhteen ;).
että hän kaikin tavoin mollaa minun akateemista koulutusta (sehän ei ole oikeaa työtä, jos ei rakenna taloja yms.). Kehuu sillä, ettei koskaan lue ja on ylpeä yksioikoisista mielipiteistään. Hän siis tietää kaiken lukematta mitään uutisia tai seuraamatta maailman tapahtumia. Ja se, mistä hän ei tiedä, on sellaista mistä kenenkään ei tarvitse tietää. On sanomattakin selvää, että kartan ko. ääliön seuraa.
Monesti kun juttelee ihmisten kanssa, huomaa ettei
niiden puheessa ole yhdyssanat oikein.
VR:n kuuluttajakin sanoo "frånspår två"
Mulle tuli mieleen tarkkaavaisuushäiriö ja ehkä lukihäiriökin.
Näihin liittyen vaikea hahmottaa aikaa, organisoida tehtäviä, keskittyä oleelliseen ja toisaalta myös tuo ylikeskittyminen.
Kuulostaa meinaan jonkun verran omalta mieheltäni jolla en. diagnoosit. Älyssä ei ole vikaa jos on opinnoista selvinnyt ja pärjää työssään.
Mies ärsyttää minua jatkuvasti, en suoraan sanoen arvosta häntä. Mutta ajatus erostakin tuntuu huonolta, koska kyllähän hän hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä kuitenkin..jos eroaisimme, mun täytyisi antaa lapset hänen vastuulleen kokonaan kun hänen tapaamisaikansa.