Kuinka pian olette hankkineet uuden lemmikkin, kun olette joutunut lopettamaan lemmikkinne?

todennäköisesti ottaisin uuden koiran heti. En osaa elää ilman koiraa. Eihän se toinen koira sitä edellistä korvaa ja menetyksen tuskaa vie pois jos taustalla on monien vuosien yhteinen taival, mutta ottaisin silti.

todennäköisesti ottaisin uuden koiran heti. En osaa elää ilman koiraa. Eihän se toinen koira sitä edellistä korvaa ja menetyksen tuskaa vie pois jos taustalla on monien vuosien yhteinen taival, mutta ottaisin silti.

Tuo sairaus tuli ns. puun takaa, vaikka olin jo pari päivää valmistautunut tuohon uutiseen (vaisto sanoi).

Olen aina ollut henkeen ja vereen koiraihminen, vaikka on ne kissatkin ihania ja kyllä musta löytyy myös sitä kissaihmistäkin. Mutta ei kissa ole sama kuin koira, kissan kanssa ei voi mennä ulos lenkille.

Koti oikeasti tuntuu nyt tosi tyhjälle. Vaikken ehtinytkään elää tuon koiran kanssa kuin muutaman vuoden (tuli mulle aikuisena kodinvaihtajana), niin kyllä tähän ns. koiraihmisen rytmiin on jo tottunut.

Kaveri vinkkasi, että hän oli löytänyt yhdestä paikasta pentuilmoituksen. Vapaana olisi vielä uros ja narttu ja luovutus viikolla 41-42 (mieluiten kuulemma viikolla 41).

Varasin noista nyt tuon uroksen, narttu olisi ehkä liikaa tuonut muistoja mieleen tuosta rakkaasta koirastani.

Tiedän, ettei tuo ikinä voi korvata tuota toista koiraa ja kukaan koira maailmassa ei ikinä voi sitä tehdä.

Äitini mielestä pitäisi odottaa vielä hetken ja ottaa aikuinen koira, joka on jo koulutettu ja ei pissi sisälle jne. Aivan kuten tuo toinenkin koira oli.

Ongelma on siinä, että meidän alueen + naapuri alueen eläinsuojeluyhdistysten eläinsuojat pullistelevat täynnä Kissoja. Kissoja on pilvin pimein vailla uutta kotia, löytyy pentuja, nuoria ja sitten muori ja pappa kissoja. Ja yksi kaveri, joka on enemmänkin tekemisissä eläinsuojelu yhdistyksen eläinsuojan kanssa sanoi kerran, että kodittomia koiria tulee todella harvoin, tyyliin kerran kuussa/kahdessa. Mutta kissoja tuntuu tulevan joka ikkunasta ja ovesta.

Ainoastaan yksi koira löytyy, mutta se on puhdas metsästyskoira, joka annetaan pelkästään omakotitaloon "maalle" ja metsästävään kotiin.

Uutta kissaa en kaipaa, huushollista löytyy jo kaksi kehrääjäkonetta ja ne riittävät.

kun jouduin lopettamaan kissani, otin uuden ihan kuukauden sisällä. Syynä oli se, että toinen kissani ei pärjää ilman kaveria. Kyllä se tuntui vähän pahalta, eihän uudella voi korvata mennyttä, mutta se oli oikea päätös.

kerran varasin pennun jo ajoissa, kun tiesin, ettei vanhus jaksa kauaa

Menetys oli niin suuri että ajattelin etten enää ikinä halua koiraa. 20v siinä meni ennen kuin mieli muuttui.

Jouduimme lopettamaan koiramme vuosi siten elokuussa. Nyt meillä on puolivuotias pentu ilonamme ja myös murheenamme=)) Iloa toki enemmän tuosta karvaturrista.



Tänään viimeksi mietin, että oikea ratkaisu oli ottaa uusi koira.

Meidän perheen eka koira jäi tukkirekan alle (joo, oli narttujen perään ja kylältä ei muita löytynytkään kuin leikkaamattomia narttuja.. ja koiraahan EI missään nimessä saanut leikata, tätä mieltä oli isäni).

Tuo oli sitten ehtinyt kiksaista yhtä kylän koiraa, jonka pennut isäntä sitten löysikin heinäladosta.

Hankittiin sitten uusi koira n. kuukausi meidän koiran kuoleman jälkeen ja saatiin yksi noista pennuista.

Kun lähdin opiskelmaan tuo koira jäi luonnollisesti äitini luokse ja ikävä oli kova. Kun muutin yksiöstä kaksioon, tuo koira kuoli. N. puoli vuotta koiran kuolemasta hankin itselleni oman koiran.



Kun muutettiin mieheni kanssa yhteen, hänen kissa vanhuksensa jouduttiin lopettamaan, kun takajalat pettivät alta yksi aamu. Tuosta on nyt aikaa 6 vuotta ja uutta kissaa ei ole tullut. Tämä johtuu siitä, että itselläni oli jo kaksi kissaa ja itse olisin ottanut mielelläni kolmannen kissan, mutta mies ei halunnut enää uutta kissaa.