Kaduttaa, että lähdin opiskelemaan uuteen ammattiin!! Hirvee stressi ja ahdistus!

Opiskelu on näköjään muuttunut siitä kun viimeksi opiskelin, ihan järkyttävän paljon vaativammaksi. Koko ajan pitää osata enemmän ja enemmän, paremmin ja paremmin (no joo, tottahan opiskellessa opetellaan koko ajan enemmän ja paremmin, mutta kun tuntuu että mikään ei riitä ja opiskelijoilta odotetaan ihan älyttömän paljon!) On niin paljon opeteltavaa asiaa, paljon tehtäviä, erilaisia projekteja... pitäisi olla mahdottoman idearikas ja tehokas ja hanskata 100 asiaa yhtä aikaa. Työharjottelut ovat täyttä kuraa, teet täyden työpäivän niin että koko ajan ohjaajasi kyttää niskassa ja odottaa täydellistä suoriutumista joka asiasta (myös niistä, joista ei itse suoriudu tai edes viitsi suoriutua.) Pienimmästäkin virheestä (joita mun mielestä opiskelijoilla vielä voi hyvinkin sattua, kun ei vielä ole ammattilainen) nostettan hirveä haloo. Odotetaan lisää ja lisää, täytyisi olla ihan yli-ihminen.



Siihen kun lisäät vielä työharjoitteluiden/opiskelujen aikana tehtävät tehtävät, oman perhe-elämäsi ja lastesi hoitamisen ja huushollaamisen, niin ei tule mitään.



Mulla ei ole voimia enää tavata ystäviänikään, eikä harrastaa mitään. Ei ole aikaa eikä jaksamista.

Ahdistaa päivisin, ahdistaa öisin, kun niin stressaan ja on niin paljon kaikkea, mitä pitäisi tehdä.



Opinnot ovat puolessa välissä, ja mä niiiin harkitsen, että jätän ne kesken. Ajatus houkuttelisi todella paljon, työelämässä pääsi niin helpolla tähän verrattuna, vaikka työpäivätkin oli rankkoja niin oli kuitenkin illat ja viikonloput aikaa perheelle, kotitöille ja omille jutuille.



En lähtenyt opiskelemaan heppoisin perustein, ja osasin odottaa, että rankkaa tulee olemaan, mutta en tajunnut että NÄIN rankkaa, tuntuu että on ihan oikeasti mielenterveyskin jo koetuksella! :O



Miksi ihmeessä opiskelusta on tehty näin vaativaa ja vaikeaa?