Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä tuun hulluks kohta.
16.10.2012 |
Tilanne tässä on nyt kaikin puolin sietämätön.
Mä erosin miehestäni tässä alkusyksystä.
Meidän suhde oli monella tapaa aivan helvetin sairas. Mutta 90% se arki oli vaan ihan täydellistä. Me oltiin parhaat ystävät, rakastettiin toisiamme ihan hirveesti. Ainoa ongelma oli seksi, mua ei kiinnostanut pätkääkään seksi, ja miestä taas kiinnosti.
Ero tuli kun mies petti.
Mä en siinä kaiken paljastuttua edes harkinnut antavani anteeksi. Hirveellä höökillä muutin yhteisestä kodista lapsen kanssa pois, vaadin asunnonmyyntiä ja pistettiin eropaperit vetämään.
Vihan ja kiukun vimmalla puskin eteenpäin ja hoidin kuukaudessa kaikki käytännön asiat.
Mies aneli anteeksiantoa ja lupasi muuttua ja vaikka mitä. Mutta tämä oli jo toinen kerta kun petti, ja olin sanonut silloin aikanaan kun petti ekan kerran, että en anna pettämistä enää koskaan anteeksi.
Ollaan oltu nyt muutama kk erossa ja alun vihan vimmalla puskemisen läpi olen alkanut ikävöidä miestä aivan helvetisti.
Sunnuntaina nähtiin nopeasti kun mies näki lasta ja halattiin ja itkettiin molemmat ihan suoraa huutoa.
Mies on nyt muutaman päivän lähetellyt mulle niin mielettömiä viestejä, joissa kertonut kaipaavansa mua ja rakastavansa edelleen. Ollaan puitu liittomme ongelmia.
Mutta. Ei mikään edellämainittu poista sitä tosiasiaa että mies on pettänyt mua kaksi kertaa. Ja pahin on vielä tulossa..
Miehellä ON JO UUSI NAINEN. Mulle sanoo että tämä uusi nainen on laastari ja pelkkä korvike koska ei pysty olemaan yksin menetettyään perheensä. Ja että sana vaan multa niin jättää tämän uuden naisensa. Mua loukkaa ja satuttaa että sillä on tällainen uusi nainen ja se on yksi syy miksi varmaan kaipaan sitä takaisin niin kovin.
Yhteen paluu on siis kiinni ainoastaan minusta, jos suostun antamaan miehelle vielä mahdollisuuden, hän palaa.
Mun järki sanoo, että mies on petturi ja huijari eikä muutu vaikka kuinka lupaa mennä hoitoon ja vannoo ikuista rakkautta.
Sydän kaipaa kun aika on kullannut nuo kaikki muistot (ja hyviä muistoja oli paljon).
Mitä mä teen? Yritänkö vaan päästä yli? Mä rakastan tuota kusipäätä kuitenkin niin hirveästi että joka päivä sattuu. En menettänyt erossa pelkästään aviomiestä vaan parhaan ystävän, jonka kanssa viihdyttiin niin ettei muita ihmisiä vuosiin tarvittu.
Kommentit (13)
rakastamasi miehen kanssa?
Toinen kysymys: jos kerran et halunnut, miksi mies ei saanut harrastaa seksiä muiden kanssa? Sinullehan selvästi riitti pelkkä kämppäkaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sama ongelma teillä olisi edessä taas, mies pettäisi koska ei saisi seksiä. Ei hän voisi olla onnellinen ja sinä tulisit taas loukatuksi.
Minä kai vaan jotenkin lakaisin sen maton alle. Koko ongelman. Kiertelin ja väistelin enkä oikein myöntänyt että mitään ongelmaa on. Kuitenkaan 4 vuoteen en seksiä halunnut kertaakaan.
AP
oltiin siis 7 vuotta.
Vittu, mun olisi pitänyt hakea apua. Minähän tämän liiton taisin rikkoa.
AP
unohda se mies. Muutaman kk jaksaisi tsempata ja kohta jo jatkuisi entisen kaltainen meno.
Kohti uutta vaan.
unohda se mies. Muutaman kk jaksaisi tsempata ja kohta jo jatkuisi entisen kaltainen meno.
Kohti uutta vaan.
NO KAI SE NYT HELVETTI VIEKÖÖN JATKUU JOS AP EI HALUA SEKSIÄ..._OLLENKAAN_. Taidat olla samanlainen pihtarimuija itsekin, vittu että alkaa vituttamaan tuommoset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohda se mies. Muutaman kk jaksaisi tsempata ja kohta jo jatkuisi entisen kaltainen meno.
Kohti uutta vaan.
Sitten on se sama ongelma tämän uuden kanssa, että ap:ta ei haluja ja mies kärvistelee.
Kannattaisiko vaan nostaa kissa pöydälle ja selvittää asia ap:n ja ex-miehen välillä. Ainahan sitä voi asioista puhua, eikä sitä tarvitse heti rynnätä yhteen palaamaan. Vaan puhua ja katsoa rauhassa että onko yhteenpaluu mahdollinen.
Sinä olet pihdannut NELJÄ vuotta ja rikoit perheenne koska miehellä oli syrjähyppy. Kyllä yksiaviollisuus vaatii sitä aviollisuutta molemmilta. Huh huh. Tsemppiä miten ikinä päätättekin jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annoin kyllä seksiä kerran viikossa vähintään, mutten koskaan tehnyt aloitetta, eikä mua kiinnostanut se seksi. Mutta koska miestä rakastin, halusin kuitenkin antaa sille edes välillä.
Se ei ollut syrjähyppy vaan kuukausia kestänyt salasuhde, jossa mua huijattiin oikein urakalla. Mies kohteli mua tosi kurjasti koko tuon suhteen ajan, ja varsinkin vielä sen jälkeen kun se selvisi.
Oletteko ihan oikeasti sitä mieltä nyt että minä olen rikkonut meidän perheen? Että miehellä on ollut oikeus pettää mua, kun en ollut kiinnostunut seksistä?
Jos mies olisi rehellisesti kertonut että vähäinen seksielämä ei riitä, ja että asialle pitää tehdä jotain, olisin hakenut apua. Luulin että tilanne on kaikille ok, että ei sitä muissakaan suhteissa nussita aamusta iltaan.
Ap
Olihan teillä seksiä, jos itse saisin kerran viikossa niin varmasti olisin uskollinen loppuelämäni. Taitaa olla jotain muuta nyt taustalla tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun todellisuus on lyönyt vasten, niin mies ei uskallakaan jatkaa valitsemallaan tiellä. Totuus kuitenkin on, että hän on pettänyt sinua ja pahasti.
Itse erosin yli kaksi vuotta sitten, ja ikävä on välillä vieläkin. Kuitenkin, jos suhde on tuossa kunnossa, niin on parempi erota.
Ei kukaan ole väittänytkään, että eroamisen pitäisi olla helppoa. Mutta älä enää alistu tuollaiseen, äläkä taivaan tähden syyllistä itseäsi erosta!
Onpa monisyinen juttu. Jos kuvittelen itse, että mieheni "suostuisi" rakastelemaan mua kerran viikossa ilman, että sitä itse haluaa, niin eipä se mulle pidemmän päälle riittäisi. Kyllä jokainen (yleistys!) ihminen kaipaa olla haluttu ja rakastettu, eikä kaikille riitä pelkkä mahtava ystävyys ja toveruus, mitä teillä epäilemättä on ollut.
Kuitenkin miehen olisi pitänyt hoitaa asia aivan toisin. Nimenomaan ottaa se puheeksi kanssasi _ajoissa_. Ja antaa sinulle mahdollisuus ymmärtää, miten suuresta asiasta on kyse hänelle. Eipä ole reilua tuo, että on pitänyt sua käsityksessä, että kaikki on ok, kun ei ollut.
Arvostan sinua, että osaat nähdä tilanteessa myös omaa vikaasi. Se vaatii lujan luonteen!
Voin hyvin uskoa, että tuo miehen nyksä on ihan vaan joku korvike, joku joka on läsnä, kun yksin on liian paha olla. Sinä toki miehesi tunnet. Tunnet sinä, siitä huolimatta, että hän petti sinua. :)
Kahdestaanhan tuosta tilanteesta ette varmaan ainakaan helpolla selviä. Mutta onneksi apua on olemassa, kun sitä uskaltaa hakea!
En tiedä ottaisinko itse pettäjämiehen takaisin, mutta en voi kyllä vannoa etten sitä tekisikään. Kuvailit suhdettanne aika lailla samanlaiseksi kuin minullakin on mieheni kanssa, ja jos selviäisi että hän olisi pettänyt minua, niin ei varmaan olisi niin helppoa seisoa ylpeytensä vuorenhuipulla ja sanoa sieltä yksiselitteisesti, että "minuahan ei petetä, olisit oppinut läksysi". Sydän, se on pirullinen elin... Tarpeellinen, mutta tyhmä!
Miksipä tämä (kuitenkin lyhyehkö aika ihmiselämässä) ei voisi olla se kriisi teidän elämässänne, se, jota sitten vanhuksina muistelette suloisenkaihoisasti, että kestettiinpäs sekin, ja siitähän se elämä sitten kuitenkin lähti sujumaan, rinta rinnan.
Tsemppiä tilanteeseenne. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa monisyinen juttu. Jos kuvittelen itse, että mieheni "suostuisi" rakastelemaan mua kerran viikossa ilman, että sitä itse haluaa, niin eipä se mulle pidemmän päälle riittäisi. Kyllä jokainen (yleistys!) ihminen kaipaa olla haluttu ja rakastettu, eikä kaikille riitä pelkkä mahtava ystävyys ja toveruus, mitä teillä epäilemättä on ollut.
Kuitenkin miehen olisi pitänyt hoitaa asia aivan toisin. Nimenomaan ottaa se puheeksi kanssasi _ajoissa_. Ja antaa sinulle mahdollisuus ymmärtää, miten suuresta asiasta on kyse hänelle. Eipä ole reilua tuo, että on pitänyt sua käsityksessä, että kaikki on ok, kun ei ollut.
Arvostan sinua, että osaat nähdä tilanteessa myös omaa vikaasi. Se vaatii lujan luonteen!
Voin hyvin uskoa, että tuo miehen nyksä on ihan vaan joku korvike, joku joka on läsnä, kun yksin on liian paha olla. Sinä toki miehesi tunnet. Tunnet sinä, siitä huolimatta, että hän petti sinua. :)
Kahdestaanhan tuosta tilanteesta ette varmaan ainakaan helpolla selviä. Mutta onneksi apua on olemassa, kun sitä uskaltaa hakea!
En tiedä ottaisinko itse pettäjämiehen takaisin, mutta en voi kyllä vannoa etten sitä tekisikään. Kuvailit suhdettanne aika lailla samanlaiseksi kuin minullakin on mieheni kanssa, ja jos selviäisi että hän olisi pettänyt minua, niin ei varmaan olisi niin helppoa seisoa ylpeytensä vuorenhuipulla ja sanoa sieltä yksiselitteisesti, että "minuahan ei petetä, olisit oppinut läksysi". Sydän, se on pirullinen elin... Tarpeellinen, mutta tyhmä!
Miksipä tämä (kuitenkin lyhyehkö aika ihmiselämässä) ei voisi olla se kriisi teidän elämässänne, se, jota sitten vanhuksina muistelette suloisenkaihoisasti, että kestettiinpäs sekin, ja siitähän se elämä sitten kuitenkin lähti sujumaan, rinta rinnan.
Tsemppiä tilanteeseenne. :)
en IKINÄ odottanut lukevani av-palstalla. Sun viestisi pelasti mun päivän, kiitos siitä.
Mä tajusin jollain tasolla ettei miehelle riitä se kerta viikkoon niin että mä annan (sitä se oli, mä annoin ja ajattelin samalla laskujen maksamista ja muuta arkista ja oottelin että saa homman hoidettua). Mutta en sitten saanut suutani auki, kai tää haluttomuus hävetti. Varsinkin kun mä olin aluksi peto sängyssä ja halusin seksiä kokoajan. Ja ajanmyötä halut hiipui.
Ymmärrän hyvin tuon miehen uuden naisen, sillä mulla sentään on meidän tytär suurimman osan ajasta, hän on yksin. Ottaisin minäkin tähän uuden miehen lohduksi jos vaan löytäisin/ sydän sallisi sen.
Kiitos tsemppauksesta. Yritän päivä kerrallaan edetä ja ihan kaikessa rauhassa katsoa mitä tästä tulee. Avioero astuu voimaan tammikuussa, kyllä siihen mennessä on jo selvyys saatu erotaanko lopullisesti ja voisiko tässä vielä kerran yrittää.
AP
Alue: Aihe vapaa
Koska sama ongelma teillä olisi edessä taas, mies pettäisi koska ei saisi seksiä. Ei hän voisi olla onnellinen ja sinä tulisit taas loukatuksi.